Viktoriaanisen ajan naiselle alkoholin juominen oli sopimatonta ja tupakointi täysin mahdotonta.
Oopiumitinktuura sen sijaan oli sosiaalisesti täysin hyväksyttävää.
Sitä sai apteekin lisäksi parturilta, rautakaupasta ja pubista.
Aikakauden seesteinen naiskuva näyttää tätä taustaa vasten aivan uudenlaiseta.
Laudanum oli vuosisadan aspiriini
Laudanum on oopiumijauheen alkoholiliuos.
Tavallisessa valmisteessa oopiumia oli noin kymmenen prosenttia.
Sitä määrättiin synnytyskipuun, kihtiin, hermostollisiin vaivoihin ja reumakuumeeseen.
British Medical Journalin artikkelit vuosilta 1840–1900 kertovat käytön laajuudesta.
Useimpiin näistä vaivoista ei ollut toimivaa parannuskeinoa, joten oireita vain vaimennettiin huumeilla.
LUE LISÄÄ: Nämä 5 yleistä pihakasvia ovat lapsille myrkyllisiä
Myyntipaikkoja oli enemmän kuin nykyään kioskeja
Ennen vuoden 1868 apteekkilakia laudanumia myytiin lähes joka paikassa.
Sitä sai partureilta, karkkikaupoista, rautakaupoista, paperikaupoista, pubeista, tupakkakaupoista ja viinikauppiailta.
Reseptiä ei tarvittu lainkaan.
Aine oli halvempaa kuin gini tai olut, joten se oli jokaisen ihmisen saatavilla.
Markkinointi kohdistettiin erityisesti naisiin
Monet oopiumivalmisteet nimettiin 1800-luvun alkupuoliskolla naisten mukaan.
Kaupan oli muun muassa Mrs Winslow’s soothing syrup ja Mrs Bailey’s quieting syrup.
Nimet loivat mielikuvan turvallisesta kotona käytettävästä lääkkeestä, eivätkä päihteestä.
Naisten vaivat oli lisäksi niin väljä diagnoosi, että lähes mikä tahansa oire mahtui sen alle.
Vauvoille annettiin samaa ainetta
Laudanumia syötettiin myös itkeville lapsille.
Britannian väestötilastoihin jouduttiin lopulta lisäämään uusia ikäluokkia huumekuolemien kohdalle.
Vuosina 1863–1867 tilastoihin kirjattiin 236 alle vuoden ikäisen lapsen kuolemaa.
Lukua pidetään todennäköisesti alakanttiin merkittynä.
Vaihtoehtoja ei ollut saatavilla
Riippuvuuden mekanismia ei tuolloin vielä tunnettu, eikä tehokkaita tai turvallisia kipulääkkeitä ollut olemassa.
Vuoden 1868 apteekkilaki eli Pharmacy Act oli vasta ensimmäinen yritys rajoittaa aineen myyntiä.
Vasta 1900-luvun alussa oopiumivalmisteiden koostumusta alettiin selvittää järjestelmällisesti.
Nykyinen keskustelu opioideista käy monelta osin samoja vaiheita uudelleen.
Yksi kirje kertoo kaiken
Vuonna 1889 lääketieteellisessä aikakauslehdessä julkaistiin nimettömän nuoren naisen kirje lääkärilleen.
Nainen kertoi aloittaneensa laudanumin käytön unettomuuteen.
Sitä seurasivat turtumus, kasvavat annokset ja lopulta välinpitämättömyys kotitöitä kohtaan.
Juuri viimeistä asiaa hän häpesi itse eniten.
Kirjeensä lopussa hän moittii lääkäreitä siitä, että nämä tiesivät haitat, mutta eivät tehneet mitään.
LUE SEURAAVAKSI TÄMÄ: Nämä lääkeaineet voivat kasvattaa ”miestissit”
