Olin tuossa terassilla. Ihan kotimallin terassilla siis. Muistelin kuinka siitä onkaan "vain" reilu 25 vuotta kun seisoin siinä pissimässä kun en uskaltanut mennä kauemmaksi valokeilasta kun oli niin kylmää ja pimeää. Kesä oli loppumassa ja silloinkin se tuntui loppuvan aina liian nopeasti. Olin jossain vaiheessa talvi-ihminen sitten, mutta nykyään arvostan jokaista vuodenaikaa.
Ajattelin että noina 25 vuotena olen siirtynyt peruskoulussa alapihalta yläpihalle (3.luokka) ja sitten yläasteelle, jonne meno jännitti hirveästi vaikka oli keväällä ollut tutustumiskäyntejä ja paljon uusia kasvoja uudella luokallamme. En tuolloin tiennyt että osa heistä tulisi olemaan elinikäisiä ystäviäni.
Sitten menin lukioon, alkuun olin vajaan kuukauden väärässä lukiossa helevetin kaukana, mutta sain siirron lähemmäksi, kiitokset kyseisen koulun aloitteelliselle ja valppaalle rehtorille.
Sen jälkeen sitten armeijaa sekä paria ammattikorkeakoulua ja pariakymmentä työpaikka myöhemmin olen tässä kirjoittamassa näitä rivejä teille. Mihin se aika lopulta hävisi? Miten kaikki kävi niin nopeasti? Tuntuu kuin joku olisi lyönyt pikakelauksen käyntiin kun miettii noita kaikkia hetkiä sieltä 25 vuoden takaa tähän, mutta silti tuntuu hyvältä.
En tiedä miksi. Tiedän miksei pitäisi, mutten välitä tai anna valtaa sille tunteelle. Tein valintani ja nyt on uusien paikka. Monet valinnoista kyllä olivat hyviä ja en tekisi mitään toisin. Lopulta.