40-vuotias, IT-alalla työskentelevä Riikka Jääskä ei nuorena antanut perheen perustamiselle kahta ajatusta. Hänen mielestään lisääntymisen miettiminen ei ollut tuolloin ajankohtaista.
Lopulta 29-vuotiaana hän pohti lastenhankintaa kaksi viikkoa, minkä jälkeen päätti, ettei aio hankkia lapsia koskaan.
Asia on ollut siitä lähtien hänelle täysin kristallinkirkas. Lasten hankkiminen on hänelle yhtä kaukainen ajatus kuin vaikka maatilan perustaminen.
Vauvakuumetta ei ole tullut eikä päätös ole horjunut. Jääskän mukaan lapset ovat asia, jota hän ei tunne tarvitsevansa elämäänsä millään tavalla.
“En ole äidillinen eikä hoivaviettini kohdistu ihmislapsiin. Ihmisissä on luontaisesti variaatiota siinä, miten voimakas hoivavietti heillä on, millaisia tavoitteita heillä on elämässään ja millaista elämäntapaa he tavoittelevat”, Jääskä kertoo.
Jääskä arvostaa elämässään runsasta vapaa-aikaa, älyllisiä haasteita, mielekästä työtä ja aikuisten, samanmielisten ihmisten seuraa sekä mahdollisuutta matkustella.
Perheelliset saattavat ihmetellä vapaaehtoisesti lapsettoman elämää sisällöttömänä. Jääskän mukaan vanhemmuus ei tarjoa hänelle mitään, mitä hän haluaisi kokea.
Ennakkoluulot kärjistyvät somessa
Vapaaehtoinen lapsettomuus on noussut keskusteluun viime vuoden aikana. Muun muassa Nefertity Malalyn teos Ei äitimateriaalia valaisee lapsettoman elämän valinneiden naisten elämää. Lisäksi maaliskuussa 2019 julkaistaan kaksi uutta vapaaehtoista lapsettomuutta käsittelevää kirjaa.
Jääskä kokee, että aihe on yhä suomalaisessa yhteiskunnassa ilmiö, jota ei täysin hyväksytä tai ymmärretä. Lisää keskustelua kaivataan, jotta aihe normalisoituu.
“Vielä liian usein etenkin naisen elämänkaari esitetään sellaisena, että siihen kuuluu perheen perustaminen ja lastenhankinta."
Tärkeä syy Jääskän omaan lapsettomuuteen on se, että hänellä on kyky vastustaa toimimista lauman mukana tai enemmistön valintojen noudattamista.
Hänen mielestään yhteiskunnallisella tasolla tahdotaan, että ihmiset lisääntyvät matalien syntyvyyslukujen vuoksi. Synnytystalkoista paasattaessa yksilön valinta ja päätös omasta elämästä unohtuu.
Ennakkoluulot kärjistyvät Jääskän elämässä lähinnä nettikeskusteluissa, kun tuntemattomat ihmiset kommentoivat. Hänen lähipiirinsä suhtautuu asiaan hyvin, ja osa on itsekin vapaaehtoisesti lapseton.
“Vanhemmiltani olen joskus saanut piikitteleviä kommentteja, mutta heille asia voi olla vieras sukupolvieron takia.”
Jääskä spekuloi, että pienemmillä paikkakunnilla vapaaehtoinen lapsettomuus saattaa herättää enemmän vierastavaa suhtautumista kuin pääkaupunkiseudulla. Hänestä on ikävintä, kun lapsettomuusvalinta herättää suurta tyrmistyneisyyttä, vaikka valinta ei ole keneltäkään pois.
Sterilisaatio korjasi kehon
Vapaaehtoinen lapsettomuus voi muodostaa ongelman parisuhteessa, jos molemmat eivät ole samalla aaltopituudella asiasta. Jääskän nykyiselle kumppanille lapseton parisuhde sopii, eikä asiasta ole tarvinnut juuri keskustella.
Biologinen vanhemmuus on Jääskälle nykyisellään mahdotonta. Hän kävi sterilisaatiossa vuonna 2011 ollessaan 32-vuotias. Hän kokee toimenpiteen olleen sekä identiteettikysymys että käytännöllinen, helppo ja halpa ratkaisu ehkäisyyn.
“Sterilisaation ansiosta minusta tuntuu kuin kehoni olisi ‘korjattu’ – hieman samaan tapaan kuin transsukupuolisilla, mutta toki pienemmässä mittakaavassa”, Jääskä kertoo.
Suomessa tulee olla täyttänyt 30 vuotta tai kolmen lapsen vanhempi, jotta saa sterilisaation. Ikäraja on korkeampi kuin missään muussa Suomen lainsäädännössä.
Jääskä pitää nykyistä steriloimislakia holhoavana, eikä se hänen mielestä noudata yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa eikä itsemääräämisoikeutta. Hän peräänkuuluttaa Suomeen Tanskan mallia steriloimislainsäädäntöön. Tällöin sterilointiin olisi oikeus 18-vuotiaana.
Edit. 27.2.2019 klo 09:40 Korjattu tekstistä tieto Minna Kontkasen Vapaaehtoisesti lapsettomat -kirjasta. Teosta ei ole julkaistu.
