Hahahaha, sijaistoiminnot huipussaan? Vai vihdoinkin aikaa asioihin, joista pidän? En tiedä. Onko sillä edes väliä? Lomaa on takana kolme viikkoa ja vielä paljon edessä.
Tähän mennessä olen:
leiponut kahdesti, tänään kokkaan ruokaa ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen, piirtänyt epämääräisyyksiä, lukenut muutaman kirjan, köllinyt stadikalla parina päivänä, siivonnut, pessyt pyykkiä, sisustanut, kehystänyt peilin (tästä olen erityisen ylpeä), pelannut lautapelejä, tavannut ystäviä, kestinnyt ystäviä, sairastanut kesäflunssan, miettinyt elämää ja haluamisiani. Ja tuo viimeinen vaatii aikaa.
En siis juurikaan ole tehnyt mitään merkittävää, mutta siitähän lomassa on kyse. Ja luovuus vaatii ihanaa joutilaisuutta. Lopulta kyllästyy tekemään ”ei mitään” ja silloin on valmis palaamaan lomalta, tai tekemään lomallaan jotain suurempaa. Talvella pidin kahden viikon mittaisen loman. Lähdin Brasseihin, makasin auringossa evääni liikauttamatta ja kirjoja lukien ensimmäiset 11 päivää. Lopulta kyllästyin ja aloin puuhailemaan ja viihdyttämään itseäni. Nyt sitä päivää odotellessa nautiskelen jälleen pienistä asioista.
Hieman kutkuttelee tietenkin ajatus äkkilähdöstä jonnekin. Mihin kissa raidoistaan pääsisi. En tosin tiedä minne menisin. Euroopan rantakohteet kesällä eivät luo houkuttelevaa mielikuvaa. Loputon määrä brittituristeja ördäämässä. Tai jos valitsisin lapsiperheille tarkoitetun paikan, josta ei löydy kuin yksi ravintola? Tai jos menisin mummojen suosimaan kohteeseen?