Kohtaamisongelmat
Aikaisempi kirjoitukseni siitä kuinka kasvava akateemisten naisten ja kouluttamattomien miesten joukko ei vain yksinkertaisesti kohtaa parisuhdemarkkinoilla kirvoitti miehiltä kitkeriä ja vähemmän kitkeriä vastauksia.
http://www.city.fi/yhteisot/blogi/oooih/54406/
Yksi yhteinen seikka niistäkin nousi esiin. Saman ongelman koetaan olevan olemassa myös siellä meren toisella puolella. Samoin ne kouluttamattomat miehet kokevat, ettei yhteyttä synny. Syyt olivatkin sitten moninaiset.
Jäin pohdiskelemaan asiaa puolihuolimattomasti. Mitä jos ongelman ydin onkin siinä, mitä parisuhteelta haluamme? Asetammeko kohtuuttomia vaatimuksia puolin ja toisin? Mikä on parisuhteen perimmäinen tarkoitus? Lisääntyä ja kasvattaa lapset, toisin sanoen huolehtia että selviävät hengissä aikuisuuteen ja voivat omalta osaltaan jatkaa lajin olemassaoloa? Onko romanttinen rakkauskuvamme aiheuttanut parisuhteelle kohtuuttomia vaatimuksia, siten että ellemme avaa silmiämme edes himpun todellisuudelle, olemme tuomittuja pettymään kerta toisensa jälkeen? Pitäisikö romanttiset elokuvat ja kirjat siis kieltää alle 40-vuotiailta, jotta tätä kieroutumaa ei pääsisi syntymään lisääntymisiässä olevien naisten keskuudessa? Itse koen, että miehillä tätä ongelmaa harvemmin on. Miehet useammin kuin naiset ovat ”good enough” ihmisiä. Tavallaan siis tyytyvät naiseen, joka on tarpeeksi hyvä. Naiseen joka sopii muottiin jonka miehet päässään ovat naiselle luoneet. Naiset metsästävät sitä elämänsä miestä, sitä prinssiä, sitä oikeaa. Hmmm, kaikesta päätellen myös satukirjat, joissa on prinssi, pitäisi kieltää lapsilta.