Moni miettii, miksi rakkaus tuntuu aina lipsuvan käsistä. Toiset pelkäävät rakastuvansa liian nopeasti, toiset liian vähän. Usein ei kuitenkaan ole kyse vääristä ihmisistä, vaan tavoista, joilla yritämme suojella itseämme.
Me emme sabotoi rakkautta tahallamme. Se tapahtuu huomaamatta tavoilla, jotka tuntuvat järkeviltä, mutta rakentavat vähitellen etäisyyttä.
Nämä kaksi pientä, mutta yleistä tapaa voivat pitää meidät erossa juuri siitä, mitä kaipaamme.
1. Rakkauden kiire tappaa sen ennen kuin se ehtii alkaa
Kun joku tuntuu heti “oikealta”, on helppo haluta varmistus: mitä tämä on, mihin tämä menee, tuntuuko sinusta samalta?
Mutta rakkaus ei kasva aikataulun mukaan. Se ei tarvitse suunnitelmaa, vaan tilaa. Kun suhdetta yrittää saada varmistettua liian nopeasti, se menettää hapen ennen kuin liekki ehtii syttyä.
Usein se, mitä pidämme intohimona, onkin intensiteettiä – sekoitus epävarmuutta ja toivoa, joka tuntuu sähköltä. Se voi olla koukuttavaa, mutta se ei ole vielä läheisyyttä. Todellinen yhteys syntyy hitaasti, kun uskaltaa antaa ajan tehdä tehtävänsä.
2. “En ole vielä valmis” – vai pelkäänkö vain tulla nähdyksi?
Toinen yleinen este on ajatus, että pitää olla täysin valmis ennen kuin voi rakastaa tai tulla rakastetuksi. Että ensin pitää eheytyä, kasvaa tai saada elämä järjestykseen. Ajatus kuulostaa järkevältä, mutta usein se on vain kauniisti paketoitua pelkoa.
Totuus on, että kukaan ei ole täysin valmis. Rakkaus ei ole palkinto siitä, että olet vihdoin valmis, vaan usein juuri se tila, jossa kehittymistä tapahtuu. Suhde voi olla turvallinen paikka oppia, kompastella ja korjata vanhoja kaavoja – ei niiden este.
Rakastava ihmissuhde toimii kuin tunteiden ekosysteemi: se tukee, rauhoittaa ja kannustaa kasvamaan. Se ei vie pois omaa vastuuta, mutta se voi tehdä siitä helpompaa. Me emme tule valmiiksi yksin, vaan yhdessä toisten kanssa.
LUE MYÖS: Tunnistatko itsesi? Emotionaalinen masokisti rakastaa draamaa enemmän kuin rauhaa
Rakkaus ei vaadi täydellisyyttä vaan rohkeutta olla keskeneräinen
Ehkä suurin virhe on odottaa hetkeä, jolloin kaikki tuntuu selkeältä. Rakkaus ei näy varmuuden hetkellä, vaan epävarmuuden keskellä – silloin kun päättää olla avoin, vaikka mieli haluaisi suojautua.
Kyse ei ole siitä, että pitäisi muuttua. Riittää, että huomaa omat tapansa ja kysyy: suojaanko itseäni vai estänkö rakkautta tulemasta lähelle? Jo se havainto voi avata pienen raon, josta yhteys pääsee sisään.
Lähde: Psychology Today
