Karmeimmat pikkujoulumokat: pihejä järjestäjiä ja humalaisia ylilyöntejä

Oksentelua, kännihölmöilyjä ja pettämistä – näistä on suomalaisfirmojen pikkujoulut tehty.

Kuvitelmat pikkujouluista on usein tämä, mutta totuus on usein tarua ihmeellisempää.

Työpaikan pikkujoulut ovat joskus kuin työelämän oma Selviytyjät-kausi: osa selviää kunnialla, osa äänestetään ulos – ja joku sammuu aina väärään paikkaan.

City keräsi tarinoita lukijoiden pahimmista pikkujoulumokista. Tässä niistä koottu kauhu- ja opintopaketti.

Lue myös: Viikingit sitsi-kulttuurin edelläkävijöinä – nostivat jouluna maljoja jokaiselle asialle

Kun luulit, että pomo tarjoaa – ja Visa vinkuu

Työporukka lähti töiden jälkeen pitkän kaavan illalliselle: varaus hienoon ravintolaan, punaviinit, alkupalat, pääruoat, jälkiruoat, kahvit ja konjakit. Esimies kyseli vuorotellen kaikilta, mitä kukakin haluaa, ja tunnelma oli kuin firman piikki olisi auki.

Vasta 2,5 tunnin herkuttelun jälkeen totuus tuli pöytään – kirjaimellisesti. Lasku tuotiin valmiiksi jaoteltuna, ja jokainen maksoi oman osuutensa. Yksi illallisvieraista joutui kaivamaan esiin Visa creditin, koska tilillä ei ollutkaan varaa 85 euron pikkujouluiloon.

Väärinkäsitys ei ollut maailmanlopun katastrofi, mutta opetus oli selvä: aina kun lasku ei tule suoraan työnantajalle, kyse ei ole työnantajan tarjoamista juhlista – oli esimies kuinka reilun oloinen tahansa.

Lue myös: Yllättäviä tarinoita suosituimpien joululaulujen synnystä

Ravintola perui pikkujoulut – toisen asiakkaan takia

Pieni helsinkiläinen ravintola oli varattu työpaikan pikkujouluja varten. Vähän ennen juhlapäivää ravintolasta soitettiin: aiotteko varmasti tulla, ja montako teitä on tulossa? Rivien välistä selvisi, että ravintola haluaisi mieluummin ottaa tilalle toisen seurueen, joka täyttäisi koko paikan.

Kun ravintolan viesti oli tyyliä “olis parempi, jos ette tulisi”, työkaveri totesi puhelimessa, että silloin ei tulla lainkaan. Ravintola valitsi asiakkaansa – ja menetti samalla heidät pysyvästi.

Pikkujoulut jäivät kokonaan välistä, koska sesonkiaikana tilalle ei löytynyt enää uutta paikkaa. Joulumieli jäi tänä vuonna varausjärjestelmän jalkoihin.

Känni, huume ja pomo – pikkujouluilta, joka päättyi työpaikan vaihtoon

Yhdelle kertojista pikkujoulut olivat oikeasti karmivat – omien tekojen takia.

Päivä oli mennyt kiireessä ilman ruokaa. Illalla juominen lähti käsistä: paljon alkoholia, ja jossain vaiheessa joku tarjosi nuuskaamisen sijaan muuta, nenän kautta vedettävää. Uteliaisuus voitti harkinnan.

Seuraava muistikuva on vasta seuraavana päivänä: herääminen työpaikan virkistystilojen suihkun lattialta, ilman housuja. Pian selvisi, että yöllä oli päädytty sänkyyn pomon kanssa, joka oli naimisissa ja jonka puoliso työskenteli samassa talossa vielä korkeammassa asemassa.

Nöyryytys ei jäänyt siihen. Alushousut ilmestyivät myöhemmin nuppineulalla ilmoitustaululle. Pomo ihastui, jatkoi flirttailua arjessa, vaimo alkoi epäillä ja piti kertojasta entistä vähemmän. Kertojan ratkaisu oli vaihtaa työpaikkaa.

Lue myös: Jouluisesti puetut kilit villitsivät joogastudion – ”Onko siellä kukaan joogan vuoksi?

Syömätön päivä + vahvat glögit = teinikänni

Yhdellä juhlakävijällä pikkujoulut alkoivat liian tutulla kombolla: kamala kiire, ei ehtinyt syömään mitään, ja ensimmäiset glögit olivat niin tuhteja, että ne menivät suoraan päähän. Illan aikana juomista riitti, ruokaan keskittyminen jäi taustalle ja lopputulos oli “täysin tolkuton teinikänni”.

Puhelin katosi jo ennen siirtymistä baariin. Yhteiskuljetus jäi väliin. Tanssilattialla tuli pyörittyä firman toimitusjohtajan kanssa turhankin kiihkeästi, yritettyä iskeä perheellistä kollegaa ja suunnilleen kaikkea, mikä liikkui. Korkeat korot ja liian lyhyt mekko eivät helpottaneet tilannetta – illan lopuksi kävelykin oli hankalaa.

Yö päättyi sammumiseen viimeiseen yöbussiin, heräämiseen päätepysäkillä täysin pihalla siitä, missä ollaan, ja puheluun exälle, joka tuli hakemaan. Seuraava päivä kului oksentaessa, kun mikään ei pysynyt sisällä.

Illasta jäi sentään yksi hyvä asia: konkreettinen muistutus rajoista. Sama kertoja sanoo nykyään tuntevansa viinapäänsä ja osaavansa lopettaa ajoissa.

Lue myös: Viikinkien jouluperinteet elävät yhä – Yule oli valon ja keskitalven juhla

Harjoittelijan painajaisreissu ulkomaille

Kansainvälisen firman trainee pääsi toisen harjoittelijan kanssa osaston pikkujouluihin toiseen maahan. Pakettiin kuuluivat lennot, hotelli ja illallinen tasokkaassa ravintolassa. Pukukoodi oli työpaikan henkeen sopiva: miehillä puvut, naisilla siistit juhla-asut.

Toinen trainee tulikin juhlaan erilaisella tulkinnalla. Hotellihuoneessa laukusta paljastui hyvin lyhyt, syväänuurrettu glitterimekko ja jättimäiset korkokengät. Hän oli aloittanut juhlimisen jo matkalla ja oli illallisen aikaan jo vahvassa humalassa.

Alkuruuan jälkeen tilanne eskaloitui: trainee oksensi ensin vesikarahviin, sitten syliinsä, ja hänet poistettiin ravintolasta. Huonekaveri määrättiin saattamaan hänet takaisin hotellille, muut saivat onneksi jäädä illastamaan pienen neuvottelun jälkeen.

Lue myös: Viikinkilasten Yule-perinne: Sleipnir jätti yöllä lahjoja kenkiin

Seuraavalla viikolla firmassa kiersi juoru “sen ja sen osaston harjoittelijan pikkujouluista”. Suuressa yrityksessä harva tiesi, että harjoittelijoita oli kaksi – joten moni oletti mokailijan olevan väärä tyyppi. Kertoja joutui kantamaan toisen sekavan illan mainehaitan.

Valtion lafkan legendaariset pikkujoulut

Yleisradio mainittiin useammassa tarinassa nimen kanssa. Erään kertojan muistot ensimmäisistä pikkujouluista siellä ovat kaikkea muuta kuin hillittyä julkisen palvelun meininkiä.

Pikkujoulut oli suunniteltu kuukausia etukäteen, juhlapaikka oli näyttävä ja kaikilla parhaat juhla-asut päällä. Ilta karkasi silti nopeasti käsistä. Joukossa oli uutisankkuri, joka oksensi maljakkoon, näyttelijä, joka sai itkupotkuraivarin tanssilattialla, ja kollegoita, jotka harrastivat seksiä kylpyhuoneessa tai sormettelivat toisiaan ravintolapöydässä.

Kertojakin joi itsensä reippaaseen humalaan ja poltti kannabista pomonsa kanssa hotellihuoneessa. Yksi iso esimies sammui vaatekaappiin. Yöllä seurue heitettiin ulos hotellista, ja jatkot pidettiin kertojan kotona, jonne osa porukasta lopulta sammui.
Seuraavana vuonna vastaavia koko firman yhteisiä pikkujouluja ei ilmeisesti enää järjestetty. Kertoja ehti siirtyä jo toiseen työpaikkaan – ja sai vielä varoituksen omien jatkojen järjestämisestä.

Pikkujoulut, jotka ovat vain säälittävät

Aina pikkujoulut eivät ole katastrofi – joskus ne ovat vain surullisen köyhät.

Yhdessä naisvaltaisessa työpaikassa pikkujoulut järjestettiin taukotilassa työaikana. Tarjolla oli järjestäjän itse keittämää riisipuuroa, yksi joulutorttu per henkilö ja kuppi kahvia. Taustalla soi Vesa-Matti Loirin joululauluja, ja mantelin löytäjä voitti rasiallisen konvehteja. Osallistuminen oli “vapaaehtoista”, mutta koska tilaisuus oli työajalla ja sosiaalitilassa, käytännössä kaikilla pakollista.

Toisessa paikassa parikymppiselle porukalle oli keksitty ohjelmaksi bussiretki kyläkauppaan, jossa “pikkujoulut” olivat käytännössä ostosreissu ja huoltoasemakahvit.

Lue myös: Törkeimmät asiat, joita voit tehdä saadessasi lahjan — ethän sorru näihin töräyksiin

Laivalta ei aina löydy huumoria – eikä hyttikorttia

Pikkujouluja voi viettää myös merellä. Erään työporukan “tyhypäivä” järjestettiin risteilynä, joka osoittautui yllättävän tylsäksi. Kertoja jakoi hytin noin 60-vuotiaan työkaverin kanssa. Tämän suunnitelma oli selvä: syö buffetissa ja mennä nukkumaan päänsäryn takia.

Nuorempi hyttikaveri vaihtoi iltamekon päälle ja lähti juomaan. Jossain vaiheessa iltaa hän huomasi jättäneensä hyttikortin sisälle. Aamuyöllä alkoi armoton oven hakkaaminen ja huutelu käytävällä – tuloksetta. Laivan info ei suostunut avaamaan ovea, kun tiedossa oli, että sisällä oli toinen matkustaja.

Lopulta kertoja nukkui muutaman tunnin lattialla työkavereiden hytissä. Paluumatkalla selvisi, että alkuperäinen hyttikaveri oli kuullut kolkutuksen mutta ei uskaltanut avata ovea “kun joku paukuttaa keskellä yötä”.

Lue myös: Kun tähdet mokaavat: Hollywoodin noloimmat hetket

Jäätynyt possu, kylmä sali

Yhdessä isossa juhlassa tunnelma oli aluksi hienostunut: pikkumustat, kampaukset, juhlasali ja kauniit lisukkeet. Pääruoka oli kuitenkin päätetty hankkia ulkopuoliselta yrittäjältä: kokonainen sika vartaassa ulkona teltassa.

Kun roudausovet avattiin ja vieraille ilmoitettiin, että jokainen hakee lihansa itse pihalta, vastaan puhalsi 27 asteen pakkanen ja kova tuuli. Ovet jouduttiin pitämään auki pitkään, ja juhlasalin lämpö laski loppuillaksi olemattomiin. Kylmä tuli, kenkä kastui, ja ainoa alkoholiton juoma oli hanavesi rumasta kannusta.

Siitä vuolemaan vähän evästä iltapuvussa. Kuvituskuva.

Lue myös: Seksineuvot taaperoille olivat liikaa — yritys vetää myynnistä AI-avusteisesti juttelevan nallekarhun

Ihan vinkkinä – 

Pikkujoulut on työpaikan outo välitila: ollaan töissä, mutta ollaan juhlimassa. Tässä välissä tapahtuu kaikki se, mistä kahvihuoneessa puhutaan vuosia – ja joskus myös se, minkä takia on pakko etsiä kokonaan uusi työpaikka.

Jos jotain näistä tarinoista voi oppia, niin ehkä tämän: syö ennen kuin juot, pidä hyttikortti tallessa, älä oleta firman maksavan ilman että joku sanoo sen ääneen – ja mieti kahdesti, jos iltapukuja vaaditaan, mutta pikkujoulubudjetti vaikuttaa mystisesti nollalta.

Lue myös: Suomalaista luksusta taivaalla – yksityinen lentoyhtiö sai näkyvyyttä Yhdysvalloissa

Suosittelemme