Blogi

Nyt onkin maanantai tosiaan. Luulin sunnuntaiksi kun on vielä tämäkin päivä vapaata.

Keskiviikosta tulossa rankka päivä. Aamulla fysioterapiaan, päivällä polliisien puheille kysymään haluaako ne mun ajokortin nyt ihan välttämättä lainalle ja illemmalla sitten exän luo syömään. Ajatuksena olis nyt sitten selvittää se etta miksi hänen mielestään meidän kannattaisi vielä yrittää. Mahdollisesti täytyisi myös yrittää torjua kyseinen ajatus, sillä ei se mielestäni ole järkevää. Helppoa ei tule olemaan tuo keskusteleminen sillä suhteen aikanakaan emme olleet koskaan hyviä siinä, varsinkaan keskustelun aloittaminen ei koskaan ottanut onnistuakseen.

Se on tulevaisuutta, tällä hetkellä siis istun kirjastossa, tuossa viereisellä koneella istuu aika kaunis tyttö, taitaa vain olla hiukan nuori minulle, tai en tiedä, siinä 18 ikävuoden tietämillä varmaankin. Mutta nätti on kyllä, kauniit suuret silmät, punasävyiset hiukset. Noihin silmiin olisi ihana uppoutua tunneiksi, katsella vain, nähdä hänen hymynsä... Nyt Sube, lopeta jo ennenkuin on myöhäistä. :) Taitaa tyttö ihmetellä, että mille oikein virnuilen tässä. :)

Kävin äsken kaupassa hakemassa tarvikkeet hedelmärahkaa varten: persikoita, ananasta, banaania, omenoita, kermaa ja maitorahkaa. Tästä kun pääsen kämpälle, laitan saunan lämpiämään, saunan lämmetessä siivoan kylppärin (muu kämppä tuli jo siivottua), käyn saunassa, teen rahkan, istun telkkarin ääreen ja nautin 70's showsta sekä maanantai leffasta (007), kera hedelmärahkan. ;) Lähtisköhän tuo vieressä istuva tyttö syömään mun kanssa rahkaa. ;)

No niin siinäpä mun maanantai sitten onkin, ihan hyvä maanantai.

Poistun, veikeä hymy kasvoillani, takavasemmalle... ;)

"...I'm a poor lonesome cowboy and a long ways from home..."

Tuossa taannoin kirjoitin kuinka exä alkoi hamuamaan entisiä aikoja takaisin. En osannut tyrmätä ajatusta suoraan, sillä se kiehtoi toisaalta itseänikin. Lupasin siis harkita asiaa.

Tiedossahan se on ollut minulla koko ajan, että ei siitä varmaankaan mitään tulisi, ei ne asiat ole kummemmin muuttuneet. Samat hankaluudet tulee eteen kumminkin. Sinällään suhteessa ei suurempia vikojakaan ollut mutta ei se vain toiminut.

Tiedän että hän odottaa (ainakin alitajunnassaan jos ei muutenkin) minun vastaavan kyllä, siis kysymykseen siitä että kokeilemmeko uudelleen. Mutta ajateltuani asiaa, olen yhä vakuuttuneempi että se ei kannata. Vai kannattaako? Jos otamme sen puhtaasti kokeilun kannalta. Luulen kyllä että hän ei osaa ottaa sitä pelkkänä kokeiluna.

Miten raaskin vastata hänelle että ei? Hän murtuu taas täysin, enkä minä ole hyvä kestämään sellaista. :(

Häneltä tuli juuri nyt viestikin, pyysi minua luokseen syömään jonain iltana. Ei helv.... mitä mä teen? Keskustelu on tietysti paras mitä voin tehdä, selvittää mitä hän ajattelee. Tai tiedänhän minä hänen kantansa jo, mutta millä hän perustelee sen että miksi se onnistuisi nyt? Kuulemma on muuttunut, mutta miten? Ja mitä se muka auttaa? Tuskin yhtään.

Sitä paitsi minusta tuntuu, että nyt jos koskaan minun pitäisi olla olematta kenenkään kanssa hetken aikaa ja aloittaa sitten puhtaalta pöydältä.

Eli kysymys siis kuuluu, miten teen hänelle selväksi että hänen on parempi olla jonkun muun kanssa?

Itseä jää kyllä suuresti haittaamaan se että hän ei varmaankaan halua (tai pysty) olla kanssani enää tekemisissä vaikka minä haluaisin hänet kaverina vielä pitääkin. Vaan eipä tässä taida paljon vaihtoehtoja olla...

Näihin sekaviin ajatuksiin lopetan raporttini ja poistun takavasempaan...

"...I'm a poor lonesome cowboy and a long ways from home..."

Onko tämä ny se talavi josta kaikki puhuu? Lunta on maas tollanen kymmenkunta senttiä, lämpötila 0 astetta kelsiusta ja aurinko paistaa komiasti. :) Olin hetki sitte tekemäs lumitöitä, piristi mukavasti. Tykkääkös muut lumitöistä?

Pari kuvaakin otin pihasta:

Jamie Cullum: My yard

Kaipaisin halausta,
pitkää ja lämmintä.
Istuttais kahdestaan pimeässä
tai kynttilän valossa hämärässä.
Haluaisin kuulla äänesi,
ja keskustella kanssasi.
Kuunneltais hyvää musiikkia,
vaikkapa hiljaista jazzia.
Sylikkäin lopulta nukahtaen,
huomista aamua odottaen.

Rauhallista yötä ja ihania unia kaikille. :)

Toivoo Ari

Tätä voi sanoa luksukseksi, mulla on kolme vapaapäivää putkeen ja vieläpä viikonloppuna! :) Kuinka mä edes keksin tekemistä näin moneksi päiväksi, onneksi ei tarvi pakosta keksiäkään. :)

Ihmisten käyttäytymistähän on aina hauska seurata, eikös juu. :) Itse olen päässyt viime aikoina havainnoimaan miten eri ikäiset ihmiset suhtautuvat erilaisuuteen eri tavoin. Kuten osa teistä jo tietääkin, niin vasen jalkani on ulkonäöltään hieman poikkeava, johtuen eräästä tietystä moottoripyöräonnettomuudesta. Vaatteet päällähän sitä ei huomaa kuin ehkä välillä pikkuisen ontuvasta kävelystäni mutta uimahallissa kun ollaan vain uikkarit päällä niin "vammani" on kaikkien nähtävillä. Ja kuten käyntikortistani voitte lukea niin tykkään uimisesta, joten uimahallilla tulee käytyä kohtalaisen ahkerastikin välillä.

Noh, nyt siihen ihmisten käyttäytymiseen. Pukuhuoneessa ja suihkutiloissa tulee vastaan paljon tuollaisia noin 8-12 vuotiaita poikia jotka nähdessään jalkani ovat pudottaa melkein silmät päästään ja jäävätkin tapittamaan säärtäni pitkäksi aikaa. Seuraavaksi he yrittävät "vaivihkaa" kuiskata kaverilleen, että: "Näiksä ton jalan?" Useinmiten tuo kuiskaus vain ei ole niin huomaamaton kuin he luulevat. :) Se onpi aika huvittavaa se. Kerran kun eräät pojat olivat viereisissä suihkuissa ja vähemmän huomaamattomasti katsoivat ja kuiskivat erikoisen näköisestä vasemmastajalastani, avasin suuni ja tuumasin, että saa sitä katsoa ihan vapaasti. Sen jälkeen toinen pojista rohkeni kysyä, mitä sille oli tapahtunut.

Sitten taas kun seuraa vanhempien ihmisten käyttäytymistä samassa asiassa niin he ovat kuin eivät olisi huomanneetkaan koko asiaa. Uskallan kuitenkin väittää että osaa ainakin mietityttää että mitähän tuollekin on tapahtunut, mutta koska ollaan niin korrekteja ja hyvin käyttäytyviä niin ei mitään sanota eikä vahingossakaan katsota siihen. Toisaalta minusta olisi ihan mukavaakin kun joku kysyisi saunanlauteilla istuessa, että mitä mulle on tapahtunut. Se olis helppo keskustelun avaus, ei tarttis aina koittaa vääntää juttua uudistetun saunan huonoista löylyistä. :) Saunahan on mitä mainioin paikka tutustua uusiin ihmisiin.

Tuli sitten yöllä lunta. Näyttää kaikki taas niin valoisalta, taitaapa vaan aika äkkiä nämä lumet sulaa pois, harmi.

Palataan taas astialle... *poistuu takavasempaan*

"...I'm a poor lonesome cowboy and a long ways from home..."

Hahaa, ekat liukkaat kelit, enkä sittenkään onnistunut ajamaan autoa paalun ympärille. *koputtaa puuta* Yhdessä liikenneympyrässä meinasin jo ruveta kikkailemaan kuin takavedolla ikään (joilla olen viimeiset 4 vuotta ajellut) mutta onneksi muistui samantien mieleen jotta nyt ollaan etuvedolla matkassa. Ja sitten iski armoton vitutus, pitäiskö vaan hankkia sittenkin joku lada talveksi, että sais kikkailla. Hitto kun lapsettaa taas. :)

Töissä olin melkein koko päivän varastohommissa kun varastomies oli vapaalla ja tänään oli kuormapäivä. Tuli hirvittävä hinku päästä taas fyysisiin töihin, ei myynti ole mua varten! Tahtoo takas varastoon nostelemaan sohvia, ajamaan trukilla ja järjestelemään, ne on mun hommia!!

Pitäis kyllä saada se tietsikka ja nettikin kohta hankittua, tämä baarissa istuminen (pelkän netin takia) ei oo mun hommaa ollenkaan. :( Vaan minkäs teet kun ei oo rahaa...

Näillä eväillä poistun takavasempaan...

"...I'm a poor lonesome cowboy and a long ways from home..."

Eilen kirjoitin, että nyt olisi aika jättää hetkeksi suhteellisuudet taakse ja keskittyä muuhun elämään. Entäpä kun suhteellisuudet eivät jätä minua rauhaan?

Ex sanoo rakastavansa minua edelleen vaikka on jo ehtinyt uudenkin miehen kanssa seurustella. WTF. Eikö ex ole ex juuri sen takia ettei se homma toiminut. Eihän ole mitään järkeä aloittaa samaa uudestaan. Eihän? Ja silti jokin siinä kiehtoo itseänikin... Voi paska! (tuon jälkimmäisen sanan lainasin Räikköseltä)
Jos hän ei olisi alkanut haikailemaan perääni, en olisi ikinä ajatellutkaan näitä asioita, sen verran hyvin olin jo päässyt yli kaikesta.

Niin, entäs ne kaikki jutut jotka saivat meidät eroamaan. Eivätkö ne asiat enään muka häiritsisi minua. Kyllä ne taitaisivat kohta häiritä, ja on tullut muitakin asioita jotka saavat minut varovaiseksi.

Joo joo, kyllä mä tiedän ettei ole mitään järkeä palata vanhaan, se vain kiehtoo niin pirusti ainakin nyt kun ei ole oikein muutakaan...

Vois hetken päästä kadota takavasemmalle laittelemaan taas mopoa...

"...I'm a poor lonesome cowboy and a long ways from home..."

Olen käsitellyt blogissani (tänä lyhyenä aikana jona olen blogiini mitään kirjoitellut) useampaankin otteeseen suhteitani ja niiden hankaluuksia. Nyt aloin miettimään sitä, että pyöriikö maailmani todellakin näin paljon vain suhteiden ympärillä? Vaikka todettakoon, että toisaalta nyt on toki ollut harvinaisen vilkasta aikaa suhderintamalla. On säätöä ollut useampaankin suuntaan melko lyhyen ajan sisällä. Uusien suhteiden lisäksi vanhatkin jutut ovat koittaneet nostaa päätään.

Entäs oma elämäni sitten?
En ole pariin viikkoon käynyt uimassa, enkä kunnolla pyöräilemässäkään, vaikka viikonloppuna vähän ajelinkin pyörällä. Olisiko aika ottaa itseään niskasta kiinni, unohtaa kaikki säädöt ja saattaa vanhat suhteet siihen tilaan, että ne eivät turhia muistuttelisi. Jos keskittyisin pitkästä aikaa vain itsestäni huolehtimiseen ja pelkkiin kaverisuhteisiin, niin uusiin kuin vanhoihinkin. Todellakin, nyt tekisi mieli unohtaa kaikki nuo jutut.

Kunpa vain saisin Seinäjoelle oman lämpimän tallin moottoripyörääni varten, sitten olisin onnellinen. Nyt olisi kova into keskittää kaikki illat vain kuntoilemiseen ja pyörän muotoilemiseen (joopa joo, katteet saa uutta muotoa). *hetken hiljaisuus kun haaveilee*

Siinäpä se, oma talli. Olisikohan Seinäjoella myynnissä jokin mukavan kokoinen varastotila, sen verran iso, että sinne voisi rakentaa pienen asunnonkin... hmm... vähänkö olisi mainiota. :) Ei sen asuintilan tarvisi olla häävi, tärkeintä olisi että olis kunnon ruuvaustilat. Hah, hieman äijämäistä mutta se sopis tällä hetkellä hyvin. :)

Nykyinen työ ei kyllä edesauta yhtään paremman elämänlaadun etsinnässä, ensinäkin työajat ovat ihan väärät, mä oon aamuvirkku, voisin aloittaa työt seittämältä tai kahdeksalta ja lopettaa kolmelta tai neljältä, sen jälkeen ehtis tehdä vaikka mitä ja ehtis ajoissa silti nukkumaankin. Sen lisäksi tämä työ aiheuttaa harmaita hiuksiakin, koko ajan saa miettiä tuleekko tarpeeksi palkkaa että saa kaiken maksettua. :( No kai sitä saa mutta elämänlaadusta joutuu tinkimään ja siinä mä en oo ollenkaan hyvä. Ollappa oma vakavarainen yritys...

Näillä ajatuksilla *poistuu takavasempaan*

"...I'm a poor lonesome cowboy and a long ways from home..."

Mielessä pyörii suhteet, sellaiset josta ajattelee että olisko tämä ihminen se jonka kanssa viettää loppuelämä yhdessä.

Itse asiassa mietityttää se, kenelle minä kelpaan. Tulin siihen tulokseen, että jos en kelpaa tällaisenaan (tarkoitan nyt luonnettani), niin on sitten parempi olla yksikseen.

Moni nainen tuntuu hakevan miestä, jossa on hurjasti mielenkiintoisia piirteitä ja mikään muu ei kelpaa. Itse en kuulu niihin mielenkiintoisiin persooniin, olen tavallisen tylsä, kiltti ja luotettava. Olen yrittänyt tehdä itsestäni mielenkiintoisempaa mutta se ei todellakaan ole "mun juttuni". Olen "onnistunut" saamaan parin naisen mielenkiinnon heräämään yrittämällä olla jotain muuta kuin olen mutta jälkeenpäin tuntuu ihan tyhjältä kun en kelpaakaan itsenäni. -> Tällainen olen ja niin aion jatkossa ollakin.

Olen sentään saanut lähiaikoina parikin vahvistusta sille, että ehkä pieni mahdollisuus on minullakin löytää sellainen nainen joka tällaisen miehen hyväksyy. Kaksi eksääni on haikaillut perääni kun ovat uuden miehen myötä tajunneet kiltin ja luotettavan miehen edut. Pieni osa minustakin on sen verran ilkeää, että tekisi mieli lällättää eksilleni, jotta mitäs läksitte mutta en sellaista en tee, sekin on osa todellista luonnettani.

Kirjoitan viimeisen lauseen ja poistun takavasemmalle...

"...I'm a poor lonesome cowboy and a long ways from home..."

Perus perjantai, ei mitään ihmeellistä. Illalla kaverin tuparit, vois olla kuitenkin selvinpäin, vaikka kuskina. Huomenna taas töitä.

Eipä mulla täs oikeen muuta tällä kerralla.

Jatkakaa...

"...I'm a poor lonesome cowboy and a long ways from home..."