Muutoksia, muutoksia, ihania muutoksia :D

Jaahas. Aloittaisinko valmistautumisen muutokseen? Laskin tänään töissä (koko lukion lyhyen matikan oppimäärän suomalla taidolla), että 5,5 kuukautta vuodesta on mukavaa asua Helsingissä. Loput 6,5 ovatkin sitten lähes sietämättömiä. Tänään töissä tulin ajatelleeksi tätä tosiasiaa tuijottaessani kalenteria ja laskiessani päiviä ensi viikon loppuun.

Nuorempana ajattelin, että on aivan idioottimaista tehdä työtä, jota vihaa, kahdeksan tuntia päivässä, viitenä päivänä viikossa, jotta voisi sitten viettää muutaman tunnin hereillä ennen yöuniaan. Kolmasosa elämästä menee hukkaan. Tänään siis havahduin toteamaan, että samoin tai jopa huonommin käy, jos yli puolet vuodesta on epämiellyttävää poistua ulko-ovesta. Talvisin käpertyisin mielelläni peiton alle ja odottaisin huhtikuun loppua ja kuivia katuja.

Tällä hetkellä kuitenkin näyttää siltä, että on äärimmäisen todennäköistä, että karistan nämä pölyt jaloistani joko vuoden tai 4 vuoden kuluttua. Ja tuohon muutokseen olisi hyvä alkaa valmistautumaan. Jos haluan jatkaa unelmaduunissani siellä jossain, on mun hyvä alkaa täydentämään osaamistani nyt. Pelottavaa sinänsä, sillä nyt olen työssäni äärettömän hyvä. Ja pian saatan olla jälleen lähtöruudussa. Tai oikeastaan en palaa täysin lähtöruutuun, mutta puoli kierrosta taaksepäin. Uudet pelimerkit lyödään kouraan, selkeästi heikommat kuin nyt, mutta silti… Haasteet ovat niin ihania ollessaan sopivan kokoisia.

On ihmisiä, joille muutoos on aina pelottva. Muutos voi olla lamaannuttva uhka. Itselleni muutos on aina niin täynnä mahdollisuuksia, etten ole pysyä housuissani.