Eikö tähän maahan tosiaankaan mahdu kuin yksi asia kerrallaan?
Herran tähden että olen koittanut sietää Unikkoa, tuota Supersalmiakki-logon kromosomiserkkua, kaikkialle tunkeutuvaa design-silmää. Mutta nyt kyllä riittää: postilaatikkoni täyttävän joulun ilosanoman perusteella minun pitäisi ilmeisesti hurmaantua tilaamaan Unikko-kävelysauvat. Gimme a Big break.
Juu juu, onhan Unikko ollut Sinkkuelämässä, wo-hou. Mutta mitä se todistaa mihinkään suuntaan? Sinkkuelämää on sarja, jossa nelikymppinen päähenkilö käyttäytyy niin regressiivisesti, että 7-vuotiaat tytöt näyttävät elekieleltään elämän patinoimilta palkkamurhaajilta häneen verrattuina. Joten ei ihme, että söpöisän Carrien ikkunoissa liehuvat verhot, joita trendipellet käyttivät noin 40 vuotta sitten.
“Marimekon menestyksen kantavana voimana on ollut usko alkuperäiseen liikeideaan ja kyky kohdata muutokset”, julistaa Pyhän Marimekon kotisivu. Juuh. Alkuperäinen liikeidea kaikesta päättäen oli Unikko. Ja “kyky kohdata muutoksia” tarkoittaa sitä, että katukuvan perusteella osa kansasta on taaskin saatu huijattua uskomaan siihen, että kankaalle painettu musteläikkätesti on cool. Ja hei pliis, viekää nuo Jokapoika-paitaiset urpot takaisin arkkitehtitoimistojen kellareihin Enso-palatseja suunnittelemaan.
Kirsti Paakkanen on kova jätkä, joten on vain luontevaa, ettei hän koskaan pukeudu Unikkoon. Silti minua jotenkin huolestuttaa, ettei suomalaista designia silmät kosteina puffaava joukkue koskaan saa laahattua kuvauksiinsa muita tuotteita kuin Unikon, Pallotuolin ja inhottavan muovi-Ufon.
Unikko-saturaatiota on siis ilmassa, mutta minulla on ehdotus, jolla kuosista saataisiin tehtyä entistä luontevampi osa visuaalista ympäristöämme: muutetaan armeijan univormut unikkovormuiksi!
Mikäpä sen selvemmin viestisi varusmiesten degeneraatiota jämäköistä sotapojista Quake-häviötään nyyhkyttäviksi lössyköksi? Näin Marimekon pörssikurssikin nousisi ilman että joutuisi runkkailemaan ajatuksesta, jossa oranssipäiset sakset lävistävät Unikon.
Kirjoittaja on hevoshullu blondi.
