Eräs helsinkiläinen rockvaikuttaja sanoi 69 Eyesista, että jos he olisivat viettäneet enemmän aikaa treenikämpällä kuin peilin edessä, he olisivat päässeet nykyiseen asemaansa jo aiemmin. Tämä voi tarkoittaa käänteisesti sitä, että yhtye tietää juttunsa juurta jaksaen ja osaa rakentaa imagoaan tietoisesti.
The 69 Eyes on ollut olemassa yli kymmenen vuotta. Jyrki 69 kehuu, kuinka viimeisin kiertue päättyi suuren saksalaisen festarin monituhatpäisen yleisön edessä ja kuinka “siitä jäi päälle sellainen stadionfiilis”, jota oli hyvä tuoda uudelle levylle.
Tällainen rock-itsevarmuus voi ärsyttää. The 69 Eyes on tyylipuhdas goottirocktuote, jonka asialleen omistautuneet tekijät tuntevat maailman, jossa meikkaavat: sen kuvat, sen musiikin, sen kielen.
Jyrki 69 vaikuttaa levynkannen valokuvia hennommalta mieheltä, mutta hän on itsevarma puhemies, Jussi 69 kommentoi väliin ja Archzie antaa muiden puhua.
Jyrki kohauttaa olkaansa vertailuille Type O Negativeen ja murahtaa vertaukselle Billy Idoliin. Sen sijaan hän ei ole pysyä nahoissaan, kun vertaan levyn tunnelmia David Bowien Cat People -fiiliksiin.
Jyrkin hieman epätarkka englanti ja vähän ylidramaattinen laulu eivät ehkä tärkeimmällä markkina-alueella Keski-Euroopassa haittaa. Yhtye soi hyvin, monissa kappaleissa on vetoa ja koko paketti näyttää hyvältä Kira Gluschkoffin Pariisissa ottamia kuvia myöten.
Synkeän kuolemaromantiikan rinnalle nousee Paris Killsillä annos 80-lukumaista, kalpeameikkistä keveyttä. Jyrki 69 laulaa: “Don’t ask me why I don’t want to be forever young anymore”.
Miksi et halua olla ikuisesti nuori enää?
“Siihen biisiin (Grey) liittyy vampyyriläppää: vampyyri, joka on kyllästynyt ikuiseen nuoruuteen. Saksassa haastattelija kertoi, kuinka Robert Plant oli sanonut, ettei ole päässyt vanhenemaan kenenkään kanssa. Se on rakkauslaulu, ja mulle rakkautta on harmaantua yhdessä.”
Miksi Pariisi?
Jussi: “Moulin Rouge… glamour assosioituu Pariisiin. Mä olin Pariisissa ekan kerran patonki-punkku -linjalla interraililla 15-vuotiaana.”
Jyrki: “Siellä on tullut pyörittyä eri pohjalta, viimeisen vuoden aikana bändi on ollut siellä jonkinlaisessa nosteessa. Kun liikutaan gootti/synkkis-jutuissa, ei ole ihme, että Pariisi jossain vaiheessa kolahti. Se kuuluu Pariisiin.”
Eli hengasitte Jim Morrisonin haudalla…
Jyrki: “Mun Doors-diggailu yltyi jo liiallisuuksiin. Aloin saada Doors-levyjä signeerattavakseni. Harrastin Doors-bootlegejä ja kirjoja. Törmäsin Pariisissa Ray Manzarekiin, joka näytti leffoja, joita ne duunasi silloin joskus, ja luukutti Light My Firea. Saavutin lakipisteen, josta oli aika mennä eteenpäin.”
“Paris Kills voisi yhtä hyvin olla Pastis Kills… ja mikä olisi parempi kuolinkaupunki kuin Pariisi? Sitä paitsi tehtiinhän suuri osa suomalaista kansallisromantiikkaakin siellä.”
80-luvun romantiikka kuuluu davidbowiemaisena soundina… ja on siellä suora lainauskin Bowielta…
Jyrki: “serious moonlight… se syntyi Locomotive-klubilla Pariisissa – se on siinä Moulin Rougen alakerrassa… siellä soi lähes pelkästään 80-luvun musiikki, mm. Let’s Dance. Aloin vaatia studiossa Stevie Ray Vaughan -soundeja kitaraan ja…”
Jussi: “Tuottaja (Johnny Lee Michaels) sai raivokohtauksia meidän 80-lukujutuista. Meille on kolahtanut kaikki vanhat kasarijutut: Miami Vicen Crockett’s Theme, A-Ha, Culture Club.. sellaista kamaa kuulee nykyisin koko ajan radiosta.”
Miten Johnny Lee Michaelsin kanssa tekeminen sujui?
Jyrki: “Johnny Lee Michaels oli kuin kapellimestari tuolla levyllä.”
Jussi: “Se hakee hyviä kokonaisottoja, ja kun on paska fiilis, se piiskaa takaisin koppiin.”
Samalla Jussi kaivaa laukustaan esiin uuden Image-lehden, jossa hän poseeraa perin erilaisessa kuosissa kuin levyllä. Jyrki kertoo tehneensä juuri Koululaisen ja Cosmopolitanin haastattelut, Jussi Mix:n, Suosikin ja SinäMinän. Pop-pakettiin kuuluu median ja musiikin lisäksi ainakin synkkä ilme ja unelma makeasta poptaivaasta.
“On tätä jo tullut sen verran tehtyä, ettei mikään indie-meininki enää kiinnosta”, sanoo Jyrki 69 ja pyytää arvostelemaan levyn vasta, kun saan sen käteen kansineen kaikkineen, ei promolevyltä. Lupaan tehdä niin ja niin tein.
