”Nuorempana sitä oli jotenkin ääri-idealistinen useiden asioiden suhteen. Kaikkeen suhtautui paljon musta-valkoisemmin ja ehdottomammin. Kavereiden kanssa aina puhuttiin, että jos joku tekee näin tai näin, niin se on sitten kerrasta poikki. Nyt kun elämänkokemusta on karttunut vähän enemmän, on jonkin verran tuosta naiiviudesta karissut pois. On ollut hätkähdyttävää tajuta miten vähän tunteita lopulta pystyy ohjaamaan järjellä”, sanoo Mia, 27v.
Mia on seurustellut nykyisen poikaystävänsä kanssa nelisen vuotta. Suhde on ollut kuoppainen alusta asti.
”Jo suhteemme alku oli hieman epämääräinen. Tapailimme pitkään toisiamme ilman minkäänlaisia sitoumuksia. Tiesin että hän näki myös muita tyttöjä ja se oli minulle ihan ok, sillä en itsekään halunnut hänen kanssaan mitään vakavaa ja hurvittelin vapaasti myös omalla tahollani. Suhteemme kuitenkin syveni salakavalasti. Vaikka me molemmat yritimme taistella rakastumista vastaan, huomasimme lopulta viettävämme kaiken vapaa-aikamme yhdessä. Voisi siis sanoa, että meistä tuli pari vastoin tahtoamme”, Mia naurahtaa.
”Mä suhtauduin koko juttuun aika varovaisesti, sillä tiesin miehen ihmissuhdemenneisyyden, joka ei ollut millään tavalla mairitteleva. Hän oli pettänyt edellisiä kumppaneitaan, joten tiesin tavallaan ottavani riskin. Tietysti toivoin että asiat menisivät tällä kertaa toisin. Mä halusin antaa meille mahdollisuuden.”
Mies narahti ensimmäisen kerran puolen vuoden seurustelun jälkeen.
”Ensimmäinen asia, joka herätti mun epäilyt siitä ettei kaikki olekaan kunnossa, oli kun mies rupesi pitämään kännykkäänsä äänettömällä ja kantamaan sitä mukanaan tupakalle. Jos johonkin olen oppinut luottamaan niin vaistooni. Silloin mä tajusin mistä oli kyse. Kysyin mieheltä asiasta, mutta hän tietysti kiisti kaiken ja väitti mun olevan naurettava”, Mia sanoo.
Lopulta Mia sortui kännynuuskintaan.
”Se oli ainoa keino saada asiaan selvyys. Selvisi, että kyseessä oli eräs tyttö, jota mies tapaili ennen seurusteluamme. Vaikka tieto ei tullut tässä vaiheessa enää yllätyksenä, se oli silti musertava. Mä olisin niin kovasti halunnut olla väärässä. Se lohduttomuuden määrä oli hirveä. Yhtäkkiä mun edessä oli pelkkä musta-aukko”, Mia muistelee.
Mies tietysti pyyteli anteeksiantoa, mutta Miaa se vain ärsytti.
”Jos jotain tekee vahingossa, voi sitä pyytää anteeksi. Tässä asiassa mä vain ihmettelin, että mitä anteeksiannettavaa mulla olisi. Ei ihmiselle voi antaa anteeksi sitä, että satuttaa toista tarkoituksella. Ainoa mitä mulla siis oli jäljellä, oli mahdollisuus yrittää ymmärtää miksi näin kävi.”, Mia sanoo.
”Mä sanoin heti, että mä en voi luvata miten tässä käy. Ensimmäisenä mä halusin miehen selvittävän mitä hän itse oikein halusi. Tavallaan sekin tuntui pahalta, kun mies sanoi ettei tuo toinen nainen merkinnyt hänelle mitään. Tuntui hirveältä että hän satutti mua näin jonkun turhakkeen takia. Mieli ja tunteet myllersivät, mutta mä näin myös että mies oikeasti katui tekoaan”, Mia kertoo.
”Mä mietin ja mietin asiaa ja lopulta mä ymmärsin ettei mulla oikeasti ole mitään päätettävää. Kaikesta surusta ja pettymyksestä huolimatta mä rakastin tätä miestä. Mä tajusin että kaikki se hyvä mitä meillä oli, oli enemmän kuin tämä paha. Niinpä tilanne lähti pikkuhiljaa paranemaan. En antanut anteeksi, mutta hyväksyin tapahtuneen.”
Tapaus kuitenkin söi Mian luottamusta mieheen.
”Ehkä mä lopulta olen eniten vihainen miehelle siitä, että se vei multa mun luottamuksen sitä kohtaan. Mä haluaisin voida sanoa että voin turvatua ja luottaa mieheeni kuin kallioon, mutta ei niin ole. Jossain takaraivossa elää ainainen epäilys, eikä se kohdistu pelkästään muihin naisiin vaan yleisesti kaikkeen elämässä. Tietysti mä olen miettinyt että kuinka idiootti mä olen kun pysyn tällaisessa suhteessa, mutta rehellisesti sanottuna mä myös saan tältä suhteelta paljon. Loppujen lopuksi mä olen tullut siihen tulokseen, että yritän elää itselleni ja tunteilleni mahdollisimman rehellisesti. Jos mulle jonain päivänä tulee sellainen olo, että tässä suhteessa on negatiivisia asioita enemmän kuin positiivisia ja että mun rakkaus on kulunut loppuun, niin se on sitten siinä. Ei rakkaus ole päätöksen asia, ei suuntaan eikä toiseen.”
Pitääkö jättää jos pettää?
Parisuhdeterapetti Kari Kiianmaa vastaa: ”Jos on asuttu yhdessä vain muutama kuukausi, niin onhan tämä huono aloitus. Silloin pitää olla realisti: jos jatketaan yhdessä edessä, voi olla vielä kovempi pudotus. Pidempi parisuhde voi hyvin pettämisen jälkeen jatkua. Se vaatii molemminpuoleista halua jatkaa ja omien vihatunteiden käsittelyä.”
Lukijoilta
”Oi niitä aikoja, kun tuntui ettei maailmassa mikään voisi tulla minun ja kihlattuni väliin. Puolisoni jäi kiinni pettämisestä useamman naisen kanssa. Puhuimme asiat läpi ja aloitimme puhtaalta pöydältä uudestaan. Aluksi tuntui, että pettämisestä pääsisi yli, mutta ei. Kun luottamus toiseen meni, ei sitä koskaan saanut takaisin. Siihen loppui se liitto.”
Nainen, 27 v
”Mies kävi vieraissa useamman kerran, tunnusti ja oltiin muutama viikko erillään. Palattiin yhteen, ja nyt kaikki hyvin, paitsi että luotto-ongelma löytyy – nimittäin häneltä! Hän ei voi uskoa että minä en petä enkä kosta. Häneen luotan kyllä jostain kumman syystä. Virheistä oppii?”
Nainen, 25 v
”Petin miestäni, kun hän oli opiskelijavaihdossa. Erosimme. Puolen vuoden kuluttua palasimme yhteen. Opin läksyni, eikä enää tee mieli vilkuilla muita, olen onnellinen, ja niin on miehenikin.”
Nainen, 25 v
”Kävin vieraissa vuoden suhteen jälkeen, mies antoi anteeksi, ja jatkoimme. Kolmen kuukauden jälkeen alkoi painostus yhteenmuuttamisen suhteen, ja selvisi ettei hän luottanut minuun enää. Huolimatta siitä, että rakastin häntä, lopetimme suhteen. En suostunut muuttamaan hänen kanssaan yhteen todistaakseni olevani tosissani, varsinkin kun hänellä ei ollut mitään syytä olla huolissaan pettämisestä.”
Nainen, 19 v
”Emäntä ei tiedä että tiedän hänen käyneen vieraissa. Olen miettinyt kauan miten jatkaa. Joka toinen päivä tekee mieli heittää akka pihalle, joka toinen päivä ajattelen että so what, seksiähän se vain oli. Hyvin meillä menee, mutta onhan tää suhdetta rouskiva syöpä.”
Mies, 31 v
