Kuiva heinäkuun ilta, ensimmäiset pisarat osuvat asfaltille ja ilmaan nousee tuoksu, jonka tunnistaa välittömästi.
Harva kuitenkaan tietää, ettei tuoksu synny vedestä eikä maasta, vaan mikroskooppisesta bakteerista.
Vielä hämmästyttävämpää on se, kuinka vähäisen pitoisuuden ihmisen nenä pystyy tunnistamaan – ja miksi.
Tuoksulla on nimi ja se keksittiin 1964
Australialaiset tutkijat Isabel Joy Bear ja Richard Thomas julkaisivat vuonna 1964 Nature-lehdessä tutkimuksen, jossa he nimesivät sateen tuoksun petrichoriksi.
Nimi tulee kreikan sanoista petra (kivi) ja ichor (jumalten veri).
Se kuvastaa tutkijoiden havaintoa siitä, että tuoksu vapautuu nimenomaan kuivien kivien ja maaperän pinnalta sateen osuessa niihin.
LUE LISÄÄ: Neurotieteilijät selvittivät, miksi tietyt kesätuoksut jäävät muistiin vuosikymmeniksi
Geosmiini syntyy maaperän bakteerista
Petrichorin tärkein kemiallinen ainesosa on geosmiini, orgaaninen yhdiste, jota tuottavat maaperässä elävät aktinobakteerit.
Nämä bakteerit hajottavat kuollutta orgaanista ainesta ja vapauttavat sivutuotteena geosmiinia, joka kertyy kuivan maan pintakerrokseen.
Kun sade osuu maahan, pisarat pirstoutuvat ja vapauttavat geosmiinia pienten aerosolipisaroiden mukana ilmaan.
Ihmisen nenä on geosmiinille poikkeuksellisen herkkä
Ihminen pystyy haistamaan geosmiinin, vaikka sen pitoisuus ilmassa olisi vain viisi osaa biljoonasta.
Se tekee geosmiinista yhden herkimmin havaittavista yhdisteistä koko luonnossa.
Vertailukohtana: monet teolliset hajuaineet vaativat miljoonia kertoja suuremman pitoisuuden ollakseen haistettavia.
Herkkyydelle on evoluutioon liittyvä selitys
Yksi vallitsevista teorioista on, että veden havaitseminen hajun perusteella oli esi-isillemme elintärkeä taito.
Kuivissa ympäristöissä sateen tuoksun aistiminen kaukaa saattoi ohjata kohti juomakelpoista vettä ja hedelmällistä maata.
Kamelit käyttävät samaa yhdistettä edelleen aavikolla vesilähteiden paikantamiseen.
Ukkosen edellä tuoksu on eri
Monille tuttu raikas tuoksu juuri ennen ukkosmyrskyä ei ole petrichoria, vaan otsonia.
Salaman sähköpurkaus pilkkoo ilmakehän happimolekyylejä, ja syntynyt otsoni kulkeutuu tuulen mukana maanpinnalle ennen sadetta.
Yhdessä geosmiinin kanssa se muodostaa sen monikerroksisen tuoksun, jonka lähes jokainen yhdistää kesäsateeseen.
Siksi tuoksu tuntuu niin hyvältä
Petrichor ei ole pelkkä kemiallinen reaktio, vaan moniaistinen kokemus, joka yhdistää hajun, kosteuden tunteen iholla sekä äänen.
Aivot yhdistävät tuoksun aikaisempiin positiivisiin muistoihin, koska hajuaisti ja muistia käsittelevä hippokampus ovat suoraan yhteydessä toisiinsa.
Siksi sateen tuoksu tuntuu nostalgiselta – se aktivoi muistijäljen, joka voi olla vuosikymmenten takaa.
LUE SEURAAVAKSI TÄMÄ: Luulitko tuoksumieltymyksiä kulttuurikysymykseksi? Yksi haju on biologisesti ylitse muiden
