Kirjoitimme hiljattain miljonääristä, joka etsi puolisokseen naista, jonka povitaskusta löytyisi lentolupakirja. Kaivoimme hemmon henkilöhistoriaa hieman syvemmältä, ja kävi ilmi, että mies ei ollut hakuineen ensimmäistä kertaa pappia kyydissä.
Facebookiin neljä vuotta sitten ladattu päivitys ei kerro, miten lopulta kävi, mutta se on yhtä aikaa herttainen ja sydäntäsärkevä.
"KIDNEY NEEDED… Our beloved Bolly has reached the ripe old age of 13 years and sadly suffering with ill health as of late. Do any of our doggie friends have a kidney going spare?"
Suomeksi: ”MUNUAISTA TARVITAAN! Rakas Bolly-koiramme on ehtinyt kunnioitettavaan 13 vuoden ikään, mutta on ollut viime aikoina huonovointinen. Olisiko kellään koiraystävällämme ylimääräistä munuaista?”
On vaikea kuvitella ketään järjissään olevaa tekemässä huumoria lemmikkinsä terveydentilasta, vaikka brittiläinen kuivahko ironia saattaa jossain taustalla väreillä. Julkaisuketju ei kuitenkaan paljasta, miten Bollyn kävi.
Ehkä hyvä niin – jokainen koiranomistaja tietää, miten tuskallista vanhenevan lemmikin elämä on katsoa.
Mikäli julkaisu ei näy, näet sen myös tästä.
Lue myös: 79-vuotias miljonääri etsii vaimoa – ilman helikopterikorttia on turha ottaa yhteyttä
Mutta tässä kohtaa on hyvä muistaa: koirien elinsiirrot ovat rikkaiden huvia
Tavan tallaaja vie 13-vuotiaan koiransa eläinlääkärille, kuulee lauseen ”munuaiset pettävät” ja valmistautuu raskaaseen päätökseen. Rikkaat taas googlaavat ”kidney transplant for dogs” ja avaavat lompakkonsa – mutta edes se ei aina riitä.
Totuus on tämä:
Koirien munuaisensiirrot ovat äärimmäisen harvinaisia, ja niitä tehdään lähinnä Yhdysvalloissa ja Japanissa.
- Hintalappu heiluu 20 000–30 000 euron välillä, eikä hinta sisällä edes kaikkea polikäynneistä seurantaan ja muuhun paperitilpehööriin passeista rokotuksiin ja matkustusasiakirjoihin.
- Leikkaus vaatii elossa olevan luovuttajan, yleensä toisen koiran samasta taloudesta.
- Sen jälkeen potilas tarvitsee elinikäisen hyljinnänestolääkityksen, joka tuo riskejä ja lisää kustannuksia.
Eläinlääketiede ei tunne anonyymejä luovuttajia, eikä eläinten elinkauppaa ole – erittäin hyvästä syystä. Jos haluaa pelastaa yhden koiran, täytyy käytännössä uhrata toinen. Eettisesti vaikeaa, mutta varakkaiden touhuja.
Joskus suurinta rakkautta on päästää irti – tällä kertaa lompakosta
On toki helppo naureskella aateliselle, joka kysyy somessa ”onko kellään ylimääräistä munuaista koiralle”, mutta rivien välissä näkyy jotain tuttua: yritys tarttua viimeiseen oljenkorteen. Ainoa ero on, että rikkailla oljenkorret ovat kullattuja.
Me muut elämme todellisuudessa, jossa on pakko valita eutanasia kun eläinlääkäri sanoo ”Me voimme lievittää, muttemme parantaa”. Jossain kohtaa suurin rakkauden teko ei ole maksaa lääketieteen rajojen yli, vaan päästää irti – eikä siihen tarvita miljoonia, vain inhimillinen sydän.
Jos joku nyt ajatteli ottaa treffailutarkoituksessa miltisnääriin yhteyttä, niin hänellä on ainakin jaettavanaan kultainen sydän ja pohjaton rakkaus lemmikkeihinsä – ja riittävä pinkan korkeus toteuttaa rakkauttaan.
