Kelpaa, ei kelpaa, kelpaa, ei kelpaa, ei kelpaa, ei kelpaa.
Joku joskus sanoi ” Sulle ei kelpais kukaan”. Silloin nauroin. Nyt luulen, että tuo saattaa pitää hyvinkin paikkansa. Viikonloppuna hyvä ystäväni tapasi ohi mennen miehen, jonka jostain triviaalista syystä olin aikanani lokeroinut ”ei kelpaa” sarjaan. Ystäväni totesi: ” No nyt ymmärrän, mikset koskaan löydä ketään.” Niinpä. Milloin mies on tyhmä, milloin huono pukeutuja, milloin ääni on korkea. Lista voisi jatkua loputtomiin.
Todellisuudessa syy taitaa olla, etten oikeasti tiedä mitä haluan. Jos tietäisin mitä haluaisin, voisin punnita hyviä ja huonoja puolia paremmin. Esimerkiksi jos kuuluisin siihen naisryhmään, joka on haaveillut lapsista ja omakotitalosta koko elämänsä, voisin helposti arvottaa hyvät ja huonot puolet miehessä. Jos taas tietäisin kuuluvani esimerkiksi ikuisiin reissaajiin, voisin huoletta reissata pitkin maailmaa ja hakea romansseja matkoiltani.
Mutta minä en tiedä. Minä en tiedä mitä haluan. En siis voi antaa plussaa loistavista isyysominaisuuksista niin paljon, että se kumoaisi mauttomuuden ja ei niin vetovoimaisen persoonallisuuden. En voi antaa niin paljon plussapisteitä ja s-bonuksia kauniista kasvoista ja himottavasta kropasta, että se kumoaisi älyllisen köyhyyden. En voi tehdä sitä myöskään huumorin, viisauden ja älyn osalta, jos vastineena olisi fyysisen vetovoiman puute.