Ilta ei ala kovin lupaavasti. Seisoskelen ovensuussa hattu kourassa kuin renkipoika suomalaisessa elokuvassa ja odotan, että joku huomaisi minut. Vihdoin tarjoilijan lähestyessä joudun törkeästi hollantilaisen seurueen yliajamaksi, heidän kiilatessa edelleni. Edes laimeahko protestointini ei korjaa tilannetta, vaan saan jatkaa seisoskelua.
Ravintola on torstai-iltana lähes täynnä, johon ilmeisesti juhlaviikoilla on osuutensa. Tarjoilijat hyörivät salissa hermostuneen oloisesti ja omassa pöydässäni käy illan aikana ainakin kolme eri serveeraajaa. Ilmeisesti sanonta useasta kokista pitää paikkansa, sillä tarjoilijaruuhkasta huolimatta saan vettä vain pyytämällä, leipää en ollenkaan ja valitun viinin vasta kolmannella yrittämällä oikein. Katetta viinissä ainakin piisaa, sillä sisäänostohinnaltaan reilusti alle 10 € kastilialaisesta tempranillosta huudetaan 33 € -pienimuotoinen ryöstä, mutta minkäs teet…
Valitsen listalta Chef-menun, joka alkaa tapasgenreen kuuluvilla”trendikkäillä” pintxos’lla. Pöytään saapuva lajitelma voisi olla lähes suoraan einestiskiltä: kuivakka katkaravulla täytetty sushi, äyriäisceviche, joka vaikuttaa pakasteallastavaralta, kuivakka butifarra makkara, joka kaipaa mausteita sekä ihan ok tonnikalaescabeche. Onneksi pääruoka paikkaa tilannetta. Grillattu tonnikala anisrisotolla on maukasta ja annos on konstailemattoman kaunis. Menun rakenteeseen tosin voisi kiinnittää huomiota, sillä jo alkupaloissa tonnikala oli melko hallitsevassa roolissa. Jälkiruuaksi saapuu lähes pakollinen Flan, joka on saanut seurakseen raikasta appelsiinisorbettia –ihan toimiva idea.
Kokonaisuudeltaan Nuevo jätti melko sekavan vaikutelman. Tuntuu siltä, ettei henkilökunta itsekään tiedä mitä ”uuden latinon” tulisi olla.
Kiitämme
- mukavaa sisaustusta
- rentoa tunnelmaa
Moitimme
- hapuilevaa palvelua
- viinien hinnoittelua
