Joulua odotellessa

Se on sitten joulu niin sanotusti ovella. Tylsää kun joutuu olemaan vielä tänäänkin töissä (pahasti näyttää siltä että täälä ollaan ihan turhan takia, ei ainuttakaan asiakasta näköpiirissä) mutta onneksi vain neljä tuntia. Sitten ajelemaan kohti Härmää.

Yöllä heräilin pariinkin otteeseen, enkä meinannut saada uudestaan unta, tiedä sitten mikä vaivasi. Unia ainakin näin ja kummallisia sellaisia.

Ensimmäisessä unessa olin kämpälläni, ilmeisesti siivosin jotain ja kuuntelin musiikkia nupit kaakossa. Yhtäkkiä aloin kuulemaan kuinka oveani hakattiin, musiikki oli niin kovalla että kuulin hakkauksen vain vaimeasti. Menin ovelle ja näin ovilasista että tulija oli armeijakaverini ja hänellä oli kauhea kiire päästä sisälle. Avasin oven ja hän syöksyi eteiseen samantien ja alkoi selostamaan jotain käsittämätöntä kovaan ääneen mutta musiikki oli niin kovalla etten kuullut mitään. Uni loppui ja heräsin, kello oli vasta viisi. Huoh.

Seuraava uni oli yhtä sekainen kuin edellinenkin. Ajelin moottoripyörälläni edestakaisin, testailin sitä jotenkin koska se ei tuntunut toimivan kunnolla, kävi kolmella pytyllä tai jotain sellaista. Sitten ajoin jonkin tutun tytön luokse, hän asui vielä vanhempiensa luona.
Seuraavaksi olimmekin jo tämän tytön kanssa jossain baarissa. Luulin jättäneeni ajokorttini baaritiskille mutta kun sain kortin takaisin ja irrotin siihen liimattuja kuvia, huomasinkin sen olevan baarin kanta-asiakaskortti.
Tapasin jonkun tyypin, hän oli ihan kummallinen, käyttäytyi oudosti, enkä tiedä mitä kieltä puhui, ehkä siansaksaa. Tyyppi tarjosi minulle purukumin mutta ennenkuin ehdin sitä edes ottaa kääreestä pois, hän otti sen minulta takaisin ja laittoi suuhunsa kääreineen.
Tyttö jonka kanssa olin baariin mennyt tuli hakemaan minua ja lähdimme sitten hänen ja hänen kaverinsa kanssa pois baarista. Tytön isä oli meitä kuskina ja minut meinattiin ensin viedä suoraan kämpälleni mutta sitten tytön isä muistikin että minulla oli moottoripyörä heidän luonaan, joten menimmekin sinne.
Tyttö halusi esitellä vielä kissansa, joka oli aivan älyttömän lihava, Karvinenkin jäisi sille kissalle toiseksi.
Siihen loppui se uni. :)

Tällaista tänään. Vielä menee aikaa ennenkuin omalle kämpälle avautuu netti, ilmeisesti vasta viikolla 2 ensi vuoden puolella. Sitten kirjoittelen ahkerammin näitä blogijuttujakin.

Pusuja ihanuudelle jonka näen alle kahden viikon kuluttua. :) Olen järjestänyt hänelle yllätyksen loppiaiseksi, toivottavasti hän pitää siitä. :)