Sunnuntai 30.12. oli hyvä päivä. Sain vieraakseni lappeenrantalaisen ystävän, jonka kanssa heti alkumetreistä saakka luisti juttu jos toinenkin vallan mainiosti.
Kunhan oli saatu vaatteita vähemmäksi ja lämmintä sisään, kirposivat kielenkannat ihan uusiin ulottuvuuksiin. Ja koska meillä oli niin mukavaa, liittyivät seuraamme myös espoolainen ystäväni mikkeliläisen vahvistuksen kera. Mukavuusaste ei tuosta enää helposti parane!
Sytytin kynttelikössä käyttöönottoa vartoneet tuikut ja niiden valossa turinat jatkuivat päämäärättä, mutta varsin herttaisissa merkeissä. On kiva katsella ihmisiä, joilla on toisilleen muutakin annettavaa kuin lämmintä kättä. Kun osa matkalaisista illan tullen päätti lähteä koteihinsa, me ensin koolla olleet kapusimme mäen ylös-alas ja asetuimme hetkeksi lahtelaisten tarkasteltaviksi.
Onneksi jätin ottamatta kantaa seuraamme lyöttäytyneen Rimpiläisen(?) kotipaikkaan ja saimme vapauttavan tuomion (vaikkakaan emme tulleet hullua hurskaammiksi kuunneltuamme kovasti onnettoman tarinan, jonka piti tehdä meidän onnellisiksi) lähestulkoon inhimillisen aikamatriisin puitteissa.
Mäki ylös-alas ja jatkot ihan kelvollisen Cono Surin kannustamana. Istuttiin tovi ja toinenkin hiljaisia säveliä kuunnellen, katsellen kuvia menneisyydestä ja keskustellen suurista ja pienistä asioista. Juttu ei ollut loppua laisinkaan ja hammastahnan maku suussa vaakatasoon asettautuneina piti vielä harrastaa kevyenpuoleista elokuvakritisointia.
Nähtiin molemmat unta, jota ei aamulla muistettu. Vuoden viimeisen iltapäivän tullen nuori ystäväni otti vuoteensa ja käveli. Saatoin hänet Rautatieasemalle ja jätin odottamaan Zetaa. Itse palasin pohtimaan maailman menoa pieniin neliöihini.
Illalla olin kutsuttu juhlimaan, mutta "nukuin onneni ohi". Tässä iässä ei pitäisi ottaa pikku päikkäreitä ilman ennalta asetettua herätystä. En sitten viitsinyt lähteä, vaan nostin kuoharin terassille jäähtymään ja kirjoittelin pari esseetä saadakseni opinnot ajan tasalle.
Lahdessa rätisi ja paukkui jo alkuillasta, mutta hieman ennen puolta yötä meno muuttui lähes mahdottomaksi. Varttia vaille puin ja lähdin ulos. Kävelin vähän korkeammalle ja aukeammalle paikalle ja ihastelin ilotulitusta yli puolen yön. Tulevan vuoden pahat henget saatiin takuulla ajettua kauas pois, eikä velhoillakaan (yhtä pahankurista samaania lukuunottamatta) liene halua tulla kaupunkilaisten rauhaa rikkomaan.
Kuohari ei ollut mitenkään erinomaista, mutta pikkutunneille kirjaa lukiessa siemailin sitä pari lasia. Sammutin kynttilät ja kävin levolle.
Koska en ollut valanut tinoja, ei ollut tinanjäähdytysvettä, jossa olisin tyynyn alle laitettavan nenäliinani kastellut, enkä kai sen vuoksi tavannut unessa tulevaa sulhoani (tai mistä sen tietää, en nimittäin aamulla muistanut mitä unta näin). Onnenpeiliin sentään tulin katsoneeksi ja näin siellä <ta-daa!> ihanaisen itseni.
Vuoden 2008 suhteen minulla on ihan hyvät fibat. Olen varmaan jo kyllästymiseen saakka toistanut itseäni seuraavilla sanoilla, mutta siinä nyt vaan on (ihan loppua lukuun ottamatta) jotain herttaista:
[LAINAUS CatchMe]
Hyvä ystäväni kertoi joulun alla, että hänellä on ihan järjettömän vahva tunne, että me kaikki läsnäolijat (sinkkunaisnelikko) ollaan vuoden kuluttua jokainen tahollamme hyvässä parisuhteessa.
Minä mielikuvituksineni jatkoin seuraavana yönä tuota käytyä keskustelua ja näin unen, jossa me kaikki naiset istuimme niiden ihanien miestemme kanssa ystäväni kuvaileman ison kartanon pirtissä, valkean ääressä - ja kaikilla vatsat komeasti pystyssä. Harvoin kokee sellaisen pakokauhuherätyksen, kuin jouluaattoaamuna.
[/LAINAUS]
Se, mikä tuosta ennustuksesta tekee houkuttelevan, on siinä asuva iloinen, herkkä tunnelma. Hyvien ystävien seurassa vietetty kiireetön aika on harvinaista herkkua, jonka haluaisin kuuluvan tuleviin aikoihini.
Sain uudenvuodenlahjaksi vuosihoroskoopin, jonka mukaan "otollisin ajankohta uudelle ihmissuhteelle on 19.10. alkaen", joten mitäs tässä kiirehtimään varsinkin kun "joulukuussa Venus tekee vielä yhtymää Plutolle ja tässä vaiheessa kohtaamiset sitten ovatkin varsin kohtalokkaita. Eroottista energiaa on Jousimiesten ympärillä valtavat määrät ja se laittaa kyllä asioita tapahtumaan." *huokaus, pieni pään pudistus ja hymynväre*
Oikeastaan ihan kiva, että huomenna alkaa arki. Mut sitä ennen mä katson vuoden ensimmäisen leffan.
