Blogi

Olin tullu sulkeneeks wlani ku siivosin ja kiskon pistokkeit irti ja ku avasin läppäri ni totesin et se meniki iha sujuvasti naapuri verkkoo. Ei kauhee vahva signaali mut riittävä meilie lukemisee tai tänne postaamisee. Hmh. Mitä se olikaa ku taanno annettii käräjil sille tyypille ku loisi naapuri verkos? Neljä päiväsakkoo? Kuus? Tulee vaa miälee et jos parikymppii kuus maksaa omast liittymästää ni vuademmittaa toi kuuski päiväsakkoo tulis meitsin palkkaluakas jo edulliseks.

Hesaris oli taanno juttu mis ne ajo kaupungil ja etsi suajaamattomii verkkoyhteyksii ja niil oli hauskasii nimii ku ihmiset oli keksiny. Tässäki talos näkyy olee kaikkee, petenpaskanetti, coffeeShop, JuHanna ja ihmeellisii koodauksii. Puhumattakaa mun omast. Viime aikona sen signaali on heikentyny merkillisesti ja mä oon joskus miättiny et johtuuks se ton ZyXeli väsymisest vai mun läppäri kualeentumisest vai siappaaks joku multaki osa tehost. Tarttis köljää ne suajaukset – ne on edelleeki eksä ajolt salasanonee kaikkinee – mut ku ei jaksattas perehtyy enne ku on iha pakko.

Tän mä oon oppinu: ku päätä särkee jo enne ku herää ni se ei mee koko päivänä minnee. Iha helveti sama douppaa tai ei, iha sama meni ulos hakee happee tai levytti sohval. Toi särky johtuu jostai iha muust ku siit ettois ryystäny tai väsyny tai hapempuuttees tj. Ja se on iha saatanasta.

Kesämatkal oli yks uros mikä otti profimmasti kuvii ja silloli aina kaks kameraa mukana eri tarkotuksii. Niit kuvii mahto kans olla ainaski pari–kolme tuhatta siinä ku mul oli muutama sata. Mä olin utelias näkee niit kuvii ja se sano et se panee ne (tai niit, siis parhaat, tj) nettii johoki suletummalle sivulle ja se lupas laittaa mulle notulit meilii sit. Mä annon sille osotteeni sitä varte. Se meinas et pari viikkoo menee. Meni joo, ja meni kuukaus ja meni pualtoist eikä vaa oo kuulunu mitää. Taas yks luku teoksee Urokset ja niitte lupaukset. Miks vitussa mä viäki aina meen halpaa?

Miks vitussa mullon tää loputo tarve selittää ja tulla ymmärretyks? Mulle on enimmite sama vaiksei mun kans olla samaa miält mut mä en jaksa siätää ku ei mua ei ymmärretä. Ja nii mä en vaa saa lakkaamaa. Viksumpi pitäs kuanosa kii ja totes itellee et sapienti sat mut vittu piiklis vaa jauhaa. Ja loppuviimeks ymmärryst ei kuiteskaa oo.

Tulin hätistäneeks kaks kaurista liikkeelle metsäs. Jos ne juaksi johoki mis ne ammuttii ni se on mun vika.

Huamasin et volisen vast siit ku alko tuntuu märälle. Onneks eijollu ketää siin hollil. Mut sen voi sanoo etteijo erityse viksuu volista ku on silkkipusero nimittäi se kyl ottaa hyvi jälkee pisarost. Tyhmä juttu mut näemmä sitä voi pulputtaa ku suihkukaivo ilma et ite oivaltaa. Tähä on päästy.

Lauma kiinalasii Stockal Niil Päivil. Varmaa se oli ainoo paikka täs valtakunnas mis kiinalane voi hetke aja tuntee olosa melkei kotosaks?

Mä menin heräteostaa Anna Puu albumi ku oli halvennettuna. Mitää muuta en sit oikeesti ostanukkaa paitsi vähä ruakaa ku oisin joka tapaukses ostanu. Haistelin hajuvesii vaihteeks, se proju on viäki vaa vaihees. Niit on nii miljoona hajuu ja ne erot on useestikki vaa aksenttei niiku.

Siivosin edellisviikol kaikellasii kompostei ku mulle on kertyny. Kaadon kylppäri viämärii sillai rennol otteel kolme pulloo vanhettunutta haisuvettä jostai viime vuasituhannelt, kaupampäällisinä tai lahjana tulleit mikkä eijo ollu mua sillonkaa ja nyt ne haiskahti miadolle ja oudolle ja muuntuneelle ja panin ne lasipullot kiärrätyksee. Sit ku olin saanu ne liämet viämärii ni tuli miälee et helvetti tää oli ehkä kans ympäristörikos ja ehkä ne oliki ongelmajätettä tj. Paskis! Hiukka myähäne katumukse hetki. Muttei se siihe loppunu se juttu, ehei! Nimittäi ne laimistuneet liämet päättiki sit alkaa haista siä viämäris. Tai lavuaaris tai putkeseinäs tai jossai. Ja sitä löyhkää on nyt ollu pari viikkoo mun kylppäris. Enää se ei onneks tunge siält ulos… ja sisälki voi taas jo hengittää.

Ehkä mulle tulee ymmärrys näis asios joskus. Ehkä.

Hoya! australis onki vääntäny yheksät nupputertut. Nyt voi vaa toivoo ettei ne kukat haise iha helvetisti ja kauheelle niiku carnosa kukat. Ekat aukee melki mikä päivä vaa. Jänskättää!

Tänää kävi sillai tyhmä sattumus et mun ruuas oli kivi ja mä siis ongin sen suust siihe tarjottimelle ja ihmettelin äänee. Se eijollu siis mikää vitu pikkukivi vaa sillai jyty kappale ku sun sormempää misson kynsi kokonasena. Mä ikääku näinki sen siä risotos tai votevö se mössö sit oliki muttemmä ajatellu ettei se ois syätävää vaa et se on niiku paistuneempi kappale siä joukos. Just.

Ei menny hammas, ei tullu kriisii. Me töllättii sitä murikkaa koko pöytäseurueel ja kaikki oli et no huhhuh ja sun pitää reklamoi tost. No kyl mä olin meinannukki sen esittää sille tarjolevalle ja rahastavalle donnalle muttemmä ikinä kauheesti jaksa reklamoi. Vitut siit ikinä mitää hyätyy on.

Ni mä sit kiikutin sen sille donnalle ja se sano kans et huhhuh ja ompa iso! ja ompa hyvä ettet purassu. Ja sit se kiikutti sen keittiöö jollei kokkaavalle henkilölle ja mä oivalsin ettennollu ees kuvaa ottanu siit möhkäleest.

Ja tää oli se vähäne episodi kaikkinee mut mua ihmetyttää viäki paitsi se kivi siä ruuas ni se donna: se oikeesti ei ees pahotellu. Saati et se ois tarjonnu jotai hyvityst (mitä mä en kyl oottanukkaa mut osa pöytäsurast olis ollu sellase kannal).

Harkitsin tos aikasemmi et lopettasin käpälärauda liittymä ja ottasin jonku halpispripeidi. Eijois mitää kiinteetä menoo eikä soittelis mikkää vittu mainostajat ja kaupparatsut. Se riasa ois et pitäs ilmottaa uus numero tutustolle mut aika rajalline määrä mullon ilmotettavii kirjattuna ylös käpälärautaa. Nyt mä totesin et mitä suatta. Voimmä vaa lakkauttaa sen liittymä ja nakkaa koko rakkinee sorsalinnulle. Panin kii jokune päivä sitte eikä oo kaipuuta ollu viä. Siis sitäkää riippuvuutta eijo enää! Ja oli sentää aika ku mä elin luuri korvas…

Alkottomal oon ollu nyt kolme viikkoo ja viime viikol oli yks ilta ku teki aika helvetisti miäli calvalasillist mut siin se sitton ollukki. Enkä sillokaa antanu periks. Tarkotus on pitää viä kaks kokokuivaa viikkoo ja kattoo sit mitä jatkos tapahtuu.

Ja Sitystäki oon aika hyvi päässy eroo. Kyl tää tästä. Kaikki mihi mullon ollu joku riippuvuussuhde on PUFFF! kadonnu taivaa tuulii. Oonko mä nyt sit joteki terveempi ja tasapainosempi? Vitut oon. Ei vaa enää kiinnosta yhtikäs mikää.

Siis karmeeta toi väkivalta. Helvetti mun perusturvallisuus järkkyy ku ne meni tollai ampuu Phil Bellamy.

Se vast on ylihianoo ku on yks flässipanneri tos sivu yläreunas ja toine vilkkuu alla ja sit on viä sivus kaks päällekkäi ja kaikki eri tahdis! Ja tän kaike voi saa esmes Maikkarilt siit Luukkupostist mitä Siti meille lämpimäsesti suasitteli! V o u!

Oikeesti mä nään sitä ilostustulistust aika harvo ku tavallisesti mä kuiteski käytän tät tulikettuu ja plokkaan mainokset veks. Luukku tunkee niit tiätty koko aika lisää vähä eri asennos mut kuiteski se näkymä pysyy jonkullases kuasis ja siihe kaaoksee törmää sit äkkii ku sattuu käyttää jotai muuta selanta satunnasesti.

Se on niiiiiiii kauheeta et se mykistää. Yhtäkkii oivaltaa millast on ku on kokonaa mainostaja armol. Ja ymmärtää mikä ylellisyys on ku voi käyttää meililootii mikkä eijo totaalikaupallisuude kaatopaikkoi.

Satun kaupas vastakkai lamppuöljy kans ja muistinki et sitä munnon jo jonku aikaa pitänykki ostaa mut se jää aina listast ku se eijo ollu sillai akuutti tarve. Ni otinki sen mukaa. Se on sellast väritöntä litkuu, ennevvanhaa oli nättii sinist ja punastaki mitä saatto panna lasisee lamppuusa ja se näytti kivalle mut nykysi se ei enää saa olla värillist ku sellane kuulemma näyttää penikost kans kivalle – ja nii, kaikillaha meillon muutama ehtiväne kolmevuatias kotona mikkä pyrkii ryyppää pullost tai ainaki läträä ympäriisä. Vittu joo. Yhteskunta hualehtii, vanhempie ei tarvi ajatella.

Enikeis rupesin sit toivorikkaana täyttelee tollast pyäreemahasta konjamiinipulloo mis on jo valmiiks irtosydän ku sitä on lyhtynä enneki käytetty. Meinasin et kaatasen noivvaa tiskipöydäl pullost toisee ku nii mä muutenki teen ku vajuutan pualtoistlitrasii juamapulloi piänempää mukaanotettavaks tai norutan viinaa taskumattii tai soppaa eväspulloo. Tj. Virhearvio! Nounou, öljypullo on suunniteltu nii et se kaatamine eijo olleskaa noi simppelii: siihe on pantu sellane muavine suukappale mist tulee piäni noro kerrallaa eikä sitä kappaletta saa siit pois… Okei, kaadetaa sit siit. Paitsi täydest pullost se noro tulee joko nii hiljaa ettei sitä saa osuu toise pullo suuhu ku se valuu sitä öljypullo kaulaa pikki – tai sit se tulee liika kovaa ja menee yli ja ohi siit toisest pullost ja käpälille. Helvetivviksuu.

Hetkempääst oli siis kumpiki pullo ulkoo öljys, pöytä ja lavuaari öljys, mun käpälät erityse hyvi öljys muttei muutamaa tippaa enempää lyhdys. Eli ei ku mehuratti esille ja se lyhdy suulle ja nyt! Hahaa! Vitut, se meni viä siitäki yli se vitu öljy. Mä oon tyhmä ja mä oon kömpelö mut en helvetis mä nii epätoivose säälittävä mämmäri oo ku toi aine saa luulee. Vittumane tuate.

Kyl mä sain sen lyhtypullo täytettyy loppuviimeks ja jätin sen sydäme imeskelee. Huuhdon kummanki pullo ulkopualelt, pesin ja jynssäsin pöydä ja lavuaari ja ehkä se öljy jopa lähtiki pesuaineel. Ehkä. Mut ainaski mun kynsilakka meni ja kynnet näyttää nii järkyttävä harmaalle ettenno ikinä kuvitellu. Ne sit ainaski editoidaa viä tänää.

Kotimatka pitkä niin, ei vastaantulijaa.
Illat sammuvat kylmään hämäryyteen.
Jo tule lohduttamaan, synkkä mieli pujahtaa
syksyiltani yksinäisyyteen.

Kas, pimeähän saa sitä ajattelemaan,
mitä muuten ei muistaisi kai lainkaan.
Nyt muistan miten paljon mä tehdä tahdoinkaan,
miten vähän siitä aikaan mä sainkaan.

Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,
pois kesän kukkaset syksy vie.

Etsin jotain mitä meiltä unohtunut on,
minkä avullasi löytää mä voisin.
On kesä lyhyt niinkuin haave saavuttamaton
siitä mikä oisi voinut olla toisin.

Kai tulet pian ennenkuin pimeään mä jään
- eihän kaikki kai ole mennyt hukkaan.
Jos löytäisimme toisemme, silloin ehkä nään
keinon jolla kaiken vielä saamme kukkaan.

Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,
pois kesän kukkaset syksy vie.

Syksyn tuuli mukanaan vie kesän muistotkin,
nyt jo turhaan sä kysyt minne viekään.
Nyt rakastan kai vähemmän kuin ennen rakastin,
mutta enemmän kuin koskaan saat tietää.

Nyt majakat me näämme kun myrskyt raivoaa,
tuuli vaahtopäinen äänen tänne kantaa
- ja tärkeintä on sydämemme ääntä noudattaa
ja kaikkemme toisillemme antaa.

Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,
pois kesän kukkaset syksy vie.

Ja niihä se ois voinu mennä jos rakkaus ois kutsunu munki rakasta mut se välitti enempi rahast ja imakost. Piti tehdä häämatka majakalle muttei sit tehtykkää ja joka kerta ku mä kuulen radiost säätiadot rannikkoasemilt (ja mä aika usei kuulen ku mä tykkään kuunnella kympi uutiset illal, se on mulle niiku aikamerkki) ni joka kerta mua vihloo. Mut enemmä ku koskaa saat tiätää.

Taanno mua valastii siit et sellaset niiku kevytsuhteet tua vitutust elämää kuulemma aina, mut totuus on se et vitutus on piäntä sen rinnal mite paskaks menee raskassuhteest ja siin ei vitutus riitä ku se loppuu aina parkuu ja ahdistuksee ennemmi tai myähemmi. Helvetti mä oon miljoona kertaa mialuummi hiukka vittuuntunu ku totaalisärki! Tuamari Nurmio muatoli joteki nii et En pelkää enää mitään: olen tuntenut rakkauden. Olen noussut haudastani ja syntynyt uudelleen. Ja nii se menee. Rakkaus on viheliäsintä mitä etee voi elämäs sattuu ja se tappaa rääkkäämäl. Mut ku nousee haudastaa ni tiätää ettei enää ikinä voi mikää sattuu sillai ja sit oikeesti ei enää oo mitää ku tarttis pelkää. Vapahdus seki.