Olet luvannut itsellesi sata kertaa: tänään lähden ajoissa.
Silti löydät itsesi taas kiirehtimässä rappusten alas, avaimet kädessä, sydän hakaten.
Ihmiset ympärilläsi ovat neuvoneet sinua asettamaan herätykset aikaisemmalle, olemaan ”vain organisoidumpi” tai yksinkertaisesti päättämään muuttua.
He ovat väärässä — tai ainakin puoliksi.
Krooninen myöhästelijä
Tutkijat ovat löytäneet selityksen krooniselle myöhästymiselle, ja se on syvällä aivojen rakenteessa.
Kyse ei ole laiskuudesta eikä välinpitämättömyydestä muita kohtaan.
Kyse on siitä, miten tiettyjen ihmisten aivot käsittelevät aikaa, palkintoja ja tulevaisuuden suunnittelua — tavalla, jota pelkkä tahdonvoima ei muuta.
LUE LISÄÄ: Yliajatteletko liikaa? Sinulla on todennäköisesti tämä yllättävä ominaisuus
Syy löytyy aivojen etuotsalohkosta
Tutkijat ovat tunnistaneet, että krooniseen myöhästymiseen ja vitkasteluun, eli prokrastinaatioon liittyy vahvasti aivojen vasemman etuotsalohkon — tarkemmin dorsolateraalisen prefrontaalikorteksin — toiminta.
Tämä alue vastaa pitkän aikavälin suunnittelusta, impulssien hallinnasta ja tulevien seurausten arvioinnista.
Tuoreessa tutkimuksessa havaittiin, että myöhästymiseen taipuvaisilla ja impulsiivisilla ihmisillä on yhteinen neuroanatominen rakenne juuri tässä aivoalueessa.
Toisin sanoen: krooniset myöhästelijät eivät ole tahdomattomia — heidän aivonsa toimivat eri tavalla.
Prokrastinaatio on räjähtänyt — ja se on yhteiskunnan vika
Psykologian professori Alexander Rozental on seurannut prokrastinaation yleistymistä vuosikymmenten ajan.
Kun 1970-luvulla noin viisi prosenttia ihmisistä koki liiallisen lykkäilyn ongelmaksi, luku on noussut nykyisin jo noin 20 prosenttiin, ja arviolta vielä korkeammalle sen jälkeen.
Syy: välitöntä mielihyvää tarjoavia ärsykkeitä on tarjolla enemmän kuin koskaan.
Älypuhelin, somevirta ja suoratoisto aktivoivat aivojen palkitsemiskeskuksen sekunneissa, jolloin pitkän aikavälin tavoitteet jäävät toiseksi.
Kronotyyppi — oletko syntymästäsi asti iltavirkku?
Osa myöhästymisestä selittyy myös kronotyypillä eli sisäisellä vuorokausirytmillä.
Kronotyyppi on pitkälti geneettinen ominaisuus: noin puolet aamu- tai iltavirkkuudesta periytyy suoraan vanhemmilta.
Iltavirkuille aamuiset velvollisuudet ovat fysiologisesti raskaampia: heidän kortisolinsa nousee myöhemmin, vireystila ei ole huipussaan kello kahdeksan kokoukseen mennessä.
Oulun yliopiston laaja syntymäkohorttitutkimus osoitti, että iltavirkut keski-ikäiset kokevat työkykynsä huonoksi jopa kaksi kertaa useammin kuin aamuvirkut ikätoverinsa.
Tahdonvoima ei riitä — mutta tämä auttaa
Terveystalon psykologi-psykoterapeutti Sonja Eräranta muistuttaa Anna-lehden haastattelussa, että prokrastinaatio liittyy nimenomaan aivojen toimintaan — ei luonteeseen.
Välitön mielihyvä voittaa aina pitkäjänteisen tavoitteen, ellei ympäristöä ole suunniteltu tukemaan jälkimmäistä.
Käytännössä tämä tarkoittaa rakenteiden luomista: lähde aina 15 minuuttia aiottua aiemmin, sillä aivojesi aikakäsitys pettää systemaattisesti.
Pienin askel on tehokkain
Neurotieteessä on havaittu, että suuren tehtävän pilkkominen pieniin osiin aktivoi aivojen palkitsemiskeskuksen jokaisen osan suorittamisesta — aivan kuin saisi välittömän palkinnon.
Tämä flow-tila, jonka psykologi Mihaly Csikszentmihályi on kuvannut, on saavutettavissa myös arjen tehtävissä, kun niitä lähestyy tarpeeksi pienissä palasissa.
Myöhästelijälle tämä tarkoittaa: älä mieti ”lähtemistä”, mieti vain laittavasi takin päälle.
Et ole rikki — aivosi vain toimivat eri tavalla
Myöhästyminen on leimattu, etenkin Suomessa, epäkohteliaisuudeksi ja merkiksi siitä, ettei toisia arvosteta.
Tutkimus haastaa tämän narratiivin.
Suurin osa kroonisista myöhästelijöistä kärsii tilanteesta eniten itse — he tietävät, mitä pitäisi tehdä, mutta aivot eivät tuota tarvittavaa impulssikontrollia.
Ymmärrys syystä on jo puoli ratkaisua.
LUE LISÄÄ: Tiedemiehet selittivät viimein miksi jotkut ihmiset nukkuvat aina huonosti — syy löytyi aivoista
