Nämä ovat taas näitä sinkkuelämän omituisuuksia.
Parisuhteessa lauantai-illan viettäminen kotona katsotaan kuuluvan asiaan. Mutta miten on, jos sinkku haluaa mieluummin viettää lauantai-illan yksin kotona vaikka katsellen elokuvia? Mikä olisi ensimmäinen ajatuksesi, jos itse olisit tuo ihminen?
Yllätin juuri itseni, sillä koin syyllisyyttä miettiessäni, että haluan viettää lauantai-illan katsellen Hercule Poirot elokuvia. Ostin kaikki 6 kautta dvd:llä ja tänään ajattelin mussutella suolakeksejä, miniporkkanoita ja hörppiä pepsi maxia katsellessani näitä niin viattomia murhia. Samalla sekunnilla, kun moitin itseäni sosiaalisten rientojen välttelemisestä, tulin ajatelleeksi, että jos olisin parisuhteessa, kokisin tämän illan laatuaikana itseni kanssa. Jos minulla olisi vielä lapsia, kokisin tämän riemulomana.
Miksi siis syyllisyys?