Blogi

Miten sitä aina kuvitteleekin
(ihmisistä)
kaikenlaista.
Luulee tietävänsä.

Sitten taas
*hupsista*
huomaa taas olevansa pyrstöllään,
häntäluu murskana.

Kun luottamus vedetään alta.

Tätä se on. Elämä.

εïз

Heitin sen kylpyhuoneen lattialle kuolemaan.

Katsoin hetken kuinka
se taisteli vastaan kun
sen lyhyt elämä valui
hehkuvan kauniina hitaasti
pitkin likaisenvalkoisen
laatoituksen saumoja
viemäriin.

Suljin oven etten näkisi,
etten kuulisi sitä enää.

εïз

Illalla vaihdoin citytuttavan kanssa muutaman pikaviestin astangajoogasta. Viestien välillä harjoittelin bandhoja (mula bandha eli juurilukko, uddiyana bandha eli alavatsanlukko ja jalandhara bandha eli kurkkulukko) ja ujjayi hengitystä.

Aamulla tein hengitysharjoituksia ja herättelin kehoa uuteen päivään lyhyellä meditaatiolla - kaikki tapahtui kuin itsestään, pakottamatta. Myöhemmin päivällä juttelin asiakkaan kanssa. Keskustelun aikana hän kertoi herätelleensä pari vuotta unholassa olleen joogaharrastuksensa uudelleen henkiin ja saaneensa siitä lisää uutta energiaa ja valoa syksyn keskelle. Tunsin, miten sisäinen hiillokseni alkoi hiljaa synnyttää uutta kipinää.

Kävin netissä tutustumassa harrastusmahdollisuuksiin Lahdessa ja merkitsin parin sopivalta vaikuttavan viikonloppukurssin aikataulut kalenteriini.

Tänä iltana osoitan aurinkotervehdykseni kuulle.

PS. Sattumaa ei oikeasti ole.

(reminder for myself)

Parin tunnin unet ja herääminen johonkin määrittämättömään. Pirteänä kuin (koska peipposet ovat jo hilipasseet muualle) tilhi pihlajassa (huono vertaus - tihet kun tuppaavat olemaan kännissä 24/7 heti ensimmäisten pakkasten jälkeen, mutta olkoon nyt) odottelin tovin jatkoja vaaka-asennossa, kunnes päätin nousta.

Sitten kaikki menikin pieleen.

Jos vielä joskus herään keskellä yötä, lupaan ja vannon, että en avaa konetta. Ainakaan en edes toisella silmällä kurkista Cityn keskusteluihin - varsinkaan niihin, joissa joku mainitsee yhtään minkään uuden vempaimen.
Jos vahingossa erehdynkin moiseen, lupaan itselleni olla vertaamatta.fi ja sortumatta nettikauppasurffailuun. Vakuutan pitäväni näppini kurissa kauppiaan sivuilla ja kohdistimen kaukana, kaukana (niistä) £i$ää o$to$koriin linkeistä.

Ihan varmasti (cross my fingers - vai miten se nyt olikaan?)!

PS. Sitäpaitsi alle 300 € halpisheräämiset onkin kyllä ihan perseestä :D

Aloitin tämän merkinnän viikko sitten, mutta se jäi kakkosprioriteetille ja keskeneräiseksi (kuten se on jäävä nyt ja aina). Tänään vaivaa tylsyys ja ulkona on kunnon syysmyrsky, joten törmättyäni Aaron36 avaukseen (18.10.2008) uudelleen, muistin aloittamani tekstin ja päädyin pohdiskelemaan vastausta laajaakin laajempaan, elämää suurempaan kysymykseen: Katsmee?

[LAINAUS Aaron36]
Onkos naita kaksi? Toinen CatchMe, aikonaan pehmea ja mieto puheissaan, ei ketaan loukkaavaa. Toinen Katsmeee...?
[/LAINAUS]

The One and Only

Minä olen yksi. Aina ollut ja aina (tai ainakin vielä tovin) tulen olemaan. "Lempinimiä" nikistä on vääntynyt muutama; Kätsmii on tavallaan transkriboitu (= puheen kirjoittaminen ääntämyksenmukaiseksi tekstiksi = tarkekirjoitus) ilman standardinmukaisia hakasulkeita. Kansainvälisen foneettisen aakkoston mukainen muoto on [kætʃmi:]. Muutama citytuttava kutsuu nimellä nappaamut, joka kuulostaa veikeältä varsinkin sen toisen sanomana :D Kirjoittaessa käytän itsekin joskus muotoa CMe, eli nimimerkkini "nimikirjaimia".

The Bright Side of the Moon

[LAINAUS Aaron36]
.. Sehan oli niinkuin kaunokirjallisuus!
[/LAINAUS]

Aaron36 kirjoitti myös aloituksessaan aikonaan pehmea ja mieto puheissaan. En nyt ehkä ihan niin pehmeä tai mieto kuitenkaan? Mielestäni olen aina tarvittaessa sanonut mitä ajattelen ja pitänyt kiinni periaatteistani, jonka mukaan pystyn myös perustelemaan sanomani. .. ei ketaan loukkaavaa .. Ei minulla ole ollut tarvettakaan loukata ketään (jos Aaron36 kommentillaan sitä tarkoitti?)

Alussa (tai paremminkin lyhyen alun jatkeena) jaksoin paneutua lähes jokaiseen kirjoittamaani asiakommenttiin (diibadaaba siis pois lukien). Vastasin usein hartaudella; tosissani ja liian pitkästi. Pohdin sanomaani, etsin olennaista ja mietin ennen kuin kirjoitin.

Joskus vuosi sitten huomasin (opin!), että sanomallani ei ole paskankaan vertaa merkitystä, joten jätin pohtimisen vähemmälle ja sen jälkeen olen kirjoittanut mitä sylki suuhun tuo (joka on päässyt kanssani keskusteluetäisyydelle ja -väleihin, voi tässä vaiheessa tehdä asiasta omat johtopäätöksensä).

The Darker Side

En minä ole muuttunut miksikään. Lopetin siis turhan varomisen (ja aloitin mm. kiroilemisen - hyi!), mutta mielestäni en vieläkään ole millään asteikolla mitaten ilkeä tai pahansuopa. Olen toki kirjoittanut muutaman (todennäköisesti alle kymmenen) kärkkäänpisteliään kommentin suoraa jollekulle yksittäiselle nimimerkille osoitettuna, mutta eikö niin kuulu tehdäkin, jos on jotain sanottavaa? Koska en missään muodossa nauti juoruamisesta, selän takana paskanpuhumisesta tai yleisestä loanheitosta, en oikein ymmärrä Aaron36:n keskustelun avauksen viimeistä "lausetta" Toinen Katsmeee...?, joka tuntuu viittaavan päinvastaiseen?

What you see is what you get?

Tänään näin, huomenna toisin.

[LAINAUS fransia]
Kaikissa meissä on kaksi puolta.
Elämän tilanteesta riippuu, kumpi tulee voimakkaammin esiin.
[/LAINAUS]

Kaksi tuskin riittänee, mutta siitä on hyvä alkaa. Kun aurinko paistaa, jaksan hymyillä, huomioida ihmiset ympärilläni ja rakastaa kaikkia. Loskanheitolla likomäriksi uitettuna tunteettomuuden kylmässä viimassa palelevana ei vaan jaksa.

Loppusanat ja (Bart Claessen - Catch Me)

(Jos olisin rekisteröityessäni voinut, olisin valinnut erään toisen nickin. Koska haluamani oli jo varattu, päädyin hetken harkittuani valitsemaan CatchMe'n.)

Wide awake a foulness falling in -
The sweetness of your heart keeps caving in

The distance is calling
Come catch me I'm falling
In silence this love will hide

Kirjauduin Cityyn ja asetin samalla musakoneen metelöimään randomilla. Keskusteluissa Toni-Poni kysyi Oletko tyytyväinen tällä hetkellä vatsaasi? ja samalla kun luin otsikon, ilmoille kajahti Limp Bizkitin A Lesson Learned (löysin juutuubista vain pari surkeaa live-versiota), jonka sanoja jäin pohtimaan.

This pain
in my stomach
wont go away.
I assume
this is punishment
from all
the mistakes I've made.

Reagoin kaikkeen voimakkaan fyysisesti ja varsinkin vatsa on aikojen saatossa kärsinyt tekemisistäni, asioihin ja ihmisiin suhtautumisesta ja tunne-elämäni heilahteluista. Kun fiilis on katossa, tunnen perhosparven lentelevän vatsassani hyväillen siivenkärjillään ja kutkuttaen hymyyn ja nauruun - kaikki toimii kuin kello, kunhan muistan syödä ja juoda säännöllisesti..

Pahassa kroonisessa (työ)stressissä vatsa kääntyy kantajaansa vastaan ja lopettaa yhteistyön päiväkausiksi kipuillen varsinkin maanantaiaamuisin, kun pitäisi suoriutua.

Akuutissa (tunne-elämän) stressitilanteessa voin fyysisesti pahoin ja vaikka ei mitään oksennettavaa edes olisi, annan ylen. Ihan kuin keho yrittäisi poistaa pahan olon itsestään - kuvittelee pääsevänsä eroon mielenjärkytyksestä totaalityhjentämällä vatsan sisällön (maksan tuottamat sappinesteet mukaan lukien).

In a world where my actions
speak louder than words.
In a world where my actions
speak louder than words

Teot huutavat suoraa huutoa kun taas sanat jäävät tuskin kuuluvaksi kuiskaukseksi?

Mä meen yökkäämään.

PS. Sattumaa ei oikeasti ole.

Neljän päivän vapaaputki alkamassa ja vielä tähän aikaan illasta välillä pompsahtaa työasiat mieleen. Melkein vois sanoa, että ottaa päästä, mutta totuus lienee sittenkin toisenlainen..

Olen päättänyt aloittaa opinnot (vai pitäisikö puhua niiden jatkamisesta, sillä olen ikuiset opiskelijat ERy:n ainaisjäsen). Olen nyt saanut palkkaa harrastelijaesimiehenä noin vuoden ja homma tuntuu ihan mielekkäältä. Johtamistaidon työkaluja kuitenkin kaipaan ja aikani asiaa pohdittuani surffasin netissä ja löysin muutaman ihan kelvollisen opinahjon, jotka tarjoavat minulle sopivan aikataulun. Nyt näyttää kovasti siltä, että päädyn hakeutumaan opiskelijaksi pääkaupunkiin.

Käytännössä se tarkoittaa sitä, että seuraavat kaksi vuotta junailen Lahden ja Helsingin väliä to-la välisenä aikana ja yritän järkeillä työni jotenkin joko sunnuntain ja torstain välille ..tai sitten etsin töitä "opintojen vierestä". En ole vielä tutustunut Helsingin työpaikkamahdollisuuksiin, mutta vaihtoehto (samoin ex-kollega) houkuttelee. Haluaisin vielä näyttää kynteni nykyisessä työpaikassani, mutta kun otin opintoasian puheeksi oman esimieheni kanssa, kuulosti vähän siltä, että pääkallopaikalla kukaan ei edes välitä opiskelenko vaiko en. No good, I think.

Olen elättänyt itseni (ja välillä vähän isompaakin populaa) opettajan työllä ja kunnioitan ihmisiä, jotka näkevät vaivaa itsensä sivistämiseksi. Uusien asioiden oppiminen on ollut minulle elämäntapa ja viimeksi kuluneen vuoden aikana koen (valitettavasti) oppineeni sen, mitä tämä firma voi minulle antaa, joten ohjat on otettava nyt omiin käsiin. Edelleen, jos johto ei kannusta opiskelemaan edes omaa ydinosaamista (vaikka sitä haluan), herää kysymys "mitä minulta sitten odotetaan?". En aio esittää kysymystä ääneen, sillä tiedän vastauksen. "Parempaa tulosta." Millä eväillä? Niilläkö, jotka olen jo saanut? Onko tarjolla vielä jotain muuta vai joudunko tyytymään tähän?

Taidan käyttää osan ensimmäistä vapaapäivääni täyttämällä hakemuksen.

.. ja aika herätä!

Olin nukahtanut luultavasti joskus ennen yhtätoista Talventakojaa syleillen. Molemmat herätykset olivat pois päältä.. viritän kellot yleensä vasta viime sekunneilla ennen unen tuloa.

Heräsin 08:50, eli nukuin noin kymmenen tuntia vaikka oli täysikuu. En siis olekaan kuuhullu :) vaan olen kuvitellut koko asian - selittänyt sillä valvomisiani ja saanut tekosyyn olla väsynyt?

Olin suunnitellut olevani töissä kahdeksalta, eli suunnitelma A meni perseelleen. Jätin aamukahvin laittamatta ja ehostukseksi sai kelvata jälleen pelkkä vesi ja kosteusvoide (mitäs luonnonkaunis turhuuksilla?). Matkalla moikkasin pari tuttua ja hymy sai hyvälle tuulelle.

Suunnitelma B (johon kuuluu kunnon yöuni) on sittenkin parempi. Kyllä luontoäiti tietää, mitä nainen tarvitsee :)

Blade Runneria kattelin ja painoin [PAUSE] hakeakseni juotavaa ja tarkistaakseni netistä yhden leffaan liittyvän jutun .. ja eksyin heteroerotiikkakeskustelujen Olen lesbo ketjuun. Addia ahdistaa, kun se ei osaa, joten mitäs muuta voin, kuin auttaa miespalvelijaa hädässä:

[LAINAUS CatchMe]
[LAINAUS Addi]
Olet 9% inhetero.

En edes muista mitä ks. termi tarkoittaa
[/LAINAUS]

No katos, Addi. Sähän tiedät esim. mitä tarkoittaa intiimi (= ittekseen hoidettava juttu)? Ota siitä se in etuliite pois ja saat vastakohdan, eli sanan tiimi (= kavereitten kaa kimpassa tehtävä juttu). Nyt ku tarkastellaan käsitettä inhetero, niin teet sille saman, eli in pois, niin jäljelle jää hetero - san kai tiät, eli se on niinku tyttö-poika-juttu. Inhetero tarkoittaa siis vastakohtaa, eli poika-poika tai tyttö-tyttö juttua.
[/LAINAUS]

Mie painan taas.

[PLAY]

Vähän epätodellinen olo, kun on pitkästä aikaa ollut totaalisen vapaa viikonloppu ilman mitään suunnitelmia tai työpakotteita. Toissa yönä "tuhlasin" nukkumiseen reilu 12 h ja viime yönä meni 10 h, eli ainakin viime viikon univelat taitaa olla tasattu.

Maailman eri kolkissa tehdyillä tutkmimuksilla on osoitettu, että pitkään jatkunut valvominen tai viikonkin kestävä osittainen univaje alkaa jo laskea vasta-aineiden tuotantoa ja vähentää immuunijärjestelmän tehoa. Yhdysvalloissa on eläinkokeissa havaittu, että viikkoja valvotetut rotat kuolivat järjestään tavallisiin tartuntatauteihin. Työterveyslaitoksella v. 2007 päättyneen kolmivuotisen tutkimuksen tulokset osoittavat kiistatta, että immunologinen järjestelmä reagoi voimakkaasti univajeeseen. Elimistön vastetta bakteeri- tai virushyökkäystä vastaan kuvaava C-reaktiivinen proteiini (CRP), kohoaa eikä palaudu korvausunijakson aikana, vaan päinvastoin, jatkaa kohoamistaan.

Univaje lisää stressiä. Stressihormonin (lisämunuaisen tuottama kortisoli) eritys kasvaa jo yhden yön valvomisesta seuraavan päivän ajaksi. Jos tietää, että aamulla pitää herätä poikkeuksellisen varhain, kiihtyy kortisolin eritys jo aamuyön tuntien aikana. Tutkimustiedon mukaan univaje myös heikentää hormonaalisten vaikutusten myötä aivojen kykyä painaa muistiin asioita.

Biological Psychiatryssä julkaistu Kalifornian yliopiston Cousins Centren tutkimus tarkasteli unen vaikutusta tulehdusreaktioihin. Normaalisti tulehduksia aktivoiva tumatekijä on "pausella", mutta käynnistyy mikrobien tunkeutuessa kehoon. Tutkijmuksessa kävi ilmi, että jo muutaman tunnin valvominen johti tulehdusreaktion käynnistymiseen ja väärän hälytyksen ollessa kyseessä, voi tulehdusreaktio suuntautua omia kudoksia vastaan! Naiset ovat muuten huomattavasti herkempiä univajeen aiheuttamalle tulehdusreaktiolle kuin miehet.

Kaikkia unettomien ja/tai huonosti nukuttujen öiden aiheuttamaa tuohoja ei korjaa mikään. Liikenneonnettomuudet, stressireaktioista johtuvat laiminlyönnit ja tilanteiden arviointivirheet saattavat johtaa muidenkin kuin univajeesta kärsivän hengenmenoon. Esimerkiksi Suomessa tapahtuu vuosittain yli puoli miljoonaa onnettomuutta, joiden tausta-aiheuttajaksi epäillään univajetta ja kuljettajan väsymys on vaikuttavana tekijänä joka kuudennessa kuolonkolarissa.

Uni on luonnon keino ajaa meitä puoliteholla, jotta elimistölle jäisi riittävästi aikaa ja resursseja korjata tuhoja, joita olemme päivän mittaan kehollemme aiheuttaneet. Nukkuessamme akut ladataan, siivouspalvelu huolehtii osaltaan kuona-aineiden poiskuljettamisesta ja järjestelmä huolletaan muutenkin nousevan päivän koitoksiin. Yksilön riittävästä yöunesta huolehtimisen tulisi olla kansalaisvelvollisuus ja hyvän unen laadun jokamiehen oikeus.

Sää on syksyisen kaunis ja jos olisin todella reipas, lähtisin ulkoilemaan. Harkitsen ainakin roskien viemistä.. samalla voisin roudata pussillisen tyhjiä virvoitusjuomapulloja lähikauppaan (olen huomaamattani alkanut juoda Pepsi Maxia ja light-energiajuomia, joissa ei siis ole energiaa edes nimeksi). Jos vaikka päikkäreiden jälkeen?