Blogi

Tein itselleni voileivän ja ups. Se kierähti lattialle kömpelöistä käsistäni...

Ihme ja kumma voipuoli oli ylinpänä. Täytyy sanoo et olipa meikäläisellä tuurii

Eltsun purulla nähtiin tänään puhkuva mies sinisessä veryttelypuvussa. Yksi kierros oli riittävä, vaikka ei mies niin väsynyt ollutkaan. Tosin kaksi kierrosta olisi jo kipeyttänyt jäntereet viimeistään ylihuomenna.

Yksinäin mustarastas katseli vaieten miehen menoa eikä sekään kannustanut iltalaulullaan lahustavan askelta. Lenkin jälkeen olo oli rento ja tyytyväinen, joten kannatti. Tuumasi mies.

Söin ja nyt ramasee... en voi vastustaa antaudun sohvalle. Toivottavasti se ei vie minulta koko iltaa.

Opiskeluhölmöilyjen rentouttava ilmapiiri lakaisi maanantaipäivän kankeuden tiehensä ja saatoin rentouttaa mieleni pohdiskeluun maailmankaikkeuden synnystä.

Toisaalta minua alkoi hiukan hiukomaan, joten vaeltelin tutkimaan jääkaapin ihmeitä. Munia, sinappia ja maitoa???
Aivoni yrittivät raksuttaa mutta en löytänyt sopivaa yhdistelmää. Sinappi ja munat aiheuttavat varmasti kirvelyä, joten tyydyin ihailemaan peilistä nälkäkuoleman partaalla olevaa olemustani. Peili yritti sanoa minun huijaavan mutta... okei laitetaan tää kurnutuskin maanantain piikkiin.

Halle lujaa uusi hallitus on syntynyt ja tilastollisesti kaikkien aikojen surkein työministeri saa edellisen fiaskon anteeksi ja ylennetään ulkoministeriksi. Onhan Ilkka luonut kiihkeästi suhteita, joten kai hän onnistuu sutenöörina suomineidon suhteen.

Terveisiä. Olen innoissani eilisillasta ja olet antanut minulle poikamaista intoenergiaa. Täytyy lähteä ulos tuulettamaan päätäni. Alkoholi hieman on raskauttanut oloani mutta elän nyt into-onnelista aikaa, koska minulla on unelma ystävästä ja pienikin ystävä on hyvä asia. Ystäviä ei koskaan ole liikaa.

Unelmat ovat elämän tärkein motivaatiovoima. Tämä unelma on tupalaunelma, koska uskon sen antavan jotain myös sinulle ja se ei ota pois keneltäkään mitään. Ei ole mitään hävittävää, joten ei voi hävitä. Toisaalta en tiedä voiko jotain voittaakaan. Mutta ainakin voi nauttia ja nautinnollinen elämä kutkuttaa kivasti kupeita.

Kiitoksia sulle.

Miksi nousen ylös kello 6, vaikka on vapaapäivä??? Aikainen tipu madon nappaa, joten katsotaans kuin mun käy.

tänään oli liian kaunista, jotta mielenrauhani olisi säilynyt täydellisenä. Katseeni valteli kadulla kulkevien tyttöjen ääriviivoissa ja verkkokalvolla viipyili liikkeiden sirous.

Autoradion nuppi kääntyi kaakkoon. Sielu nikkoitteli oudossa sykkeessä. Pakarat suorittivat penkille syvähierontaa ja reisieni sisäpintaa kihelmöi kosketuksen odotuksesta.

Punainen valo tuhosi himoni ja kasvihuoneilmiön todellisuus halvannutti haaveeni. Synnytystuskissa houreili hallitus, jonka oravanpyöräpolitiikka tulisi tappamaan haavelapsoseni. Elämä olisi uhrina, jotta saataisiin ameriikkalainen unelma.

Ari voitti idolsin mutta veikkaan, että hänestä ei tule mitään koko kansan tähteä.

Annan kohdalla tilanne on sama. Kristiinasta voi kuitenkin tulla vielä jotakin.

Kävin eilen kaupungilla pyörähtämässä. Kaupunki oli autio ja tyhjä. Pitkäperjantai osoittautui nimensä veroiseksi kidutukseksi.

Lukekaapa edellinen blogini ensin, jotta pääsette tarinaan mukaan.

Kaalinhajuiset ajatukseni muuttuivat suomalaisen historiankirjoituksen yhteen onnelliseen vaiheeseen eli kreivin aikaan. Tämä kreivi Pietari Prahe uudisti suomea monella tapaa ja hänen aikaansa on muisteltu hyvänä ja onnellisena aikana suomessa.

Sanonnalla "kreivin aikaan" on toinenkin merkitys, joka on edellistä yleisempi ja tunnetumpi ja tarkoittaa saapumista oikeaan aikaan paikalle.

Ikaalisen seurakunta itsenäistyi tämän kreivin ansiosta 1641 ja tapahtumaan liittyy tietysti ruotsin lesbokuningatar Kristiina, joka tuolloin oli vallassa, kunnes kyllästyneenä protestanttiseen värittömyyteen karkasi Roomaan ja vaihtoi uskontonsa katolilaiseksi.

Olipa siinä nainen ja samaa mieltä oli paavikin, koska Kristiina on haudattu vatikaaniin Pietarin kirkon hienosto-osastoon paavien ja kardinaalien rinnalle.

Palatkaamme kreiviin. Hänen ansiotaan on myös Helsingin siirtäminen nykyiselle paikalleen 1640, kun kaupunki oli kituutellut Vantaanjoen suulla 90-vuotta. Harmi, että kreivin patsas on Turuus, koska Helsinkiin se kuuluisi.

Muisteluni Ikaalisista päättyi vuoteen 1660, jolloin täälläkin kirkonkellot soivat tunnin päivässä 158 päivän ajan. Mahtoi talonpoikaa moinen meteli ahdistaa. Syynä oli Kaarle X Kustaan kuolema ja kun suurvallan kuningas kuoli tuolloin kesti hautajaisten valmistelut nuo 158 päivää, joina kellot soivat Laatokalta Atlantille ja uusi kuningas Kaarle XI oli vasta neljä vuotias.

seuraavan oli Parkano, joka on saanut nimensä suuresta parkatusta kuusesta, joka jossain täällä oli ollut ihmisten kokoontumispaikka. Katselin tienvarsimaisemia ja huomasin täällä olevan lumilaikkuja metsän siimeksessä, joten hieman oltiin jäljessä Helsingin kevättä.

Jalasjärvi oli niin tylsä, että ajatuskin kuihtui tyhjäksi huminaksi pääkopassa. Kurikka taas oli ehdottomasti Mietaan valtakuntaa ja olihan vaalitkin osoittaneet hiihtokuningaan mahdin olevan edelleen olemassa.

Olen pari kertaa miehen tavannut ja ensimmäinen kerta taisi olla Sodankylän torilla, jossa odottelimmme Suomi juokseeviestin vaihtopaikalla joukkueiden tuloa. Otin ihmismuurissa taka-askellen ja tallasi Miettaan varpaille. Pyytelin anteeksi mut Mietaa siirsi syyn valtavan kokoisiin jalkoihinsa. Kyllä tietysti 50-numeroisen jalan päälle on helpompaa astua, kuin kymmenen numeroa pienenmille varpaille.

Mietaan murre ja oikea-aikainen supliikki asian tiimoilla aiheutti tirskahduksia ymärillä olevissa ihmisissä, joten varpaille astuminenkin kääntyi viihteeksi. Näissä mietteissä kuljin läpi tuon pyykkipulikasta nimensä saaneen kunnan läpi ja saavuin nuukuuden pitäjään