1251

Runo päivässä puhdistaisi sieluani. En vain pysty siihen. Jokin on vialla. Jokin sisintäni tukkii. Tuo jokin on tuntematon. Se ei kerro nimeään, vaikka polvillani sitä pyydän. Sen tarkoitus on kai…

Kipu ja tuska kasvaa, siihen tottuu. Ne eivät koskaan luovuta, en luovuta mäkään! Oon yhtä niiden kanssa. Ei enää pelkoa, vain syvä tuska ja vihlova kipu. Enää en niitä vastaa…

Enkeli tuo langennut Pimeään kietoutunut Kipua meille kaikille tuo Harvoille jopa turmion luo ”Kipua! Tuskaa! Pimeyttä!” Huutaa langennut enkeli Ihmiset kaikki kuolkaa Tulee lähetti valkeuden Enkeliä katsoo hämmästyen ”Tunsin ennen…

Me kävelemme sirpaleiden päällä, Jokainen niistä on muisto menneiden, Sydämen palanen, Haava ikuinen. Kuljemme käsikädessä, Kohti eilistä, Sitä joka jäi tekemättä. Punainen aurinko laskee länteen, Se säröt saa palamaan, Punaista…

Tulisitko ulos mun kanssani hippaa tehtäis tästä päivästä toisenlainen juostais lujempaa kuin tuuli ja kyyneleitä naurettais koko maailma maalattais uudestaan.

metsä, syvä ja julma kuin lapsen uni suru ja pelko perheen pienimmät ** haava on auki hengittää sisään, ulos suru kirkas peili rikki vuodet

Syvyyksistä kosteiden silmien, kalpean vihreä kuu nousee hiljalleen. Tämä suurenmoinen maailma, katoaa piemyteen ääntäkään jättämättä. Tulen pois lähtölaskennasta ja ulos vilisevästä pimeydestä. Ja nyt, olen tullut uuten aikaan. Haavoittuneet mustat…

Yksin, ennen sumuista auringonlaskua Mietin, josko minulla olisi jossain sydämessäni jäljellä syitä elää Epäilemättä, jalkani vapisevat Koska olen vieläkin peloissani Jos voin ottaa ensimmäisen askeleen voin löytää rauhan… On aika…

On paikka jossa nukkuu hiljaisuus, jossa kiviin kaiverrettu on menneisyys. Niin monesti mustissa kuljettu, ajateltu menneitä aikoja. Mitä oli sydämiin heidän kätketty, salaisuuksia haudattuja? Paikka jossa viimenkin saa sen levon…

Niin hiljaa soittaa tuuli kanneltaan, niin hiljaa peittyy varjoihin maa. Niin lyhyt on askel ikuisuuteen, niin lyhyt aika välillä taivaan ja maan. Ja se aika tekee kuolemaa.