Rahalla saa

Seksipalvelujen kauppa on aina ihmiskauppaa, mutta voisiko se olla myös reilua kauppaa?

Ei se ollut mitenkään ihmeellistä”, prostituoitujen suurkuluttaja Toni kuvailee ensimmäistä kokemustaan maksullisissa.


”Ihan nätti tyttö se oli ja mukava.”


Ei mitenkään ihmeellistä, mutta seuraavan tytön hän silti osti – niin, milloin?


”Et sä halua tietää.”


Tässä puhuu mies, joka on meilissään luvannut ”taatusti yllättävän haastattelun ja rehellisiä peittelemättömiä vastauksia niihin kysymyksiin, joita et uskalla esittää.”


”Kuinka monta kertaa olet ostanut näitä palveluita?”


”Et sä halua tietää.”


”Oletko nähnyt Lilja 4-everin?”


”En oo ehtinyt.”


Toni ei näe prostituutiossa juuri mitään arveluttavaa.


”No se tietysti harmittaa, jos sattuisi tekemään niin sanotusti huonon investoinnin ja menee rahat hukkaan.”


Tonin mielestä prostituutiokeskustelu on karannut käsistä,


muuttunut naisasianaisten ja vaaleja odottelevien poliitikkojen lietsomiksi kauhukuviksi ihmiskaupasta ja muusta ikävästä.


”Maailmalla tapahtuu varmasti törkeyksiä, mutta ei täällä Suomessa. Rauhoittukaa!”


Toni kertoo tyynnyttäviä tarinoita ”venäläisistä opiskelijatytöistä, jotka majoittuu pariksi viikoksi Katinkultaan ja palaa sitten takaisin opiskelemaan hyvät massit mukana”.


Mutta miten hän voi olla niin varma? Ovatko samat tytöt kertomassa samaa tarinaa kahden viikon päästä jossain muualla?


”No, ainahan sitä voi sattua…”


Onko sillä mitään väliä ostotapahtuman kannalta?


”Tuskin. Mutta kyllä sen näkee naamasta, jos ihmisellä on joku vialla.”


Ylempää keskijohtoa työelämässä edustava, nelikymppinen Toni kieltää ponnekkaasti stereotypian maksullista seksiä hamuavista, saamattomista luusereista.


”Kun meillä on Sihteeriopiston (seksi- ja prostituutiofoorumi netissä) tapaamisia, niin kahdeksalla jätkällä kymmenestä on kommunikaattorit.”


Yhden illan juttu – maksusta


Myös Jarilla, 37-vuotiaalla tamperelaisinsinöörillä on kommunikaattori. Lisäksi hän kertoo omaavansa vähintäänkin kohtalaiset rakastajan taidot, keskimääräistä suuremman kullin, hyvän itsetunnon, BMW:n, sujuvat sosiaaliset taidot, edustavan ulkonäön ja hyvän työpaikan johtavassa asemassa.


Miksi hän siis joutuu maksamaan seksistä? Eikö hän saisi ilmaiseksikin?


”Syy on yksinkertaisesti rehellisyys – kumpikaan osapuoli ei joudu valehtelemaan toiselle, että kyse olisi jostain rakkauteen liittyvästä. Näin ei myöskään joudu valehtelemaan sille ihmiselle, jolle kaikkein viimeisenä pitäisi valehdella: itselleen”, Jari perustelee.


Jari kertoo muuttaneensa asenteitaan ”omaa käytöstään” kohtaan nähtyään Lilja 4-everin, naiskaupan uhriksi joutuvasta nuoresta naisesta kertovan, tositapahtumiin perustuvan elokuvan. Mutta.


”En suostu pitämään huoraa uhrina, vaan haluan nähdä asian siten, että kyse on kuitenkin naisen omasta valinnasta. Näin ainakin itse valikoimieni naisten kohdalla.”


Itse hän sanoo kohtelevansa prostituoituja hyvin.


”Minulle on tärkeintä, että tilanteesta välittyy parisuhteen illuusio, rakkaudellisuus. Että voin herätä tytön vierestä – se on tärkeintä.”


Mutta eikö tuo juuri ole itsensä pettämistä?


”Ei, vaan erittäin rehellistä toimintaa. Mitä muuta yhden illan jutut ovat kuin saman illuusion luomista, mutta ilman korvausta?”


Jarin mielestä prostituutio voitaisiin poistaa maailmasta, ”jos vain naiset kasvattaisivat poikansa siten, että he uskaltaisivat aikuisina kohdata naiset tasa-arvoisina olentoina”.


Jari on kokeillut kolikon toistakin puolta koettamalla kaupata itseään lehti-ilmoituksella. Minkä vuoksi?


”Tykkään seksistä, ja jos siitä kerran voi saada rahaakin, niin mikä ettei.”


Ilmoituksiin ei tullut ainuttakaan vastausta, mutta ei se mitään, sillä:


”Ei seksi ole mun elämässä kovinkaan keskeisellä sijalla.”


Miljardibisnes


Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen naiskauppaa koskevassa tutkimuksessa todettiin, ettei suomalaiseen prostituutioon juuri liity ihmissalakuljetusta tai muita liikkumisvapautta oleellisesti rajoittavia rikoksia. Toisaalta:


”Paritus on hyvin vaikeasti valvottavaa (tilastoitavaa) aluetta rikollisuuden kentässä. Sutenöörit pitävät huolta siitä, että ongelmat pysyvät piilossa. Jos ulkomaalaiset prostituoidut – joita paritusongelma kipeimmin koskee – kertovat poliisille, että heitä kohdellaan huonosti, reagoi poliisi valituksiin poistamalla naiset maasta ja sutenööri kostaa tytölle tai tämän läheisille”, Euroopan kriminaalipolitiikan instituutin johtaja Kauko Aromaa sanoo.


”Poliisilla on liian vähän resursseja tutkintaan, eikä lainsäädännössäkään olla annettu asialle kovinkaan suurta painoarvoa. Nyt tilanne on muuttumassa, koska meilläkin on alettu tiedostaa, millaisia lieveilmiöitä prostituution taakse kätkeytyy.”


Aromaasta ostamisen kriminalisointi vastaa lähinnä hyttysten ampumista tykillä.


”Minusta ei osuta keskelle maalia, jos paritustoiminnan sijaan huomio kohdistuu ostajiin. Jos asiaan halutaan ottaa moraalista kantaa, siihen on varmasti muitakin keinoja kuin kriminalisointi. Pelkään pahasti, että jos laki ostopalveluista säädetään, asian mielletään olevan ikään kuin kunnossa vaikka ongelmat eivät kriminalisoinnin myötä oletettavasti poistuisikaan.”


Aromaan mietteet ovat yhteneväisiä oikeusministeriön mietinnön kanssa. Mietinnön mukaan Ruotsissa on esitetty arvioita siitä, että kriminalisointi olisi jopa jonkin verran lisännyt paritustoimintaa. Muutenkin Ruotsin poliisin raportti uuden lain vaikutuksista on ankeaa kertomaa:


”Lain voimaantulon jälkeen katuprostituoidut olivat alentaneet hintojaan jopa 50 prosenttia… Prostituoituihin kohdistuneita väkivallantekoja koskevien ilmoitusten määrä kasvoi lain voimaantulon jälkeen… Koska asiakkaita on vähemmän, prostituoidut eivät ole voineet enää kieltäytyä palvelemasta epämiellyttäviksi kokemiaan asiakkaita…”, raportissa todetaan.


Kriminalisointi ei siis vaikuta hyvältä idealta, mutta päivittämistä seksilainsäädäntö silti kaipaa.


”Kun lakia viimeksi muutettiin, murros seksipalvelujen tarjonnassa oli vasta alkamassa”, Aromaa sanoo.


Vähävaraisuuteen ja suoranaiseen köyhyyteen prostituoiduksi ryhtyminen liittyy Aromaan mukaan saumatta. Noin 90 prosenttia Suomessa toimivista prostituoiduista on ulkomaalaisia, lähinnä virolaisia ja venäläisiä naisia, joiden elintaso on huomattavasti keskivertosuomalaista alhaisempi. Venäläinen opiskelijatyttö saattaa tulla Suomeen näennäisen vapaaehtoisesti, mutta jokainen voi omalta kohdaltaan kuvitella, miltä tuntuisi ansaita opintotuet vaakatasossa.


”Voihan siellä joukossa olla niitäkin, jotka nauttivat työstään, mutta kyllä merkittävin motiivi on yleensä raha”, Aromaa sanoo.


Tarkkaa tietoa ulkomaalaisten prostituoitujen määrästä Suomessa ei ole, mutta Aromaa esittää arvion noin 5 000 naisesta, jossa mukaan on laskettu myös alan pätkätyöläiset. Alaan liittyvän liikevaihdon määrää on myös Aromaan mukaan mahdoton arvioida tarkasti.


”Yksi arvaus voisi olla jopa noin miljardi euroa vuodessa”, Aromaa heittää, ”Siitä voidaan sitten miettiä kenelle ne rahat menevät: tytöille itselleen vai välikäsille.”


Live show – nyt kotonasi


Heinäkuu 1992. Pikkukaupungin ainoan yökerhon hämyisessä huoneessa on matala, alhaaltapäin valaistu lasipöytä.


Baari on täynnä, ja ilmassa väreilee mainosjulisteiden ja kossuvissyjen lietsoma peitelty odotus. ”Lauantaina strippausta! Aito live-show!”


Miehet katselevat toisiaan aivan kuin he olisivat eksyneet baariin sattumalta: ai, täällä on stripparikin. Jopas sattui.


Kun musiikki alkaa ja valaistulle pöydälle hyppää kuvankaunis nahkaruoskaa heristelevä tanssijatar, hämyisen huoneen nurkassa istuva Markku saa sanotuksi vain: ”Tossa on mun tuleva vaimoni.”


Esityksen jälkeen Markku menee juttelemaan naiselle, vaikka kaikki tuijottavat. Saman vuoden joulukuussa Markku ja brightonilainen Alannah vihitään Englannissa.


Pornoammattilaiset (stripparit, pornomallit ja -näyttelijät ym.) ovat hyvin tarkkoja siitä, ettei heitä sekoiteta prostituoituihin. Markun mielestä 17-vuotiaana kotoaan Australiaan strippaamaan lähtenyt Alannah joka tapauksessa eli vartalollaan viisi vuotta.


”Kuvio toimi kurtisaanipohjalta: ei Alannah tai sen frendit ottaneet seksistä rahaa, mutta vaatteita, tavaraa ja huumeita kylläkin. Se oli niille hirveän helppo tapa päästä kiinni ylelliseen elämäntapaan, mitä mahdollisuutta kouluttamattomalla nuorella tytöllä ei muuten ole. Ja kun sä kerran olet päässyt sellaisen elämän makuun, niin et sä halua muuttaa viiden tähden hotlasta vuokrayksiöön ja herätä seitsemäksi töihin, kun vaihtoehtona on nukkua iltapäivään ja alottaa päivä samppanjalla ja kokkelilla.”


Kun Alannah ja Markku menivät naimisiin, Alannah lopetti strippaamisen.


”Se sanoi, ettei kestä sitä enää. Mä olin koettanut vältellä koko jutun ajattelemista. Eihän se kivalta tunnu, että kymmenet vieraat miehet kuolaa sun muijaa kyrpä pystyssä ilta toisensa jälkeen.”


Eron jälkeen Markku pistäytyi maksullisilla.


”Olin meidän erosta tosi rikki ja halusin vain seksiä ilman mitään soitellaan-paskaa. Viimeisenä kertana ostin kaksi naista, joista nuorempi sattui olemaan enimmäisellä keikallaan. Kun vaatteet oli riisuttu, niin mä yhtäkkiä näin itseni ja sen koko tilanteen sellasena kuin se todellisuudessa oli: surkeena paskana, kaikin puolin. Mä annoin niille rahat ja lähdin pois. Se nuorempi mimmi suuttui ja huusi mun perään et ‘mikä mussa on vikana, et sä haluu mua’.”


”Jos joku väittää, että seksi huoran kanssa on kaunista ja hienoa, niin sillä ihmisellä ei varmaan ole elämänsä suhteen korkeita vaatimuksia noin ylipäätään.”


”Siis mikä tässä on ongelma?”


”Käytkö sä aina samalla kampaajalla?”, Johanna Sirkiä, ammattiprostituoitu ja Seksialan Liitto Sallin puheenjohtaja kysyy.


”Joo.”


”Millaisia tunteita kampaajalla käyminen sussa herättää?”


”Oikein miellyttäviä.”


”Laittaisko se sun hiuksia, jos et maksaisi sille?”


”Ei.”


”Mutta silti kampaajalla käyntiin liittyy myönteisiä tunteita.”


”Niin.”


”No niin.”


Kun Johanna seitsemän vuotta sitten lähti alalle, hän oli ymmärrettävästi varuillaan.


”Sitten kun mä olin vähän aikaa tehnyt tätä työtä, niin mietin, että mikä tässä nyt on se ongelma.”


Nk. abolitionistit (=ihmiset, jotka haluaisivat hävittää prostituution kokonaan) viljelevät käsitystä, jonka mukaan prostituoidut eivät tiedä omaa parastaan. Prostituoitu ei heidän mielestään koskaan eikä missään tilanteessa voi olla työssään onnellinen, vaan hän on aina hyväksikäytön uhri, joka pitää pelastaa itseltään.


”Musta tuollainen ajattelu ei ole ainoastaan ärsyttävää vaan myös loukkaavaa. Jos sanon pitäväni työstäni, niin minua pidetään vähintäänkin mielenvikaisena ja häiriintyneenä.”


Johannan mielestä abolitionismin ja sitä lievempienkin negatiivisten mielipiteiden takaa kuultaa ajatusmalli, jonka mukaan seksi on ylipäätään tuomittava asia.


”Meidän yhteiskunnassa elää kauhean vahvana se mielikuva, että seksin pitää aina ja kaikissa tilanteissa liittyä romanttiseen rakkauteen, muu on väärää ja huonoa. Perusväittämä tuntuu olevan se, että seksi on aina luonteeltaan vaarallista, vahingollista ja jonkinasteista miesten naisiin kohdistamaa hyväksikäyttöä. Eli jos pikkuruisenkin epäilet, että kannattaako sinun mennä miehen – vaikka aviomiehesi – kanssa sänkyyn, niin sano vain heti EI.”


Johannalla on pointtia, mutta pieni ääni (abolitionisti?!) minussa jankuttaa edelleen, ettei maksettu seksi voi olla parhaimmillaankaan muuta kuin maksettua teeskentelyä.


”Asiaa voisi ajatella niin, että monet ihmiset eivät voisi kuvitellakaan menevänsä sänkyyn samaa sukupuolta olevan kanssa, mutta samalla he ymmärtävät, että joillakin asia on täysin päinvastoin. Seksuaalisuus on niin yksilöllinen juttu, että aivan yhtä lailla joku voi työskennellä prostituoituna ja nauttia siitä.”


Sirkiä pitää seksipalveluiden oston kriminalisointia idioottimaisena ideana.


”Julkisessa keskustelussa viitataan kaikenlaisiin tutkimuksiin nk. Ruotsin mallista, mutta tosiasiassa tutkimuksia ei Ruotsin poliisin tekemää raporttia lukuun ottamatta ole.”


Raportti paljastaa, että lain valvominen on vaikeaa, ja kollegoiltaan Sirkiä on kuullut laista pelkkää negatiivista.


”Prostituoitu ei ole tehnyt mitään rikollista, mutta silti poliisi valvoo heidän asuntojaan kiikareilla ja vakoilee siellä käyviä miehiä… mitä pelleilyä!”


Tunnen itseni epävarmaksi. Yksiselitteisen kiellettyyn ja kauheaan prostituutioon liukuu harmaan sävyjä. Mitä tavisten itse asiassa pitäisi ajatella prostituutiosta? Onko syytä paniikkiin? Pitäisikö maalata ihmiskauppaa vastustava banderolli ja lähteä meikittä marssille?


”Pitäisi uskaltaa muodostaa omia mielipiteitä. Ottaa rauhallisesti.”


Tonin, Jarin ja Markun nimet on pyynnöstä muutettu.


Verkko valaisee


Asiaa reilun kaupan prostituutiosta: www.sexpert.fi/asiakas/opas/oletko.html


Ammattilaisinfoa ja alan arkipäivää: www.salli.org


Keskustelua ja viihdettä: www.sihteeriopisto.net

Suosittelemme