Blogi

Näytetään kirjoitukset joulukuulta 2012.

Rehellisyyden ja kunnioituksen paradoksi  1

Olen näiden vuosien saatossa monen erillaisen parisuhteen jälkeen oppinut ja tajunnut monia uusia parisuhteisiin liittyviä asioita. Yksi niistä näyttäisi tulevan kaikissa parisuhteissa jossain kohtaa ilmi.
Kaikki parisuhteet hiipuvat jossain kohtaa ja pohdin syytä. Miksi näin käy? Kenties en edes halua tietää ja voin elää onnellisena pohtimatta asiaa. Toisaalta tieto ei ole pahasta jos sen käsittelee oikein ja uteliaisuuteni ei anna periksi. Toisin kuin ennen, tuoreimmat suhteet olen yrittänyt pitää mahdollisimman totuudenmukaisina. Pisimmät ja parhaimmat parisuhteet ovat perustuneet rehellisyyteen. Olen pyrkinyt olemaan mahdollisimman rehellinen itselleni ja ympärillä oleville ihmisille. Se ei ole aina helppoa. On pitänyt keksiä uusia tapoja kommunikoida ja keksiä miten tekisin tietyissä tilanteissa. Esimerkiksi jos joku kysyy "paniko pekka tiinan kanssa eilen illalla?" voin vastata vaikkapa "en halua jutella tästä". Sanomalla neutraalisti kunnioitan toisten yksityisyyttä paljastamatta asiaa. Ennen saatoin kertoa jonkun valkoisen valheen mutta olen jälkeenpäin huomannut että se johtaa helposti tilanteisiin jossa asia tulee ilmi kolmannen osapuolen kautta vaikkapa vahingossa. Ainakin ilmoittamalla haluni suoraan olen rehellinen ja sanomalla neutraalisti kunnioitan toista.
Jos vastaan niinkuin asia on niin voin yrittää kertoa sen asianmukaisesti. Tärkeää rehellisyydessä on ehdottomasti kunnioitus. Jokainen tapaus on erillainen arvioitavaksi missä kohtaa kulkee rehellisyyden ja kunnioituksen raja. Jotkin tapaukset ovat helppoja toiset ei. Esim joku voi perustella pettämisestä valehtelun sillä että kunnioittaa niin paljon toisen tunteita että valehtelee koska pelkää loukkaavansa. Mielestäni tämä on hölmöä sillä itselleen valehtelu on ainakin itselleni täysi katastrofi ja vielä pahempaa kuin toiselle valehtelu eikä tule toimimaan.
Rehellisyyteen perustuvat suhteet ovat toimineet paremmin kuin mitkään muut aikaisemmat. Siitä on tulossa pikkuhiljaa uusi uskonto minulle.

Tällä kertaa olen kohdannut uuden ongelman. Näyttää siltä että kun tunteet itsellä tai kumppanilla kasvaa tarpeeksi korkeiksi alkaa menettämisen pelko ja paineet kasvaa. Ne puolestaan vaikeuttavat epätasapainossa olevien tunteiden puheenaiheeksi ottamisen.
Alkaa mykkäkoulu.
Jos tätä kestää tarpeeksi kauan niin tulee väärinkäsityksiä. Kumpikin huomaa tarvetta jutella mutta ei viitsi koska pelko astuu peliin.