Blogi

Olin tuossa terassilla. Ihan kotimallin terassilla siis. Muistelin kuinka siitä onkaan "vain" reilu 25 vuotta kun seisoin siinä pissimässä kun en uskaltanut mennä kauemmaksi valokeilasta kun oli niin kylmää ja pimeää. Kesä oli loppumassa ja silloinkin se tuntui loppuvan aina liian nopeasti. Olin jossain vaiheessa talvi-ihminen sitten, mutta nykyään arvostan jokaista vuodenaikaa.

Ajattelin että noina 25 vuotena olen siirtynyt peruskoulussa alapihalta yläpihalle (3.luokka) ja sitten yläasteelle, jonne meno jännitti hirveästi vaikka oli keväällä ollut tutustumiskäyntejä ja paljon uusia kasvoja uudella luokallamme. En tuolloin tiennyt että osa heistä tulisi olemaan elinikäisiä ystäviäni.

Sitten menin lukioon, alkuun olin vajaan kuukauden väärässä lukiossa helevetin kaukana, mutta sain siirron lähemmäksi, kiitokset kyseisen koulun aloitteelliselle ja valppaalle rehtorille.

Sen jälkeen sitten armeijaa sekä paria ammattikorkeakoulua ja pariakymmentä työpaikka myöhemmin olen tässä kirjoittamassa näitä rivejä teille. Mihin se aika lopulta hävisi? Miten kaikki kävi niin nopeasti? Tuntuu kuin joku olisi lyönyt pikakelauksen käyntiin kun miettii noita kaikkia hetkiä sieltä 25 vuoden takaa tähän, mutta silti tuntuu hyvältä.
En tiedä miksi. Tiedän miksei pitäisi, mutten välitä tai anna valtaa sille tunteelle. Tein valintani ja nyt on uusien paikka. Monet valinnoista kyllä olivat hyviä ja en tekisi mitään toisin. Lopulta.

Tällaiset päivät ovat siitä kivoja, että on tavallaan pakko olla tekemättä mitään. Voi vaan olla oloasuhoususillaan tai kimonosillaan koko päivän. Sataa eikä voi ulkonakaan tehdä mitään. Ihan kiva niin. Hihhihhiihiiii! Onpas mukavaa! Mitäs teille muille?

Onpas synkkä ja harmaa päivä nyt, vaikka aiemmin aurinkoiselta näytti. Puhun ihan vaan säästä, onneksi :D

Kertokaapa muuten mikä on teidän mielestänne kesän hienoin paikka johon mennä? Minä en ole vielä päättänyt, enkä varmaan ole huomannut kaikkia hyviä vaihtoehtoja, niin kaipaisin vähän vinkkiä. Kaikenlainen aktiviteetti käy, tosin huomioiden tietysti että olen sinkkumies jolla ei lapsia, niin se on ainoa rajaus. Kokemusta erilaisista ulkoilma- tai sisäharrasteistakin on vähänlaisesti, niin olen kovin utelias ja avomielinen.

Eipä ole tänäänkään muuta kuin sadetta. Kertokaas tekin mistä päin olette ja sataako siellä. Onko jokin asia erityisen hyvin tai huonosti tai jos ei sellaisia halua kertoilla niin miten muuten menee. Olisi kiva tutustua täällä muihinkin keskustelijoihin ja bloginpitäjiin. Monelta foorumilta olen tuttuja löytänyt ja kiva olisi alkuun päästä täälläkin niin tulisi useammin käytyä.

Kylläpäs väsyttää. Tänään on tullut melkein tehtyäkin jotain, onneksi ei ollut kuin yksi juttu mikä oli välttämätön. Ne muut tekee sitten kun tekee. On sitä työttömyydessä sellainen hyvä puoli, että kun tuntuu ettei kulje niin ei ole mikään pakko. Kävin katselemassa työpaikkojakin monesta eri palvelusta (olen miinoittanut hakemuksillani kaikki) niin eipä siellä mitään uutta ollut. Turhauttavaa odotella vastauksia niistä joihin on jo hakenut, mutta on niissäkin hakuaikaa vielä jäljellä. Osassa oli että "sopivan henkilön löydyttyä" niin vissiin ei ole sitä sopivaa vielä löytynyt, enkä minäkään sitten tainnut sellainen olla kun eivät ole mitään yhteyttä ottaneet. Plääh.

Mielellään sitä pitäisi tämän työttömyyspätkän mahdollisimman lyhyenä. Tosin ei nykyään pääse kovin välittömästi kuin puhelinmyyntiin ja se on oikeasti aika kuormittavaa hommaa kun sitä pitempään elannokseen tekee. Take it from someone who knows. Olihan sielläkin niitä oikein tykkejä, joille se on ilmeisesti erittäin soveltuva ala, mutta sellaiset henkilöt ovat tietääkseni aika harvassa. Tapasin jopa tyypin joka oli jäämässä niistä hommista eläkkeelle jonkun 25 vuoden jälkeen. Sellainen kuusikymppinen äijä. Viisikymppiset naisetkaan eivät ole harvinaisuus siellä, usein taustalla on sellainen tarina että on tullut ero ja siihen asti ollut kotona hoitamassa lapsia. Niin mihinkäs muualle sitä menet kuin puhelinmyyntiin jos on koulutuksena parikymmentä vuotta sitten suoritettu kauppaopisto ja sitten jotain lyhyitä sijaisuuksia?

On se siinä mielessä hienokin ala, että se mahdollistaa työskentelyn kohtalaisella korvauksella niillekin joilla ei olisi muuten oikein mahdollisuuksia työllistyä ilman lisäkoulutusta. Monelle yksinhuoltajalle sellainen on aika hankala järjestää, taloudellisistakin syistä, ajankäytöllisistä puhumattakaan.

Jaahas. Sitten television ääreen ja sitten kirjan ääreen. Pitäkäähän sieraimet pinnalla.

Jumankaut, mää oon ollu out.

Viime vuoden joulukuussa piipahtanut täällä jonkinlaisen blogitekstin väsäämässä. Lupasin uutenavuotena muistaakseni että kirjoittelisin useammin. Vooeehan kakki. Kakkikakki. No, kommenttien puuttumisesta päätellen ei ole kukaan isommin ikävöinytkään? Voihan se olla, että on kaipuu ollut niin halvauttava ettei ole saanut sanojaan jäsenneltyä, tuntenut että kaikki antiikin runoista, Sapfosta lähtien ja hakenut Danten teoksista voimia selviytyä blogieni kuoleman jälkeisessä elämässään. Oivoi, tulipas ihan huono omatunto, mutta toisaalta jos joku on vaikka inspiroitunut kaipuuni johdosta uuden ajan Danteksi sarallaan, niin kyllähän se tietysti tätä tasoittaa. Jatkossa kirjoittelen useammin ja osallistun myös keskusteluihinkin.

Olen palannut.

Niin. Kello on kolme ja täällä yksin istun ja odottelen kananuggeteja uunista. Mieli alkaa vaeltaa että mistäs kaikesta sitä nuorempana unelmoikaan että tekisi ja mitä kaikkea sitä olisi tässä iässä?

Tänään tuli perinteisesti televisiosta Tuntematon Sotilas. Elokuva on pitkähkö, enkä minäkään sitä ensin Harry Potterilta muistanut kun kanavalle osuin. Potterin jälkeen oli kanavasurffauksen vuoro ja sittenpä huomasinkin että Tuntematonhan se siinä pyörii. Tuli koneen ääreltä katsottua sitten loppuun mitä reilu puolet sitä jäljellä oli. Ihan kelpo elokuva. Ne henkilöhahmot on sellaisia että aina niistä jotain uutta löytyy ja toisaalta kuvataanhan siinä todella kattavasti erilaisia ihmistyyppejä. Hyvää itsenäisyyspäivää itse kullekin.

Hakemuksiahakemuksiahakemuksia ja soittojasoittojasoittoja. Muutama on jopa luvannut olla minuun yhteydessä tänään, mutta ei ole vielä puhelin päästänyt ääntäkään. Toivottavasti tämä(kin) rupeama työttömyyttä jää lyhytaikaiseksi. Kivahan se on kun on vapaata, mutta mietityttää että mitäs sitten kun rahat loppuu? Jossain vaiheessa ne näillä palkoilla meinaan loppuu. Saa toivottaa onnea ja menestystä.

Tämä päivä on mennyt vähän kuin huomaamatta. Televisiosta tulee sunnuntaisin paljonkin hyvää ohjelmaa ja facebookin äärestä televisiota vilkuillessahan menee aika kuin siivillä. Huomenna taas harmaa arki. Lunta on satanut. Liukastakin on kuulemma.