Huomioitavaa
Asian arkaluonteisuuden vuoksi haastateltava esiintyy jutussa nimimerkillä VK. Hänen ikänsä ja taustansa ovat toimituksen tiedossa, eikä niihin tunnistetietojen takia pureuduta jutussa enempää.
VK halusi jakaa omat lääkepainajaisensa osastohoitojaksonsa ajalta. Emme halua demonisoida psyykelääkkeiden käyttöä sen enempää kuin osastohoitoa, vaan kertoa SSRI/SNRI- lääkityksien sivuvaikutuksista. Alituiset painajaiset voivat tuntua pieneltä harmilta, mutta kun mieli on rikki ja yrittää korjata itseään, eikä lääkitystä voi toipumisen vuoksi keskeyttää, painajaisia ei voi noin vain kääntää pois päältä.
“Täytyihän sitä jossain akkuja ladata”
VK valmistui Oriveden opistolta, joka toimi vielä tuolloin sisäoppilaitoksena ja tunnettiin erityisesti kirjoittajalinjastaan. Opistolla opiskeltiin luovaa kirjoittamista ja taideaineita lukio-opintojen päälle. Koska paikka oli sisäoppilaitos, ympäristö oli hyvin intensiivinen, yhteisöllinen ja sisäänpäin kääntynyt.
Kun nuo vuodet päättyivät, yhteisö hajosi kaikkien valmistuttua ja palatessa kotipaikkakunnilleen – ja samalla VK:n arki muuttui radikaalisti. Se, mikä oli aiemmin pitänyt kasassa, kuten yhteisön rytmi, keskustelut ja öiset ideoinnit, päättyivät kaikki kerralla.
Kriisi johti osastolle ja lääkekokeiluihin
Hiljainen jälkitila kasvoi kriisiksi. Vuosi oli 2008, kun VK päätyi Keski-Suomen suljetulle osastolle.
“Puolisuljetulla, eli alkaa suljettuna, mutta jos olet kiltisti, voit saada kauppareissuoikeuksia.”
Lääkitys alkoi heti risperidonilla, joka myöhemmin vaihdettiin venlafaksiiniin.
“Aavisteltiin, etten ihan sentään skitsofreniaa sairasta.”
Unet muuttuivat lääkityksen alettua voimakkaiksi. Ne olivat todentuntuisia, fyysisiä ja yleensä täynnä verta. Ne eivät olleet tavallisia unia, vaan painajaisia, joissa osastomaailman kontrolli vaihtui mielessä hallitsemattomaan kaaokseen.
Lue myös: “Lamppu näyttää oudolta” – TikTokin uusi ilmiö saa ihmiset kyseenalaistamaan todellisuuden
Lääkitys aiheutti loputtomat painajaiset
"Yksi mieleen jäänyt tilanne oli se, kuinka osastolla heräsin siihen, että loikkasin kädet ojossa sängyltä niin, että tipuin lattialle. Idea oli jokin sellainen, että jokin vaani minua, joten hyökkäsin sen kimppuun ennen kuin se ehti hyökätä itseni kimppuun. Noin voimakasta kineettistä efektiä ei ole ollut ennen sitä, eikä sen jälkeen", VK kuvailee.
Uni #1 – Laitos
Toimituksellinen huomio:
Seuraava kohtaus on poikkeuksellisen voimakas ja käsittelee unta, jossa esiintyy itsetuhoisia teemoja.
City.fi ei normaalisti julkaise sisältöjä, joissa kuvataan itsetuhoisuutta yksityiskohtaisesti. Tässä tapauksessa uni on kuitenkin osa osastohoidon ja lääkityksen kokonaiskokemusta — eikä itsetuhoisuuden ylistystä tai ohjetta, vaan kuvaus siitä, miten psyykelääkitys voi vaikuttaa unimaailmaan ja aktivoida alitajunnan pimeitä kerroksia.
Psyykelääkkeiden (erityisesti SSRI- ja SNRI-ryhmän lääkkeiden, kuten venlafaksiinin) tiedetään voivan alkuvaiheessa lisätä itsetuhoisia ajatuksia tai unia potilailla, jotka ovat jo valmiiksi masentuneita.
Siksi tämä on olennaista kontekstia VK:n unelle: unet eivät välttämättä ole tietoisia toiveita, vaan kemiallisia heijastuksia toipumisprosessin keskellä.
Lue myös: Märkä tukka ei aiheuta flunssaa – lääkärit paljastavat sitkeimmät terveysmyytit
"Olin jonkinlaisessa laitoksessa. Aluksi meitä oli lavitsamaisella sängyllä monta odottamassa omaa vuoroaan, mutta yksitellen kaikki lähtivät pois. Kaikki menivät kuolemaan. Se ei ollut tuomion odottamista, vaan mukana oli myös vapaaehtoisuus – toive päästä pois. Jäin toiseksi viimeiseksi."
“Paljastui, että tämä toinen ihminen lisäkseni oli jonkinlaista henkilökuntaa, vaikka odottikin omaa kuolemaansa. Pyysin häneltä keinon lopettaa elämäni. Saatuani sen, menin viileään suihkuhuoneeseen odottamaan.”
VK kuvaa tunnetta, jota hän ei ole koskaan ennen kokenut – sitä, miltä kuoleminen unessa tuntuu.
“Turta kihelmöinti levisi suustani eteenpäin ja tunsin… kuolevani. Se ei ollut kipua eikä tunnottomuutta, vaan jotain muuta – yhteyden katkeamista muihin ja itseeni.”
“Odotin ja odotin. Olin pettynyt. Saamani keino ei toiminutkaan. Lähtiessäni etsimään tyypin valittaakseni hänelle, heräsin.”
VK:n kertoma osoittaa juuri psyykelääkkeiden paradoksin: ihminen syö niitä toipuakseen, mutta kemialliset unet laittavat haaveilemaan kuolemasta. Se on painajaismaista jo itsessään.
Toisaalta VK ei ole ainoa: vuosia sitten lehdistössä kirjoitettiin juttuja, miten nuorten itsemurhien taustalta paljastui aina lähiviikkoina aloitettu psyykelääkitys. Eräiden suomalaisvanhempien hätähuuto poikansa kuoleman johdosta löytyy edelleen verkosta.
Jutun lopussa on yhteystiedot tahoista, joihin voit ottaa yhteyttä, jos sinä tai läheisesi koet itsetuhoisia ajatuksia – pääasia ettet jää niiden kanssa yksin.
Lue myös: Sid ja Nancy – punkin traaginen rakkaustarina
Uni #2 – Sadistisia murhaajia
Toinen VK:n unikatkelma käsittelee VK:n lähisukulaisen näköistä kaveria, joka onkin mielipuolinen murhaaja. Lynchmäisyydet eivät pääty pelkkään yhdennäköisyyteen, vaan absurdit tapahtuvat seuraavat toisiaan:
"Kaksoisolennon naapurissa eli tyyppi, joka hukuttautui omaan vereensä ammeessa. Tästä näin unessani kammottavan kuvan.
Kaksoisolento-murhaaja keräsi kaikenlaisia metalliesineitä, joita saattoi saada irti murhatuista uhreista. Aina sellaisia muttereita myöten, joita laitetaan polviin ynnä muihin vastaaviin. Muutamia hänen suorittamia murhia näytettiin takautuvasti. Aina paljon verta.
Joku poliisi oli hänen jäljillään, mutta tämä katkelma päättyi väijyvään tilanteeseen, jossa lähisukulaisen kaksoisolento olisi teurastanut poliisin", VK kuvailee.
Venlafaksiinin on todettu aiheuttavan poikkeavia unia, ja risperidoni voi sekoittaa univaiheita. Yhdistelmä tekee alitajunnasta arvaamattoman ja unista raskaita.
Lue myös: Kolmivuotias nokipoika kävelee isänsä rinnalla – katso pysäyttävä video
Uni #3 – Räjähtävät muumit
“Yhdessä unessa näin, miten taivaalta tipahtavat pommit muuttuvatkin muumeiksi, koska unessa kerrottiin, että se tilanne on vähän helpompi kestää jos ajattelee niin.”
VK itse muuttui unessaan muumipapaksi, joka ei kykene käsittämään tapahtunutta. Unessa on jotain traagista ja absurdia, ja yritys muuntaa kauhu lempeydeksi.
Terapian näkökulmasta se voi olla puolustuskeino: alitajunta yrittää tehdä sietämättömästä siedettävää.
Uni #4 – Lammaspäinen lääkäri
“[Uneni olivat] kokoelma erilaisia hulluja katkelmia näkemieni hahmojen elämästä. Ensin unessani seurataan yhtä sairasta lasta, joka kuulee kaiken puheen ihmeellisenä mömmöttävänä, ahdistavana äänenä. Hän on koulussa, mutta ei pärjää ollenkaan sanallisissa tehtävissä, mutta on todellinen nero kaikessa mihin ei kieltä tarvita niin oleellisesti.
Sitten tämä lapsi menee jonkinlaiseen junaan. Ensin vierustoveri yrittää selittää lapselle jotain, mutta ääni jonka lapsi kuulee on vain aggressiivista särinää, ja vierustoverin kasvot näyttävät vihaisilta.
Lapsi lähtee pois ja harhailee junan käytävillä. Hän saapuu tyylikkääseen 1800-luvun tapaiseen yksityisvaunuun. Siellä ovi pamahtaa lukkoon ja penkeillä istuu kaksi hahmoa. Ensimmäinen on herrasmieheksi pukeutunut aasi, ja toinen on harmaa lammaskasvoinen lääkäri. Näiden hahmojen puheen (Tyyliin: ole hyvä ja istu) lapsi kuulee selvästi ja sitten maailma räjähtää väreiksi.
Lue myös: Neljä merkkiä siitä, että kasvoit yhteisöllisen narsistin kanssa
Tässä unessa VK:n mieli rakentaa hoitohenkilökunnasta eläimellisiä arkkityyppejä, jotka ovat lempeitä, mutta uhkaavia ja samalla painajaismaisia.
Lammaskasvoinen lääkäri on unisymbolina mielenkiintoinen: lammas merkitsee perinteisesti viattomuutta ja alistuvuutta, mutta lääkärin asema kumoaa sen merkityksen – lammas muuttuu hoidon, kontrollin ja uhrin yhdistelmäksi.
Mistä painajaiset saattavat johtua?
Risperidoni vaikuttaa dopamiinin ja serotoniinin reseptoreihin, tasoittaen ajatushälyä ja vähentäen hallusinaatioita. Venlafaksiini puolestaan lisää serotoniinia ja noradrenaliinia aktivoiden mieltä.
Kun nämä voimat sekoittuvat, unimaailma voi muuttua siten, että värit voimistuvat, kehollisuus korostuu ja tarinoiden logiikka säröytyy.
Unet voivat olla osa paranemista – mutta myös merkki siitä, että hermosto hakee uutta tasapainoa. VK:n kertomissa unissa toistuu sama pelkoja kuvastava teema.
Lääkepainajaisissa pahinta on se, että se on yksi sivuoire. Tavallisesti painajaisista kärsivä terve, aikuinen ihminen voi elämäntavoillaan ja -valinnoillaan vaikuttaa uniensa laatuun (jättää pois alkoholin, lisätä liikuntaa, ratkaista ongelmat) niin lääkityksestä johtuvat painajaiset eivät ole noin vain poistettavissa.
Jos sinä tai joku läheisesi koet itsetuhoisia ajatuksia
Apua saa ympäri vuorokauden:
Kriisipuhelin 09 2525 0111 (24 h)
MIELI ry:n chat: kriisichat.fi
Hätätilanteessa: 112
Lähde: VK:n unipäiväkirja, BPS, Turun Yliopisto Väitös FM Nils Sandman, ScienceDirect, Mieli
Juttua editoitu: 16:10: muokattu kohtaa, jossa kuvataan yksityiskohtaisesti itsetuhoisia tekoja
