“Eihän hedelmiäkään viedä raakana torille”, sanoi kaveri, kun puhuin Sandhjasta hänen kanssaan.
Sandhja vastaa puhelimeen lennosta raitiovaunusta. Tilanne on hänen mukaansa paras mahdollinen haastattelulle, sillä hän hölöttää aina liikenteessä. Esikoislevy Gold on juuri tulossa ulos, levyjulkkarikeikka perjantaina ja sairaanhoitajaopintojen työharjoittelu painaa päälle. Kiirettä pitää.
Itse levyä ei ole tehty kiireellä. Sitä on kypsytelty maltilla ja Sandhja on pysytellyt piilossa.
“Ei se kauhean vaikeata ole pysyä piilossa, jos ei julkaise mitään. Ihan tarkoituksella on pidetty se tosi hys hys ja tehty rauhassa. Moni tekee niin, että julkaisee heti jotain, josta jengi tykkää ja sitten tulee hirveä kiire saada lisää aikaiseksi.”
“Voi olla, että juna menee ohi. Se tietty virta, millä voisit surfailla ehtii mennä.”
Sandhjan biiseistä kuulee, että niihin on käytetty aikaa. Vahva popahtava r'n'b- ja soul -tuotanto tukevat Sandhjan yhtä vahvaa ääntä. Tässä olisi yksi ehdokas musiikkimaailmalle, joka kuumeisesti etsii uutta Adelea.
Ensimmäiset biisit syntyivät jo viisi vuotta sitten. Muutaman vuoden Sandhja lauleskeli biisejä lähinnä suihkussa. Pikku hiljaa ne olivat kypsyneet siihen pisteeseen, että ne voitiin viedä jatkojalostukseen Sonylle. Artisti eikä levy-yhtiö tavoitelleet tähdenlentoa.
“Sony uskoi meihin ja siihen, että me tehdään laadukasta musaa. Pitkän linjan mukaan, niin kuin talo pitää tehdä pohjia myöten. Loppuun asti valmista musiikkia. Se kantaa paljon pidemmälle”, Sandhja muotoilee.
23-vuotias Sandhja laulaa edelleen 18-vuotiaan sanoituksia.
“Olen muuttunut viidessä vuodessa hirveästi. Ensin sitä kyllästyy biiseihin tai näkee ne hirveän kriittisesti. Nyt olen alkanut kuuntelemaan niitä ihan eri tavalla. Samalla tavalla kuin suhteessa johonkin ihmiseen: välillä olet umpirakastunut, välillä et kestä katsoa naamaa.”
Parasta lavalla
Sandhja halusi pitää myös huolen siitä, että biisit kuulostavat samalta tai paremmalta livenä.
“Silloin, kun olin studiolla äänittämässä levyä, mulle oli ihan sikatärkeätä, että se kuulostaa livenä yhtä hyvältä. Ne pitää pystyä laulamaan samalla tavalla. Ei liikaa autotunea tai oikopolkuja. Livenä näet, kuka mä olen. Albumilla voi tehdä omia johtopäätöksiä siitä, kuka mä olen, lavalla saat oikeasti kontaktin.”
Lavalle meneminen ei kuitenkaan ole helpoin homma.
“Siellä bäkkärillä mä aina mietin, että olen aivan idiootti ja että miksi ihmeessä olen laittanut itseni tähän tilanteeseen.”
Viiskulman Ulla kertoo blogissaan syyt siihen, miksi Sandhja kapuaa lavalle jännityksestä huolimatta. Ulla näki Sandhjan livenä viime marraskuussa.
Kuinkas siinä kävikään, Sandhjalle kun antoi pikkusormen, hän vei koko käden.
Lavalla oli Alicia Keysin ja Pocahontasin sekoitus, vain 22-vuotias Sandhja. Nainen vaikuttaa ikäistään kypsemmältä ja vaikka lavajännitystä yritin suurennuslasilla bongata, en onnistunut.
…
Välispiikit tulivat tältä kotimaiselta artistilta sujuvalla suomella, mielenkiintoinen, säväyttävä sekoitus.
Muuta suomalaista lavalla säteilevässä artistissa ei ollutkaan. Nainen luikerteli lavalla kuin käärme, tällaista lavaesiintymistä saa suomalaisilta kilpasiskoilta odottaa. Harvalukuinen yleisö syttyi. Ainoa harmittava asia keikassa olikin se, että yleisö ei ollut vielä saapunut keikkapaikalle.
Tunnelma lavalla oli suoraan hämyiseltä jazz-klubilta toiselta puolen maailmaa.
Mielenkiinnolla jään seuraamaan, millaisilta keikkalavoilta Sandhja itsensä löytää. Perinteiset yökerhot eivät jotenkin tunnu tämän artistin paikalta, mutta valmis hän ei ole vielä jäähalliakaan valloittamaan. Tällaista artistia Suomi kaipaa, vaikka jäyhät skandinaavit saattavatkin kaivata hieman ravistelua, ennen kun Sandhja suuren yleisönsä löytää.
Sandhjan Hold Me -musiikkivideon kommenteissa kysytään yhteen ääneen: siis onko tää Suomesta?
Kyllä. Suomalais-guyanalainen Sandhja Kuivalainen tosin ottaa tarinaansa vaikutteita eteläamerikkalaisista juuristaan. Isoisoäiti oli laulaja, joka sävelillään toi fiilistä häihin ja lievitti tuskaa hautajaisissa.
“Luulen, että jokainen taiteilija toivoo, että pystyy lievittämään maailman tuskaa. Mun tuskia musiikki ainakin lievittää.”