Kylläpäs väsyttää. Tänään on tullut melkein tehtyäkin jotain, onneksi ei ollut kuin yksi juttu mikä oli välttämätön. Ne muut tekee sitten kun tekee. On sitä työttömyydessä sellainen hyvä puoli, että kun tuntuu ettei kulje niin ei ole mikään pakko. Kävin katselemassa työpaikkojakin monesta eri palvelusta (olen miinoittanut hakemuksillani kaikki) niin eipä siellä mitään uutta ollut. Turhauttavaa odotella vastauksia niistä joihin on jo hakenut, mutta on niissäkin hakuaikaa vielä jäljellä. Osassa oli että "sopivan henkilön löydyttyä" niin vissiin ei ole sitä sopivaa vielä löytynyt, enkä minäkään sitten tainnut sellainen olla kun eivät ole mitään yhteyttä ottaneet. Plääh.
Mielellään sitä pitäisi tämän työttömyyspätkän mahdollisimman lyhyenä. Tosin ei nykyään pääse kovin välittömästi kuin puhelinmyyntiin ja se on oikeasti aika kuormittavaa hommaa kun sitä pitempään elannokseen tekee. Take it from someone who knows. Olihan sielläkin niitä oikein tykkejä, joille se on ilmeisesti erittäin soveltuva ala, mutta sellaiset henkilöt ovat tietääkseni aika harvassa. Tapasin jopa tyypin joka oli jäämässä niistä hommista eläkkeelle jonkun 25 vuoden jälkeen. Sellainen kuusikymppinen äijä. Viisikymppiset naisetkaan eivät ole harvinaisuus siellä, usein taustalla on sellainen tarina että on tullut ero ja siihen asti ollut kotona hoitamassa lapsia. Niin mihinkäs muualle sitä menet kuin puhelinmyyntiin jos on koulutuksena parikymmentä vuotta sitten suoritettu kauppaopisto ja sitten jotain lyhyitä sijaisuuksia?
On se siinä mielessä hienokin ala, että se mahdollistaa työskentelyn kohtalaisella korvauksella niillekin joilla ei olisi muuten oikein mahdollisuuksia työllistyä ilman lisäkoulutusta. Monelle yksinhuoltajalle sellainen on aika hankala järjestää, taloudellisistakin syistä, ajankäytöllisistä puhumattakaan.
Jaahas. Sitten television ääreen ja sitten kirjan ääreen. Pitäkäähän sieraimet pinnalla.