Myöhässä?

Olenko minä myöhässä vai kaikki muut aikaisessa? Siis joulun suhteen. Tuntuu, että kaikki on jo niiin jouluntunnelmissa jo, paitsi minä. Mulle jouluntunne tulee varmaankin vasta huomenna. Siis toivottavasti se tulee huomenna ja kyllähän se tuleekin.

Vaikka en erityisesti pitänytkään Juicen (r.i.p) musiikista, niin täytyy kyllä nostaa hattua äijälle, joka kirjoitti niinkin hyvin joulua kuvaavan biisin kuin Sika. Kuuntelin sen tänään ajellessani Seinäjoelta Härmään ja jotenkin se biisi tuntuu kuvastavan niin maan perusteellisen hyvin tätä jouluhysteriaa mikä ihmisillä tuntuu olevan nykypäivänä, tai onhan se jo ollut pitkään.

Kauhistuin eilen käydessäni kaupassa kun huomasin minkälaisen ostoshysterian joulu oli tuonut kauppakeskuksiin, väki tungeksii käytävillä ja kaikki ovat maailman napoja, kukaan ei väistä ketään kun jokaisella on etuajo-oikeus. Ja jos tuttu tulee vastaan niin jutellaan keskellä käytävää ettei varmasti kukaan pääse ohi. Teki mieli sanoa että: "Anteeksi mutta voisitteko ystävällisesti siirtyä kuuseen siitä keskikäytävältä tukkimasta!"

Ja sitten nämä ihme joulusiivoukset. Mikä pakottaa ihmiset kääntämään koko talon ylösalaisin, varsinkin kun sitäkin pitää stressata monta kuukautta ennen joulua? Eikö joulu ole juuri sopivin aika ottaa rennosti pitkästä aikaa. Juuri kun on koko syksyn painanut töitä tai opiskellut niin eikö olisi ihana rauhoittua kaupasta valmiina ostetun lanttulaatikon ääreen? Miten yksi päivä (no oikeastaan kaksi päivää) saa aikaan tällaisen reaktion? Itse en ole korvaani lotkauttanut joulun takia ja kas, niin on silti joulu tulossa minullekin. En ole tehnyt joulusiivousta kämpälläni, enkä pahemmin stressaillut lahjoja, mitä nyt isoveljen lahjaa mietiskelin jonkin aikaa mutta siihenkin löytyi yksinkertainen ratkaisu.

Mikä joulu on nykyajan ihmisille? Se on lomapäivä keskellä talvea jolloin saa hössöttää. Sillä ei ole mitään tekemistä herra Jessen kanssa enää. Harvalla lapsella tuskin on käsitystä mitä jouluna oikeasti juhlitaankaan. Ei hyvät lapset, ei se ole joulupukin syntymäpäivä, valitettavasti.

Hauskinta on se, että koko vuosi rällätään, käyttäydytään huonosti, kiroillaan ja kaksi kuukautta ennen joulua muututaan täydellisesti materialisteiksi mutta antakaas olla kun saapuu joulupäivä (tai aatto), niin johan ollaan niiin pyhiä ihmisiä että! Siis sen yhden tunnin ajan joka kirkossa istutaan!

Okei, minäkin varmaan menen kirkkoon huomenna tai ylihuomenna, enkä todellakaan ole sen parempi tai edes usko näihin uskovaisten satuihin mutta teenkin sen vain siksi, etten halua tuottaa vanhemmilleni pahaa mieltä, en varsinkaan jouluna. Heille kun on tärkeää että koko perhe menee kirkkoon.

Toisin sanoen, minä en suostu lähtemään mukaan tähän tekopyhyyteen ja jouluhysteriaan, en sitten millään. Aattona ja joulupäivänä rauhoitun perheen parissa ja se on kaukana hysteriasta se. Piste.

Siispä toivotan kaikille teillekin oikein rauhallista ja stressitöntä joulua. Muistakaa rentoutua. Niin ja: Kosketelkaa toisianne. ;)