Epätodellista
Olo on aika virkku…
… päivän nuutumuksen jälkeen. Nukuttuani tunnin nokoset hienosti päällystämälläni sohvalla ja napattuani ontelokuurin ekan antibiootin, ei ihmekään. Päivällä tilanne oli toisin; tuntui kuin päässä olisi ollut vain jotain jähmeää, liikkumatonta…
Jos joku joskus jotai…
mutku ei kukaa koskaa mitää nii aina vaa…” Tämä hieno riimittely oli aikoinaan keskikoulun tyttöjen vessanseinässä. Osuvaa, ytimekästä, suoraan sieluun. Näinhän se on, tämä elämä. Ajattelemme, että jos joku ensin…
Hiljaiselo jatkuu…
… tänään tosin vain muutaman tunnin enää, sillä silloin porukat = 3 poikaani ja exä tulevat päivälliselle. Ip on kulunut vähän kerrallaan syömisiä valmistellen. Muutoin päivä on ollut pientä nyppimistä…
Hiljaisuus – hyvä vai paha merkki?
Ulkoa toki kuulen erilaisia ääniä, samoin kerrostalon sisäisiä ominaisääniä. Täällä vain on hiljaista. Hetki sitten otin pariston irti seinäkellosta, jossa on todella kova ääni. Äänet korostuvat pitkään jatkuneen päänsärkyni vuoksi….
Hiukan ennen pimeää…
…ja kynttilöiden sytyttämistä, ankaran viikon jälkeinen seesteinen hetki. Perjantaina tuli päätökseen yksi projekti, kun tyhjäsin sekä loppusiivosin edellisen asuntoni jossa juniori oli asustellut yksikseen. Loppusiivous on aina kova juttu, sillä…
Ilta on vierähtänyt…
…jälleen koneella, kuinkas muuten. Päivän hälinän ja rymyn jälkeen tuntuu toisinaan hyvältä olla ihan vain kahdestaan koneen kanssa. Olisihan varmaan järkevämpääkin tekemistä; neulomista, ristikoita, dvd:n katselua (digiboxi ei ilmeisesti ole…
Saunan lämpiämistä odotellessa…
… ehdin kirjoittaa muutaman ajatuksen. Tai, pääni on koko lailla nollaantunut päivän askareiden myötä; sain viimeinkin rakennettua kenkähyllyn valmiiksi, sekä propattua kynttiläkruunun kattoon. Tuvan valaisinta en vieläkään saanut vaihdettua, kun…
Mokkula pelasti hurraa…
… kuunkauden pimennolta! Onhan tämä hiukan hidas, sillä asuinympäristöni ei ole DNA:n punaista aluetta. Ehkä joskus tulee olemaan, ja kyllähän tämä todella on parempi vaihtoehto kuin käydä kirjastossa, tuulessa ja…
Nettipimennossa vielä ainakin…
…marraskuun ajan, tuntuu ikuisuudelta. Onneksi voin rajoitetusti käydä vanhuksien koneella, sen minkä kehtaan käydä netissä olemassa. Olen siis muuttanut pankin kanssa omaan kotiin. Joka tuntuu siis niin omalta, että on…
Onpahan ollut sutinaa…
…viimeiset pari viikkoa. Täytyy myöntää että vanhaa alkaa oikein väsyttää. Kaikki on ok; ajattelemista, suunnittelemista ja jännittämistä on vain niin hurjasti, että ei näillä kalkkeutuneilla aivosoluilla riitä kapasiteettia kaiken käsittelyyn….