”Aloitin seurustelun 13-vuotiaana. Halusin olla jonkun kanssa, saada läheisyyttä. Kaveripiirissä kilpailtiin kuka oli suosituin poikien mielestä. Ville jätti. Olin hätääntynyt: mikä mussa on vikana? Meillä meni hyvin. Ajattelin etten kelpaa. Otin raidat. Seuraavissa bileissä viiden viikon päästä sain uuden poikaystävän. Yritin olla nätti ja joustava. Ei auttanut. Seuraavista, Ramista ja Kallesta, ei ole paljon kerrottavaa. Kalle sanoi, että olen lauta. Rami kyllästyi muhun, vaikka kävin sen kaikissa lätkätreeneissä ja matseissa. Ollin kanssa päätin onnistua. Sovin tiukasti seuraavat treffit. Olli alkoi painostaa seksiin. Ajattelin, että jos suostun, pysymme yhdessä. Jälkeenpäin kuulin, että Olli haukkui mua lahnaksi. Vanhempana sain suhteet kestämään vähän pidempään, mutta mut jätetään aina. Juhan kanssa asuimme yhdessä. Olin 24-vuotias. Kävin töissä ja opiskelin, hoidin kaikki kotityöt ja yritin laittaa hyvää ruokaa, olla nättinä ja keksiä kivaa tekemistä yhdessä. Juha tuli helposti vihaiseksi. En ikinä tajunnut, mistä se suuttui. Yritin päästä mukaan baariin, purjehtimaan, golfaamaan, mutta se meni kavereidensa kanssa. Vaikka se välillä läimi mua, ei tullut mieleenkään jättää sitä. En halunnut olla yksin. Oli noloa, kun Juha komenteli ja haukkui muiden nähden. Sanoin kaikille, että se on kiltti kahden kesken. Juha löysi toisen. Olin seitsemän kuukautta yksin, haaveilin perheestä. 31-vuotiaana pääsin naimisiin. Nyt mulla ei ole ystäviä, eikä sukua, koska kukaan ei kestä miestäni. Kaikki varotti: älä mene naimisiin, se on vaikea. En pääse leffaan tai työpaikan pikkujouluihin, mutta en vaihtaisi pysyvyyttä vapauteen. Avioliitosta ei lähdetä. Kammoan riitoja. Varmaan turvallisuuden tarpeeni johtuu siitä, että vanhempani hylkäsivät minut lapsena. Jos saan lapsia, en jätä niitä koskaan.”
Meri, 33
Psykologi kommentoi: ”Roikkuja etsii pysyvyyttä. Hyväksytyksi tulemisen tarve on voimakas. Halutaan paikata omaa epävarmuutta”, psykologi Pirkko Viitasaari sanoo.
”Usein kaksi heikkoa ripustautuu toisiinsa. Ensin menee hyvin. Sitten jompikumpi ahdistuu ja pyristelee eroon.”
Kaiken se kestää
”Mulla on ollut vaan pari tyttöystävää, vaikka muille olen väittänyt muuta. Ekan kanssa olin 13 vuotta on-off -suhteessa. Susanna on loistava nainen: älykäs, kaunis ja mielenkiintoinen. Mut sekopää. Sillä oli ihme juttuja jo alussa, mutta mä en tajunnut varoa sitä. Ois pitäny lähteä. Se osas pyörittää mua mennen tullen. Se jätti mut välillä, sekoili muiden miesten kanssa, lähti etsimään itseään. Mut aina se tuli takasin. Mun vanhemmat oli huolissaan, ne sano aina, et jätä se. Hajoot ite. Yritin tapailla muita naisia, mut ei ne tuntunu kiinnostavilta. Kerran Susanna oli poissa melkein puoli vuotta. Väitin kaikille, että se on töissä Ruotsissa ja valehtelin, että se tuli viikonloppuisin kotiin käymään, mutta me halutaan olla kahdestaan. Lavastin jopa sen käynnin jättämällä Viikkarin muovipussin keittiön tiskipöydälle; ostin päiväpeiton ja sanoin, et Susanna toi Göteborgista. Oikeasti se ei suostunu kertomaan, missä oli ollut. Mun uus tyttöystävä on helvetin nätti. En tiedä, mikä mua vaivaa. Kun ois normaali ihminen kotona, juoksen ulkona kaljalla.”
Tero, 27
Psykologi kommentoi: ”Terveeseen itsetuntoon kuuluu vahva minuus. Toista ei tarvita minän jatkeeksi, vaan pyritään tasavertaiseen ihmissuhteeseen. Pitää olla oma elämä. Ripustautujaa saatetaan kohdella huonosti.”
Ei kuukautta yksin
”Olen ollut monesti avoliitossa ja toista kertaa naimisissa. Rippikoulun jälkeen en ole ollut kuukauttakaan ilman miestä. Minulla on ollut kymmeniä suhteita. Vaikka olen suosittu miesten parissa, en tiedä miksi pidemmässä suhteessa alan epäillä viehätysvoimaani. Jos mies ei lähentele, alan epäillä, etten kiinnosta häntä. Olen työni takia matkoilla, yön yli poissa kotoa. Kaikissa suhteissani olen pettänyt. On ihanaa saada ventovieraalta kohteliaisuuksia. On pakko testata ravintolassa, vieläkö kelpaan. Saatan pitää useampaa miestä eri paikkakunnilla. En voi kierrellä mieheni kanssa Suomea. Joku ex voisi tunnistaa minut. Kun täytin kolmekymmentä, ajattelin että helpottaisi, mutta olen paniikissa. Kohta olen liian vanha, eikä kukaan huomaa minua.”
Niina, 32
Psykologi kommentoi: ”Roikkujalla on seurusteluriippuvuus. He eivät kuuntele järjen ääntä, vaan hankkivat nopeasti seuraavan suhteen.”
Haastateltavien nimet on muutettu.
Lukijoilta
“Olen seurustellut yli kymmenen vuotta. En osaa olla yksinäni. Nykyisen avomieheni kanssa kylläkin olen ihan rakkaudesta.”
Nainen, 26
“Valitsen tarkkaan lähimmäiseni.. mielummin yksin kuin idiootin kanssa.”
Mies, 18
“En ole ollut sinkkuna kuukauttakaan viimeiseen seitsemään vuoteen. En kuitenkaan ole seurustellut koko aikaa saman miehen kanssa, vaan suhteen päätyttyä olen yhtäkkiä löytänyt itseni jo seuraavalla viikolla asumasta uuden miehen luota. Kaikki miehet ovat olleet komeita ja mukavia. En enää edes osaa olla yksin.”
Nainen, 21
“Ällöttää ihmiset, joiden elämä on täydellistä vasta kun on kumppani. Tai joiden elämä huipentuu häihin. Sinkut on vain luusereita. Ei väliä vaikka äijä hakkaa ja muija pettää, mutta suhteessa eläminen on silti ainoa oikea tapa elää. Onneksi olen vapaa ja villi.”
Nainen, 26
“Minusta on mukava olla parisuhteessa, en viihdy sinkkuna pitkään. En suosi yhden illan juttuja, mutta haluan olla ennemmin tyttöystävä kuin joku hoito. Suhteessa arvostan omaa aikaa ja koen itseni aivan täysinäiseksi ilman toistakin. Toisaalta toisen kanssa on vain hyvä olla. Pisimmillään sinkkuilu on kestänyt neljä kuukautta.”
Nainen, 22
“Olen seurusteluriippuvainen. Elän pari vuotta kestäneessä suhteessa, eivätkä asiat enää toimi, kemiat eivät enää kohtaa, mutta kumpikaan ei halua luovuttaa koska ei halua olla yksin.”
Nainen, 23
8 % ei ole seurustellut kenenkään kanssa.
Lähde: Cityn lukijat.
Entä sinä? Vastaa: www.city.fi/kyselyt
