Blogi

http://www.lintukoto.net/muut/sytyta_kynttila/

Mulle ei oikein vielä selkinnyt ampujan ajatukset. Mikä nykyihmiskunnassa on sitä mätää?

Mikä siinä mädännäisyydessä on sellaista, mikä saa ihmisen ampumaan ikäisiään tovereitaan?

En ymmärrä.

Ymmärrän kyllä täysin koulukiusattuja ja heidän motiivejaan.

Dodiih.

Tänään piti tehdä vähän evästä töihin. Tommonen pikkunen Jamie Oliver pannu ja siihen paistijauhelihaa tinjamilla ja basilikalla maustettuna sipulin kera LURPS. Sitten jauhot päälle ja vesi tosta perunakattilasta (mummin ohje)kastikkeen valmistamiseksi. Perunat oli kuorittu, jotta saa muussattua sitten.

Tuo ku syö ja katot Heartbeatia niin aah.. ei sitä voita mikään.

No eipä sit muu.. niin kävin ostaa parit alkkarit. Miten mulle tuli Jumbon Prismas semmonen olo, että kaikki kattoo :D Sovittelin siinä Black Horseja -en nyt jalkaani, mutta katselin sopivia kuitenkin- ja semmosii, jois on superman-kuva siinä etumuksessa :D Loistavaa heh. Sit oli kans aikas kivoi villapuseroit. Talvikylmäl on sit kiva, kun villapuseron hihan resorit yltävät yli kämmenien tarvittaes.

Huoh. Sitä se nyt on ku joutuu ite ostaa kuteensa, ei oo ketää arvostelemas. Puuh. Tylsää. Just tällaisina hetkinä 'syntyy kaipuu'.

Kaipuusta puheenollen, muksut halusivat tavata exän. Olivathan ehtineet tuntea pitkän aikaa ja just ratkaisevan lapsuusiän. Olivat pitkään pyytäneet tavata häntä. Niinpä soitin hälle lauantaina että sopiiko tulla käymään ja katsomaan uurnaa. Mukelot halusivat nääs nähdä edesmenneen Taron (uros shäfferihauva) uurnan. Kamalasti tuli kysymyksiä ja tarkkaan tutkittiin paino ja uurnan muotoa. Soon sellainen kaunis mäntypuinen 6-kulmainen uurna. Olin vähän yllättynyt että lapseni osaavat olla noin tunteikkaita ja älykkäitä. Olen selvästi aliarvioinut heidät. Varsinkin tytär uskaltaa olla oma itsensä ja myös sanoo ääneen (toivottavasti sanoo siis) tunteensa.

Tuntuu vaikealta olla iskä, kun näkee niin harvoin. Tai harvoin ja harvoin. Näen ainakin useammin kuin omaa iskääni näin. Sitä varmaan arvostaa eri tavalla isyyttä silloin, kuin että näkisit jokapäivä. En tiedä. Sen ainakin tiedän, että nautin joka kerta enemmän yhdessäolosta lasteni kanssa nykyään. Kyllä se kasvatustyö on nyt helpompaa kriittisen kehitysvaiheen ja murrosiän välissä. Minun lapseni ovat vielää niin iloisiakin, pitävät isin mielen ylhääll. Wau.

Tuli sekin todistetuksi. Mun kello on viikon etuajassa XD. Joo ei se mitään. Tulipahan palautetta blokiini heh.

Eilen tuli koettua aikas magee hetki lasteni kanssa. Olimme Tikkurilassa pyörähtämäs ja silkkitehtaal myivät makkaraa siin pihal. No typy jutteli siin setien kans ja kehui harrastavansa tanssia. Sitten siinä oli sellainen vanhempi ilmeisesti Turkkilainen mies, joka pyysi typyy ja poikaa näyttämään. Ehdotin heille, että esittävät pikkasen cha cha chaata. Kröhöm. Isi oli aikas ylpeä kun nuo heitti pienen näytöksen ja ne ihmiset kerääntyivät siihen ympärille suu auki :D

Nyt mun innostus tuohon tanssiin iski itsellenikin. Siis iha älyinto, heh. Jos löytyy joku, jolta sais vaiks yksityistuntei, oisin heti valmis enempi opiskeleen. Olenko jotenkin impuls... tai intohimoinen vai mitä tämä on. Onko muilla samankaltaisia innostusoireita johonkin harrastukseen? Jää niinkuin koukkuun, eikä osaa lopettaa. Kerta viikos tuntuu iha liian vähältä. Ai niin, parikin ois kiva. Noh, kahtoo ny, laantuuko tuo innostus kuiteski kuukauden kuluttua.

Iha kaunis päivä isänpäivälle. Loppupäivä meneekin ajellessa. Kiva viettää isänpäivää vain osittain ja vietät sitten seuraavat 5 tuntia päivästä reissaten tietäen, että kohta eroamme taas. Nyyhh.

Perjantai-iltana oli hauskaa muksuilla kun luin iltasatua. Meidän iltasadut luetaan eläinmaailman kirjoista. Sitten välillä tulee hauska juttu ja iskä siinä nauraa kippurassa. Lopulta nauramme kaikki yhdes. Naurun jälkeen on hyvä nukahtaa raukeaan uneen. Kokeilkaapa lukea ääneen vaikkapa virtahevoista, on muuten tosi mielenkiintoista ja viihtyisää luettavaa =D

Dodii.
Nyt siel kursseil tuli käytyä. Jopas vanhaan kääkkään iski innostus. Mitä nyt pieni takapakki tuli kun valmiiksi puhuttu tanssiparini ei lähtenytkään mukaan väsymykseen vedoten. Mähän en tommosest lannistu. Päätin mennä sitten yksin. Haluan kuitenkin jotakin muutakin kuin vaan pelata pelejä :P

Quickstep, cha cha chaa ja Jivee tuli kokeiltua. Alkuun mä olin ihan pallo hukassa siinä, ku muut olivat jo seittemättä kertaa siel. Mut päätin reippaasti vaan keskittyä siihen hommaan ja muisteleen niitä opetettuja kuvioita niin homma lähti luistamaan. Nyt odotan jo innolla seuraavaa kertaa!