Blogi

Olenko minä myöhässä vai kaikki muut aikaisessa? Siis joulun suhteen. Tuntuu, että kaikki on jo niiin jouluntunnelmissa jo, paitsi minä. Mulle jouluntunne tulee varmaankin vasta huomenna. Siis toivottavasti se tulee huomenna ja kyllähän se tuleekin.

Vaikka en erityisesti pitänytkään Juicen (r.i.p) musiikista, niin täytyy kyllä nostaa hattua äijälle, joka kirjoitti niinkin hyvin joulua kuvaavan biisin kuin Sika. Kuuntelin sen tänään ajellessani Seinäjoelta Härmään ja jotenkin se biisi tuntuu kuvastavan niin maan perusteellisen hyvin tätä jouluhysteriaa mikä ihmisillä tuntuu olevan nykypäivänä, tai onhan se jo ollut pitkään.

Kauhistuin eilen käydessäni kaupassa kun huomasin minkälaisen ostoshysterian joulu oli tuonut kauppakeskuksiin, väki tungeksii käytävillä ja kaikki ovat maailman napoja, kukaan ei väistä ketään kun jokaisella on etuajo-oikeus. Ja jos tuttu tulee vastaan niin jutellaan keskellä käytävää ettei varmasti kukaan pääse ohi. Teki mieli sanoa että: "Anteeksi mutta voisitteko ystävällisesti siirtyä kuuseen siitä keskikäytävältä tukkimasta!"

Ja sitten nämä ihme joulusiivoukset. Mikä pakottaa ihmiset kääntämään koko talon ylösalaisin, varsinkin kun sitäkin pitää stressata monta kuukautta ennen joulua? Eikö joulu ole juuri sopivin aika ottaa rennosti pitkästä aikaa. Juuri kun on koko syksyn painanut töitä tai opiskellut niin eikö olisi ihana rauhoittua kaupasta valmiina ostetun lanttulaatikon ääreen? Miten yksi päivä (no oikeastaan kaksi päivää) saa aikaan tällaisen reaktion? Itse en ole korvaani lotkauttanut joulun takia ja kas, niin on silti joulu tulossa minullekin. En ole tehnyt joulusiivousta kämpälläni, enkä pahemmin stressaillut lahjoja, mitä nyt isoveljen lahjaa mietiskelin jonkin aikaa mutta siihenkin löytyi yksinkertainen ratkaisu.

Mikä joulu on nykyajan ihmisille? Se on lomapäivä keskellä talvea jolloin saa hössöttää. Sillä ei ole mitään tekemistä herra Jessen kanssa enää. Harvalla lapsella tuskin on käsitystä mitä jouluna oikeasti juhlitaankaan. Ei hyvät lapset, ei se ole joulupukin syntymäpäivä, valitettavasti.

Hauskinta on se, että koko vuosi rällätään, käyttäydytään huonosti, kiroillaan ja kaksi kuukautta ennen joulua muututaan täydellisesti materialisteiksi mutta antakaas olla kun saapuu joulupäivä (tai aatto), niin johan ollaan niiin pyhiä ihmisiä että! Siis sen yhden tunnin ajan joka kirkossa istutaan!

Okei, minäkin varmaan menen kirkkoon huomenna tai ylihuomenna, enkä todellakaan ole sen parempi tai edes usko näihin uskovaisten satuihin mutta teenkin sen vain siksi, etten halua tuottaa vanhemmilleni pahaa mieltä, en varsinkaan jouluna. Heille kun on tärkeää että koko perhe menee kirkkoon.

Toisin sanoen, minä en suostu lähtemään mukaan tähän tekopyhyyteen ja jouluhysteriaan, en sitten millään. Aattona ja joulupäivänä rauhoitun perheen parissa ja se on kaukana hysteriasta se. Piste.

Siispä toivotan kaikille teillekin oikein rauhallista ja stressitöntä joulua. Muistakaa rentoutua. Niin ja: Kosketelkaa toisianne. ;)

Se on sitten joulu niin sanotusti ovella. Tylsää kun joutuu olemaan vielä tänäänkin töissä (pahasti näyttää siltä että täälä ollaan ihan turhan takia, ei ainuttakaan asiakasta näköpiirissä) mutta onneksi vain neljä tuntia. Sitten ajelemaan kohti Härmää.

Yöllä heräilin pariinkin otteeseen, enkä meinannut saada uudestaan unta, tiedä sitten mikä vaivasi. Unia ainakin näin ja kummallisia sellaisia.

Ensimmäisessä unessa olin kämpälläni, ilmeisesti siivosin jotain ja kuuntelin musiikkia nupit kaakossa. Yhtäkkiä aloin kuulemaan kuinka oveani hakattiin, musiikki oli niin kovalla että kuulin hakkauksen vain vaimeasti. Menin ovelle ja näin ovilasista että tulija oli armeijakaverini ja hänellä oli kauhea kiire päästä sisälle. Avasin oven ja hän syöksyi eteiseen samantien ja alkoi selostamaan jotain käsittämätöntä kovaan ääneen mutta musiikki oli niin kovalla etten kuullut mitään. Uni loppui ja heräsin, kello oli vasta viisi. Huoh.

Seuraava uni oli yhtä sekainen kuin edellinenkin. Ajelin moottoripyörälläni edestakaisin, testailin sitä jotenkin koska se ei tuntunut toimivan kunnolla, kävi kolmella pytyllä tai jotain sellaista. Sitten ajoin jonkin tutun tytön luokse, hän asui vielä vanhempiensa luona.
Seuraavaksi olimmekin jo tämän tytön kanssa jossain baarissa. Luulin jättäneeni ajokorttini baaritiskille mutta kun sain kortin takaisin ja irrotin siihen liimattuja kuvia, huomasinkin sen olevan baarin kanta-asiakaskortti.
Tapasin jonkun tyypin, hän oli ihan kummallinen, käyttäytyi oudosti, enkä tiedä mitä kieltä puhui, ehkä siansaksaa. Tyyppi tarjosi minulle purukumin mutta ennenkuin ehdin sitä edes ottaa kääreestä pois, hän otti sen minulta takaisin ja laittoi suuhunsa kääreineen.
Tyttö jonka kanssa olin baariin mennyt tuli hakemaan minua ja lähdimme sitten hänen ja hänen kaverinsa kanssa pois baarista. Tytön isä oli meitä kuskina ja minut meinattiin ensin viedä suoraan kämpälleni mutta sitten tytön isä muistikin että minulla oli moottoripyörä heidän luonaan, joten menimmekin sinne.
Tyttö halusi esitellä vielä kissansa, joka oli aivan älyttömän lihava, Karvinenkin jäisi sille kissalle toiseksi.
Siihen loppui se uni. :)

Tällaista tänään. Vielä menee aikaa ennenkuin omalle kämpälle avautuu netti, ilmeisesti vasta viikolla 2 ensi vuoden puolella. Sitten kirjoittelen ahkerammin näitä blogijuttujakin.

Pusuja ihanuudelle jonka näen alle kahden viikon kuluttua. :) Olen järjestänyt hänelle yllätyksen loppiaiseksi, toivottavasti hän pitää siitä. :)

Luulin että tästä tulisi pelkkä tylsä ja työntäyteinen viikonloppu mutta nyt saattaakin käydä ihan toisin. Lauantai-illasta voikin tulla erittäin kiva jos vain asiat järjestyy hyvällä tavalla. :) Saatanpa saada kaukaisen vieraan tänään, eikä tarvitsekaan odottaa kuukautta että pääsen pusuttelemaan ja halimaan. :)

Iltaa odotellessa.

Sain kuulla juuri erittäin mielenkiintoisia uutisia kaverilta. Tammikuun alussa pääsisin kokeilemaan miltä tuntuu ajaa limusiinilla. :) Kaveri(t) pääsee 5. tammikuuta armeijasta ja he ovat hommanneet limusiinin vuokralle omalla kuskilla ja se kuski olisin minä. Nyt asia on enää kiinni siitä että saan kyseisenä päivänä sopivasti vapaata, täytyypä jutella pomon kanssa.

On muuten kutkuttava ajatus sekin että tuola kaukana on ihana ihminen johon olen vahvasti ihastunut ja tiedän että hänkin on ihastunut minuun. :) Pusuja sinulle. *pus*

Näin tänään.

Työt on ahdistanut jo jonkin aikaa. En ole sellaisessa työssä josta tykkäisin, en sitten vähääkään, ja vielä kun palkkakin on pohja + provisio niin aina miettii että miten paljon saa seuraavaksi palkkaa ja miten sillä pärjää seuraavan kuukauden.

Eikä täälä ole perkeles vieköön edes muuta työtä tarjolla. Ei ainakaan mitään järkevää. Työkkärin sivut huutaa tyhjyyttään etelä-pohjanmaan kohdalla. Helevetti!!! Etelä-Suomes näytti olevan töitä tarjolla jonkin verran, sinnekö sitä pitää muuttaa.

Vielä kun on autostakin velkaa ihan tarpeeksi niin koko ajan miettii vain jotta miten riittää rahat.

Ei oo yhtään kivaa tämä. :(

VOI NY HELEVETIN PERKELEHEN JUMALAUTA!!!!!

Sori, oli vain pakko.

Ostin eilen tietokoneen, semmoisen pöytäkoneen jossa keskusyksikkö on tosi pienikokoinen. En rupea mainostamaan merkkiä sen kummemmin. Sopi hienosti mun tv-tasoon, digiboxin viereen. Ei se mikään tehohirmu ole mutta eiköhän sillä pelatakin pysty.
Harmillista kun joutuu odottelemaan netin asennusta kolme viikkoa. Sitten varmaan rupeankin häiriköimään täälä iltaisin enenevissä määrin. Voi teitä raukkoja. XD

Olis kova kaipuu saada halia erästä tiettyä ihmistä. :) Suurin osa teistä jo taitaa tietääkin kenestä puhun. :) Valitettavasti pitää odottaa vielä 23 päivää. :( Voisko joku teistä saada tämän ajan kulumaan nopeammin?? Ai ei? No höh.

Ärsyttää tämmöinen välimatka, toisaalta, sitä ihanampi on toista sitten nähdä, kun näkee. Tässä vaiheessa on tietysti turha miettiä liian pitkälle tulevaisuuteen mutta väkisinkin pienessä mielessä pyörii se, että miten pidemmän päälle homma toimii. Jossain vaiheessa kuitenkin tulee se tunne, että pelkkä silloin tällöin näkeminen ei enää riitä. Noh, kuten sanoin, se ei juuri nyt ole ihan ajankohtaista mutta...

No niin, enempää ei tohdi kirjoittaa kun ei tiedä koska pomo tulee hengittämään niskaan.

Tämä menee...

Ps. Pusuja, tiedätte kyllä kenelle. :)

Mä arvasin tän, mä arvasin!!! Viikonloppu on mennyt ihan liian nopeaan. No joo, olihän tää kyllä ihan überihana viikendi :) mutta ihan liian lyhyt. :(

Nyt eräs ihana istuu junassa, junassa joka vie poispäin täältä. Joutuu odottamaan kuukauden ennen uutta halipususessiota, nyyh.

Mutta hymy on herkässä, ihastuminen on kyllä kivaa aikas lot. :) Kunpa tämä tunne ei loppuisi koskaan. :)

Äärettömän paljon pusuja ja haleja ihanimmalle ihmiselle jonka tiedän. :)

-Sube-

Kello raksuttaa älyttömän hitaasti, olispa se jo puoli yhdeksän. Hymyilyttää. :)

Ei taida viikonloppuna olla tarvetta tulla cityyn joten sanon tässä vaiheessa jo että hei hei rakkaat kuulijat ja jatkakaa.

-Sube-

Ei päivääkään enää, nyt lasketaan vain tunteja ja niitä on jäljellä vajaa 9. Vähän jännittää mutta hyvällä tavalla. :)

Pusu hänelle. *pus* :)

Onpa päässytkin vierähtämään tovi edellisestä merkinnästä. Pomo alkoi töissä tiukalle linjalle ja nyt en ehdi kirjoittelemaan blogia työaikana, joten mahdollisuudet on siis aika vähissä.

Eilen sain sitten ajokortin takaisin, JEE!! Vähänkö taas helpottui kulkeminen, ei sillä etteikö pyörälläkin päässyt, ainakin yksin kulkiessa, mutta oli se silti vain monessa tilanteessa todella hankalaa. Olen kyllä itselleni luvannut että jatkan töihin pyöräilyä ainakin sellaisina päivinä kun on hyvät säät mutta katsotaan vain miten lupaukseni pitää. :)

Laitoin äskettäin pikkujoulumiitin kuvat tänne sitiin. (jos joku paikalla ollut haluaa niitä katsella niin pyytäköön koodin minulta) Meni kolme tuntia siihen touhuun kaikkineen, kyllä vain on hidasta hommaa, prrkle.

Ei mulla tässä nyt muuta, kohta lähden Seinäjoelle siivoamaan kämppää. Nyt on enää kaksi päivää kun näen hänet ja voin ottaa syliin ja suukotella, ihanaa. :) Suukko sinulle joka olet ajatuksissani. *pus* :)