Epätodellista
Jännääkin jännempi…
päivä tänään. Oli sitä kyllä eilinenkin; puhelin soi vähän päästään, mikä on hankala tilanne tällaiselle asiakaspalvelutyöntekijälle. Pirinöitä aiheuttivat asunnonvälittäjät sekä pankki-ihmiset. Kiva kun joku välittää, ihan totta. Niinpä sovin eilen…
Vieläköhän jaksaisi…
miettiä mennyttä päivää muutamalla sanalla. Tuntuu näet siltä, että kun on koko hemmetin pitkän päivän fundeerannut miljoonia asioita, alkavat asiat nyt olla niin puhkiajateltuja ettei enää synny mitään luovaa. Jotenkin…
Tämän aamun ajatuksia…
…, ei niitä paljoa ole. Heräämisen jälkeen meni vartti fundeeratessa maailman menoa; työasioita, viikolla tapahtunutta ja tämän viikonlopun ohjelmaa. Mieluimmin vain olisi aloillaan; vanhempien kannettava on kuitenkin haettava tänään huollosta…
Pyhäaamun rauha…
vallitsee; jotenkin eron arkeen vain huomaa jo katsoessani ulos ikkunasta. Pihamaalla ei liikuskele ihmisiä, ei myöskään autoja lähikadulla. Kaukainen humina viestittää, että jossain jotkut ovat jonnekin menossa. Miellyttävää. Jättimukissani, jonka…
Hiostava päivä…
ainakin töistä palattua. Kurvasin ylimääräisen lenkin kahden katsottavan kämpän vuoksi; vaatetusta oli rutkasti liikaa, niinpä olin kotiin päästyäni höyryisen kostea. Se on onneksi nopeasti autettavissa, ja loppuilta sujuu mukavissa merkeissä….
Viikonloppu loppuu…
ja arki alkaa. Arki on sinänsä ihan jees-juttu; tykkään mennä töihin ja painaa täysillä. Se mistä en tykkää, on kaikki sen oheen liimautuneet menot; keskellä päivää hoidettavat ns virka-asiat, työpäivänjälkeiset,…
Lihaksia…
on sittenkin olemassa; ainakin ne ovat kipeinä. Menneellä viikolla aloitin pitkään uhoamani painonhallintaohjelman, ja viikolla ehdin käydä pikaisesti (niin ei varmaan saisi tehdä?) ensin aerobisissa laitteissa ja eilisaamuna voimalaitteissa. Tänään…
Pitkästynyt…
olen tänä viikonloppuna, oikein kunnolla ja syvältä. Jonkinlainen alakulo lienee iskenyt, sillä edes ulos ei ole huvittanut lähteä, vaikka keli olisi ollut mitä parhain pyöräilylle tms. Toivottavasti kysymyksessä on ohimenevä…
Ajankulukkeeksi…
on ollut vaikka mitä, niin että vallan hätkähdin huomatessani että edellisistä merkinnöistäni on kulunut jo 1,5 viikkoa. Ei siinä mitään vahinkoa ole tapahtunut; elämä ja olo on samoilla raiteillaan kuin…
Viikon ensimmäinen päivä…
… ja kohta on taas viikkoa vanhempi. Maanantain ja perjantain väliset päivät ovat kuin ohut täyte niiden välissä. Viikonloppuko sitten kuorrute? Ehkä niinkin. Huimaa vain, kuin huomasin että nyt olen…