Blogi

Joku on kuksinu mun kuksaa tj mut ainaski se maistuu kummalle. Se vois olla hapantunu iteksee kaapis tiätty mut tää maku on siis pikemmiki sualane… nii et! No evt. Mä löysin siihe uudemma nauha ompelukorist, toijon joku virolane pirtanauhampätkä ku olin pannu taltee ja se sopii just melkee täydellisesti ja mun piti vaa kiinnittää se mut sit meinasinki et ryystän teet siit kuksast ja se eijollu siis yhtää hyvä idea. Posliinit kehää ja kuksa kuksikoo muual.

No. Tänää oon vihdonki kirjottanu ne ulkomaset joulukortit ja homma on käynnis. Kotimaset on enää niiku piissofkeik ku on päästy alkuu. Miks mä valitan ku kuiteski jollai pervol tapaa tyksin: joulu tulee ku sen tekee. Mä oon nyt leiponu parit piparit ja taatelikaku (joulualussyämiseks), ostanu marsipaanit ja lahjusviinit. Joulusiivoonnus on tavallaa tehty tän remppaamistouhu takii hiukka etuajas mut tehty kummiski. Tavasin bataattilaatiko reseptii, tarttis mennä joku päivä hankkii ne mukulat. Ens viikol leivon rusinakakut. Kaikki on iha kohtalase hyvi kuasis paitsi mistää lahjuksist eijo ajatustakaa ja penikolle kummiski pitäs hankkii ja emolle jotai kans. Jalkahoito? Teatteripiletti? Vuahi kehitysmaaha? Kaikki on jo tehty ja nähty mut ehkäs se ajatuski viä tulee.

Kylli, tää on vaihteeks selkeesti parempi päivä. Töis oli järjellist puuhastust (paitsi mä onnistun jollai merkillisel tapaa hukkaa Illustraattoris pisteet viivost ja tää härötti mua iha helvetisti enkä mä viäkää tajuu mite siit pääsee jatkaa et vois taas piirtääkki) ja töitte jälkee käytii groeni kans juarustaas ja ryystääs hyvät gölgit ja hiukka shoppaas. Se kaipas uutta pölynimijää ja mä menin mukaa kärkylle ku vanha toi munki on jo muttei me sit mitää saatu ja valuttii vaa läpi paikost paitsi mä ostin uudemmat ipriäset niitte SERiintynette tilalle.

Ai nii ja videovuakraamost soitettii taas… seki on ilmesesti jatkokertomus, tähä mennes neljä osaa ja mihi ehtii viä.

Mullon varmaa taas jokkut helveti piorytmit iha perseellää ku ei taas niiku mikää pelitä. Munnon ainaski viiko verra jo pitäny kirjottaa joulukortit (ainaski ulkomaset!) ja vittu mä mitää kirjottanu oon. Munnon pitäny pestä pyykkii ja vittu se on aina vaa pesemättä. Ja joteki ei ees kiinnosta. Vaiks kyl pitäs. Olkkari iso ikkuna sit jäi pesemättä siält välist nii et sopii pitää säleet kii kevääsee asti.

Jos vaa jättäs tekemättä? Mä voin leikkii sil ajatuksel mut oikeesti sitä ei voi toteuttaa. Enimmille niist tyypest kelle mä laitan korti mullei ees oo esmes meiliosotetta (enkä mä ois nii varma siitäkää onks niil kaikil sellast) ni mä en voi laittaa korttii sillaikaa. Ja vanhukset ja jokkut nuaremmakki pahastuu kyl jossei niit muista. Enkä mä sitäkää haluu, enkä ainaskaa vittu jouluna. Nii et. *huaks*

Ja sitton kaikkee pikkasta vastonkäymisyyttä sillai tasasee niiku et videovuakraamost tuli nootti ettois yks levy palauttamatta – niiku hei millä mä muka todistan ettoon pannu sen niitte luukkuu joskus kolme viikkoo sitte jos mun sana ei riitä? Okei mullon rempas menny kaikellast kamaa erittäiki hyvi taltee ja yheki lasku mä löysin vast eile (ei se paljo myähäs ollu viä, tai oikeestaa olleskaa ku siinnoli 5. päivä eräpäivä ja sehä oli lauantai) mut sen levy mä muistan sattumosi kerta mä en sit ees kattonu sitä ja miätin ku palautin sitä et vittu ku meni haaskoo seki. Ja nyt ne on siis ite hukannu sen. Tj.

Oispa varaa panna pillit pussii ja lähtee kykkyy jonnei puskaa iha iteksee ja lykkää kuanosa ihmiste ilmolle vast ens vua joskus! Oispa onni tehä se viä kahestaa jonku kans.

Mä oon ollu yksi koko ikäni ja nyt mä vaa en enää jaksas. Tottumine ja jaksamine on eri asiat. Sitä kuluu ja kuluu ja väsyy ja väsyy ja vittu piänekki asiat alkaa tuntuu liialle. Voisko joku vaiks tulla ja viä pois kaks pahvilaatikollist sekalasta kamaa (enimmite paperei) mikkä vaa ei mahdu minnee mun taloudes ja mitä mä en vaa saa heitettyy poiskaa?

Saatii inspis ja tehtii ystikse kans pikakeikka Tampesterii kattoo valokuvii. Siä oli esil vanhoje unkarilaste kuvaajie valokuvii, iha yliloistava näyttely – ja sorppa, nimenomaa mennees ajas: se oli viimist päivää tänää, enää ei nää. Ja silti munnon pakko vuadattaa siit.

Vittu se on joteki hassuu ku näkee ensivedoksena seinäl kuvii mitä on nähny koko ikäsä niiku niit Robert Capa maailmansotakuvii mikkä on ylestä loree. Tai vaiks se Brassaï muatokuva Picassost. Mun paras elämys oli silti Kertészi kuvat mitä mä en tuntenu eeltä: ne eijollu temppulevaa taidetta niiku se Moholy-Nagy mitä siä oli esillä eikä ne ollu dokumenttii niiku Capa ja ne oli niiku niiiii kauniita. Ne varjot. Ne valot. No, mitä valokuva sit muuta ois? Ja kuiteski. Voi elämä!

Tää luukku kannatti avaa.

Siis on olees kauneutta maailmas.

Sit me käytii samaa vaivaa kattoos naapuris toine näyttely missoli sit uutta unkarilasta valokuvaa eli niiku mis mennää nyt. Hyvä seki oli. Mä nii nautin ku joku osaa ottaa kuva mikä puhuu! Ja samal… mite helveti kipee pitää olla senki tyypi ku kuvaa atomipommi siänipilvee nousees Balatonist? Se oli editoinu pommikoneit pudottaas lastii unkarilasii kylii, laskuvarjosotilait valuus pustalle ja sensellast ja pakko on sanoo et ne oli niiku tosi ahdistavii näkyi. Ja oli siä pari muutaki mikkä on takuulla aika pihalla. Mut oli sellasiiki kuvii ku mä ottasin koska vaa kotii seinälle… ja joo ei, en ruvennu kyselee yhteystiatoi saati hintoi. En vallankaa niitte Mestarie jälkee. Seki haarukka minkä Kertész oli kuvannu… oh well.

Nii et sit me mentiiki evaluoimaa tätä tilannetta Plevnaa ku se oli sopivasti ohella siin… ja viä kotonaki on iha oh! ja ah! ja fiiliksis. Hyvä päivä niiku!

Sillo joskus ku mä olin penikka ni Lauttasaares oli siä eteläkärjespäi rannas katamaraani, yks ainoo ja se sama aina. Siit kulettii ohi nii useesti et mä opin sen sana koko maagises ainoolaatusuudessaa vaiksemmä sillo viä tajunnu mitä se tarkotti paitsi sitä yhtä paattii. Finessit meni mult ohi mut hei, mähän en siis kasvanu missää vesikoiraperhees.

Ka ta ma raa ni. Se on nii kaunis ja rytmikäs sana. Se tarkottaa samaa ku suame sana unelma. Myähemmi mä ymmärsin et se sana on jostai tyynevvaltamere kiälest ja siks se kuulostaa tolle ja se onki tosi sopivaa ku mulloli aina unelmana et joskus viä mä pääsen Tahitii. No, unelmat on unelmii eikä niitte kai sit kuulukkaa toteentuu. Kyllähä mä voisin sinne viäki lähtee tottakai, muttei siihe unelmaa kuulu mennä iteksee ja yksinää eikä mul siis oo ketää ottaa mukaa. (Ja taanno oli muute lehdes matkasivul juttuki siit ku joku oli käyny Tahitis iteksee ja se kaikenkertova palstaotsikko oli et Ei koskaan enää.)

Tänää mä törmäsin tähä katamaraaniasiaa ku ehdin pitemmäst aikaa tehä vaihteeks päivämpalapeli. Ni mä oon miättiny sitä ja päätyny hiukka haikeena siihe et lähinnä isoo valtamerta mä oon aamusella ku tapaan alakerras osastosihteeri mille mä sanon et huamenna ja se savolane tipsu vastaa et oamua. Eiks se ookki melki polyneesikiältä?

Kotona. Mun ainoot jouluipriäset vainaantu ja muuttu iteksee kesä yli SERiks omas laatikossaa. Sellaset misson minipikkaset lampukkeet ja koristeena punasii lehtii ja marjoi ja helvetimmoine iso jötikkä muuntaja. Vittumaist – ja mite se on ees mahdollista ku ne oli iha asiallisesti pakattu ja rauhas iteksee ylähyllyl? Ei ne must ollu ees kauhee vanhat viä mut okei, oli ne eksä ajalt. Yhes ostettii. Mä olin tosi pettyny ku kelasin ne takas lootaasa. Eipä tollasii kukaa mitää korjaa, kai. Eikä varmaa ees sitä muuntajaa kandee säästää kerta kuiteskaa valoi ei saa ostettuu iteksee ilma muuntajaa. Hetke mä miätin et hakisin uudemmat kaupast mut sit päätin et vitut, poltan kynttilöt senki valosarja edestä. Ilmeni nimittäi ettoon joskus viime talvena ostanu säkillise tuikkui ni sitä laatuu nyt sit ois iha riittämii – ja kaikellast kippaa ja purnukkaa niit varte. Mä oon joskus ajatellu et kuristan seuraava tyypi ku tua mulle jonku helveti sööti lyhdykkee mut nyt ne on sit mulla kaikki kaivettuna kaapest ja pitki ikkunoit. Ehkä kaikel on kuiteski loppupeles joku merkitys vaiksemmä oo uskonu?

Kylil. Iha helvetisti tuntuu olee väkee kaupos ja liikentees. Ja postis: mä venttasin jo nyt parikyt minsaa ku piti töiasios käy hakees postimerkkei. Mitä ne nyt jo lähettää? Okei, mä oon syrjääntyny ja muuteski iha pihakoira, mä en vaa tajuu – ja sentää joulualusta on kuiteski ainoo aika vuades ku mäki ymmärrän et kauppoje sunnuntaiaukiolos on joku miäli. Muute mä en tajuu sitäkää lakii. Must jengille ois ollu helveti hyväks ettois ollu ees yks päivä viikos ku ei tarvi olla enssijasesti kuluttaja vaa ois voinu keskittyy olee ihmine. Tai koira. Tai mikä sit onki. Must on helveti kamalaa ku perheil on yhdistävänä harrastuksena kauppakeskukses hengailu ja vastedes ne siis harjottaa sitä koko viikollopu. Ja muuteki must normaalii elämähallintaa kuuluu et kykenee tekee ostoksesa muullo ku sunnuntasi. Kuvottaa koko shoppalu-uskonto. Hyvää jouluu vaa kaikille.

Töis. Töit ois ja helvetisti. Normi vuadevvaihderuuhka lisäks oon onnistunu olee nii ahkera ja aikaasaapa et yks ens alkuvuade rumba siirtyki jo tähä joulu alle. Ha ha! Vittu kyl kandee olla tyämyyrä… Näkyspä viä palkaski et mä teen nykysemmi oikeesti niska limas töit enkä vaa roiku sätis? Ässif. Oikeesti tää johtuu hyvält osaa mun opinnoist. Niihi menee aikaa helvetisti mut sit taas niist opest on ollu mulle iha oikeeta iloo ja ne jouduttaa mun töit. Ja sitäpais mä uskon et se on hyväks mun kummallekki aivosolulle ku ne saa etsii uusii ongelmarratkasui uudellasis hommis. Nii et vaiks ens vuasi tulee olee töis yhtä helvettii ja ku näyttää et mun pomo toimenkuva muuttuu mikä tarkottaa jonku verra uusii töit mullekki ni silti mullon välil iha optimistineki olo et niiku täst vois muka selvii henkis. Päivä kerrallaa. Ennevvanhaa meilloli tapana letkauttaa et kaks vanhaapiikaa pitää yhdistykse ku yhdistykse pystys mut nyt mä alan uskoo et se liittyy muuhuki ku yhdistyksii. Ku eijo kerta elämäs muuta ku tyät eikä mitää häröttävii suhteit ni pitäähä sitä firma jos toiseki pystys. Vanhappiiat rulettaa. :P

… ja tiätäs vaa viä et mis. Mä panin nimittäi olohuanee verhokisko pääst toppari sinne taltee ku otin verhot alas ja joo mä tiän et yleesä kannattas vaa panna se takas kohillee sinne kiskompäähä vaiksei mitää verhoi ookkaa mut vitut panin ku panin sen taltee ja siä se nyt on tiiviisti. Ei voi tajuu. Mä kaipasin sitä jonku aikaa ku olin saanu verhot ripustettuu mut sit ku en löytäny sitä ni hei! muistinki et dyykkasin taanno ompelukorii ja siä oli jostai syyst pohjalla pussilline verhonnipsui ja kaks topparii ja nii mä kaivon sit siält sen toise uuemma. Nii et kai se sit jostai pintaantuu se vanhaki viä vallanki ku se ei saanu mua vittuuntuu ja koko homma meni niiku haaskoo.

Kyl mä meinasin jo etten enää vingu mitää täst rempast mut vingumpa kummiski. Nimittäi perstaina ku olin emikroituus maalle ni yhytin ne sällit tos pihas ku ne oli purkaas tyämaasähköi tj ja vaihettii siin jokune repla. Ne oli iha et joo sä voit kyl panna kamat kohillee ja matot lattialle ku et iha ikkuna etee paa nääs ku ei se listottamine mitää enää pölise ja tarttee vaa mahtuu joteki tekee se ja et joo me viritellää suajapeitteit lattialle sit ku tullaa hommii ja mä olin iha et jess! jess! ja kiitin ja niijasin ja hyvä ku en pussannukki ja kiliskö varotuskellot pääs, kiliskö? Olinks mä heti varullani ku urokset lupali mulle asiot? Ha ha! Vitut olin. Nii et eile mä sit kiskon suajakankaat ja muavit veks ja virittelin kamoi vähä sinneppäi ja tänää oli sit kaikki paikat täys puruu ja muhjuu ja paskasii kengänkuvii. Vittu mä oon niiiiii tyhmä, mä en ilmesesti vaa opi.

Enikeis, oon siis vaihteeks siivonnu, pessy lattiaa, pessy ikkunaa, silittäny verhoo ja roudannu kamaa kohillee ja pikkuhiljaa must alkaa näyttää taas sille etton koti ku soittimee pääsee vaihtaa levyy ja kynttilät palaa pöydäl ja huam! eipä lepata liäkit! Nii et nyt mä oon puhkikatkiväsyny mut aika onnelline kuiteski ku ei täst nyt enää voi olla pahollaa. Koti <3

Eile aamul mä otin lusika kauniisee käpälää tai siis pikemmiki imuri ja mopi ja siivosin ees lattiat nii et voin liikkuu kotona ja keittiö tyätasot samaa vaivaa. Sälemiäs kävi mittaas ikkunat ja naurettii sen kans yhes tätä paskaa remppaa. Sit se helveti ahdistus iski taas ja mä hankin itteni ulos: eka lunssille ystikse kans, sit kaupolle, kosmetonoomille ja leffaa. Se ois voinu olla sellane Ole Kiltti Piiklelle -päivä mitä mä oon joskus viättäny muttei se ollu: mä tiäsin koko aika ettoon vaa paossa kotoo.

Leffa oli must helveti hyvä. Erkkii ettiis. Enklantilaset leffat iskee joteki suaraa suanee mul, ne eijo nii siistei ja siivottui ku amerikkalaset useiki. Takapiital oli parikymppisii sällei mikkä oli (olevinaa?) härös ku ne ei ilmesesti nähny katsomos muit ku keski-ikäsii naisii… ne oli tullu kattoo futisleffaa ja ylesö oli väärä. No, ois ollu kiva kuulla mitä ne tyksi siit kuvast loppuviimeks mut must se itseasias oliki aika tätileffa. Ne vaa oli sit jo lähteny ku tekstit oli finis.

Tänää mä oon ollu kotona ja ventannu remppapoikii. Listoitus perjantaina (säävaraus) lukee tos lapus minkä ne on jättäny. OK, sääs eijo mitää isompaa vikaa ja aamul ne kulkiki muutamaa kertaa tost olkkari ikkuna takaa sil hissillää mut nyt näyttäs et tyämaa on hiljenny viikollopu viattoo – tai sit ne sällit on menny näyttää naamaasa jollai muulla tyämaallaa. Enkä mä kyl muutenkaa oikeesti ymmärrä et ku kerta ikkunat on jo kohillaa ni mite vitussa se haittas mun olohuanee ja keittiö ikkunankarmie virittämist vaiks tua ulkona tulis kaatamalla vettä? Mut ei, ne selkeesti vitut välittää siit et jokkut asuu tääl, tää on vaa yks niitte tyämaist.

Nii et mä siis silitin ku venttasin niit sällei ja koitin etsii takas sitä tseeniläsyyttä ku oli tos aikasemmi. Sit mä päätin pestä makkari ikkuna kerta olin valosal kotona näkees mite paskane se oli ja kerta sen saa siis avaa (no, sais nää toisekki jo mut eihä se kannata). Kannon hoyat suihkuu ja rupesin ryhtyy. Tarttee sanoo etton vittu ainoo kerta ku oon marraskuu lopus pessy ikkunoi. Yleesä pimees ja märäs ja kylmäs ei nii tuu miälee…

Ne on ihanat ikkunat. Ne suastu aukee kauniisti, ne ei huajunu ku pualet siit ku entiset ja ne meni kii nii vähäsel efortil et mä tunsin tosi suurta kiitollisuutta: entisis varsinki keski-ikkuna lukot ylhääl ja alhaal oli mallii Verta, hikee & kyynelii ja joskus mä sit jätinki ne auki ku ne ei helvetilläkää suastunu. Ja sit viä: nykku ne on puhtaat ni näkee nii selkeesti naapurikadulle asti! V o u ! (Tää vaatii selvennykseks sen et vanhat lasit oli sillai epätasaset ja vimpulat ja eläneet et efekti oli sama ku muino penikkana Lintsil peilitalos ja niitte läpi saatto siis nähä iha mitä vaa ja mis asennos vaa. Yllättävästi.)

Ja ylläri: ku mä nostin hoyat suihkust takas ikkunalle ni huamasin et australis oli vääntässy esii kaks (!) piänt kukkaa – maailma kaikist vähäne kukkaterttu varmaa! Se on niiiii liikkist et mä oon melki varma et se on vaa äkkii tekassu ne kukat siä lämpimäs suihkus silkast onnest. <3

Mut joo. Mä ite oon ees joteki onnelline vaa nii kaua ku pysyn makkaris. Äske ku rupesin laittaa ruakaa keittiös ni se masennus alko heti taas tunkee päälle ja ku mä katon ympärille ni mä en oikeesti kestä tätä. Mä päätinki emikroituu maalle viikollopuks, alkaa nyt. Heps!

Jaksamine loppu vaihteeks. Otin pari päivää lomaa.

Remppa on vaihees. Mä luulin et se ois ollu tehty tänää ku mä tuun kotiin muttei: sällit oli jättäny keittiöö nooti et ne ehkä tulee tekee sen loppuu perstaina – ja ehkä ei tuukkaa. Mä luulin et tää ois menny samallai ihanasti ku makkari et ei ku siivoot ja paat kamat kohillee. Eipä. Paikat on pölys ja paskas ja kamat kasas ja voi päättää kuuraa kaike ja tehä sen ehkä uusiks perstaina tai siis ehkä vast viikollopu jälkee… tai voi luavuttaa ja kulkee sandaalit jalas olkkaris ja keittiös ja pyyhkästä ohimenne polveesa pölyy sohvankattest ja hihaasa keittiö tyäpöydäst ja jättää ne likaset sandaalit makkari kynnykse ulkopualelle ja ottaa ne siit taas joka kerta ku kulkee eestaa. Ja nytteijo enää ees säleit saati verhoi sil pual kämppää eikä voi ees kuvitella et ois niiku kotonaa ja ässif, ei täs oo kahtee viikkoo oltu ku kaaokses. Nyt se on vaa potenssii viistoist.

Mä luulin et mulloli jo aika tseeniläne asenne toho remppaa: ku kamat on ollu pressu alla kasas koht kaks viikkoo ni tulkoot tänää tai tulkoot huame tekee, iha sama. Ha ha! Koko tseeniläsyys mureni samantiä ku mä oivalsin et täs eijo pelkästää joko tai vaa nyt on siis jotai siit välist. Mä en voi panna paikkoi kuntoo enkä ripustaa verhoi mut kuiteski mullon kaikki haitat mitä rempast tulee pahimmillaa. Ni mä istun alas iha ilma Piadra-jokee ja itkin. Ja sit mä yritin valittaa ja huutaa tätä muutamalle lähesemmälle tyypille kelle vois vinkuu ku ahdistaa ja totesin et ketää ei kiinnostanu, kukaa ei vastaa puhelimeesa, meiliisä, skypeesä – iha sama huudan tai en. Ja sit mä vaa tiäsin ettoon yksi ja olin ja itkin.

Joteki mä oon ajatellu et jokasel, iha jokasel pitäs olla joku kelle vois huutaa siin kohtaa ku tulee epätoivo & ahdistus & masennus. Joku ku välittäs, sanos ees jotai tai olis vaa olkapäänä. Must se ois kohtuullista. No, se nyt vaa ei mee nii ja niiku tiädetää ni elämä eijo reiluu. On ne onnelliset kellon joku ja sit on ne luuserit kestä kukaa ei oikeesti välitä paskojakaa. Ja ne onnelliset ei aina ees tajuu mite helveti etuoikeutettui ne on oikeesti ja mite kiitollisii ne sais olla.

Ja mä oon ihmetelly mite julmii ihmiset on toisillee. Mä tajuun et toiset on kovempii ja toiset on kiltimpii, toiset menestyy ja toiset ei, eikä nää jutut riipu toisistaa. Kaikki kovat ei menesty eikä kaikki kiltit oo luusereita. Mut sitä mä en viäkää tajuu et mitä lisäarvoo jokkut väet saa siit et ne on julmii heikommillee. Kovuus eijo samaa ku julmuus ja sitä vois olla kova olematta julma mut ei, nää tyypit haluu nimenomaa lyä lyätyy. Potkii sitä ku on jo maassa. Mä en tajuu. Se on vaa tuurist kii.

Vittu mä oon taas niiiiiiii väsyny vonkaa. Miksei ikinä voi mennä tasa?

Tai no. Ton yhe eksä kans meni, oltii molemmat yhtä nilel sit aina. Mut se on ainoo sellane suhde ku mullon ollu. Muistan yheki urokse mikä väitti mua kyltymättömäks mikä oli aika hämmästyksettävää sinäsä ja varsinki sen tyypi kans mut verrattuna siihe mite vähäst se ite oli tyytyväne… oh well, kaikki on määrittelyst kii.

Nyt taas ei jaksattas. Vittu mä aina päätän et en vonkaa, en vonkaa ja joka helveti kerta mä niälen ylpeyteni loppuviimeks. Urokset voi ees ostaa rahalla, nartul eijo sitäkää onnee. Vittu.

Amerika presidenti esivaalii liitty joku superviikompäivä, enkylmuistamikä. Mut mulloli tänää supermaanantai. Aamu alko liika aikasi sil et piti viä piiklemopiili hualtoo periferiaa ja silti ehtii viä kasiks töihi. No en ehtiny joo, laskin taas ruuhka vääri. Ja tää oli tiätty se maanantai ku piti olla Se Kokous mis puidaa mun tulevasta toimenkuvaa… just just, eri kiva.

Ja lomajjälkee muutenki on kaikkee pöydäl enempi ku muute. Mä oon ymmärtäny etton ammattei mis tyät ei kasaannu, vaiks kaupankassal, ja joillai on kuulemma sijasii ja varamiähii. Iha kiva. Jos mä oon lomal tai kipee ni kaikki kertyy vaa pöydälle ja vittu se on hianoo ku tulee toipilaana sen kasa ääree. Tulee eka miälee et lisää saikkuu ja sit tajuu et sejjälkee sitä kaikkee on kaksinkertasesti…

Sit mä onnistun suututtaa mun pomo jo enne ysii – vou, aika hyvä suaritus jopa multaki! Ehkä se oli jo valmiiks kärtty?

Töitte jälkee mä ryntäsin hakee sitä koslaa (ja maksaa sen ulos helveti hyvää rahaa vaihteeks – se niist joululahjost) ja kotii piti ehtii ja hakee yks likane matto ja päästä viä enne viittä pesulaa vaihtaa se likane matto kahtee puhtaasee (tää oli aika edulline kauppa mummiäst). Ja niukaks meni mut ehdinki!

Sen sijaa. Remppatyypit eijollu näemmä ilmestyny tyämaalle tänääkää (nii, ei ne ollu perstainakaa) ja vittu mun alkaa oikeesti tikittää päästä ku huusholli on ollu iha perseestä revitty jo pualtoist viikkoo. Koht mä rupeen räksyttää niille ja siit ei taas kellee seuraa mitää hyvää. Sentää makkari on kunnos, ja kylppäri, halleluja-aamen.

Onneks oli viä täs illal vaihteeks viinimmaistajaset ja oliki aika kiinnostava ja yllättäväki sarja kuplist valkosee ja punasee. Nyt on sillai miällyttävä välimpitämättömyys sitä kohtaa ettei pääse sohvaasa. Vituvvälii. Jospa ne tekis sen olkkari huamenna? Ja keittiö kans?