Suhteellista

Mielessä pyörii suhteet, sellaiset josta ajattelee että olisko tämä ihminen se jonka kanssa viettää loppuelämä yhdessä.

Itse asiassa mietityttää se, kenelle minä kelpaan. Tulin siihen tulokseen, että jos en kelpaa tällaisenaan (tarkoitan nyt luonnettani), niin on sitten parempi olla yksikseen.

Moni nainen tuntuu hakevan miestä, jossa on hurjasti mielenkiintoisia piirteitä ja mikään muu ei kelpaa. Itse en kuulu niihin mielenkiintoisiin persooniin, olen tavallisen tylsä, kiltti ja luotettava. Olen yrittänyt tehdä itsestäni mielenkiintoisempaa mutta se ei todellakaan ole "mun juttuni". Olen "onnistunut" saamaan parin naisen mielenkiinnon heräämään yrittämällä olla jotain muuta kuin olen mutta jälkeenpäin tuntuu ihan tyhjältä kun en kelpaakaan itsenäni. -> Tällainen olen ja niin aion jatkossa ollakin.

Olen sentään saanut lähiaikoina parikin vahvistusta sille, että ehkä pieni mahdollisuus on minullakin löytää sellainen nainen joka tällaisen miehen hyväksyy. Kaksi eksääni on haikaillut perääni kun ovat uuden miehen myötä tajunneet kiltin ja luotettavan miehen edut. Pieni osa minustakin on sen verran ilkeää, että tekisi mieli lällättää eksilleni, jotta mitäs läksitte mutta en sellaista en tee, sekin on osa todellista luonnettani.

Kirjoitan viimeisen lauseen ja poistun takavasemmalle...

"...I'm a poor lonesome cowboy and a long ways from home..."