Hmmm, kaikesta päätellen miehet voidaan karkeasti jakaa näihin kahteen ryhmään. Kaikki tietävät varmasti mitä panomies hakee, mutta rakkausmies onkin ongelmallisempi.
Rakkausmies voi ollakin todellisuudessa romantikko, joka vain haluaa häpeämättömästi kaivata. Tämä tarkoittaa sitä, että suunnattoman rakkauden kaipuun ei oikeastaan edes haluta muuttuvan todellisuudeksi. Rakkauden mahdollistuessa romantikko menee solmuun, lyö jarrut pohjaan ja peruuttaa tukka hulmuten. Todellisuushan ei koskaan vastaa haaveita eikä koskaan yllä niihin fantasioihin, joita on pienessä päässä luotu kävellessä pitkin Hakaniemen rantaa syysiltana kiviä potkiskellen.
Rakkausmies voi olla myös menneisyytensä vanki. Pitkän suhteen jälkeen rakkausmies on se, joka jo toisien treffien jälkeen panikoituu ajatellessaan että suhde voisi mahdollistua. Rakkausmies menee solmuun, lyö jarrut pohjaan ja peruuttaa tukka hulmuten. Rakkausmiehen toimintamallit kertovat että nyt taas seuraa avioliitto. Avioliittohan ei tietenkään kestä ja päädytään eroon ja sitä seuraavaan tuskaan. Rakkausmiehen päänsisäinen hälytysjärjestelmä on hetkessä ”full alert” vaihteella.
Mistä sitten erottaa rakkausmiehen ja romantikon? Vai onko olemassa kolmas ryhmä, johon en vain omien empiiristen tutkimusten aikana ole törmännyt? Mikä se ryhmä on? Olisiko siitä potentiaalia suhteeseen?