Matkailu

Kun pääsin jo yhdessä aiemmassa postissani ihmettelemään venäläisten naisten vessatottumuksia (http://www.city.fi/yhteisot/blogit/anitan/110437/ ), en mitenkään malta olla jatkamatta samasta herkullisesta teemasta. Sain nimittäin juuri kuvallisen tervehdyksen Shanghaista:

Nyt kun kaupungissa on Expokin käynnissä, on onneksi keksitty tapa lastata pientä painetta vessakävijöille, etteivät visiittien pituudet venyisi mahdottomiksi. Vessan oven valotaulussa pyörii aika, jonka vierailija on kopissa käyttänyt. Aikarajaa visiitille ei ole, mutta onneksi alueelta löytyy kuitenkin keskusvalvomo, jolloin ovet saadaan auki nappia painamalla epäilyttävissä tilanteissa. En ole varma kauanko on epäilyttävä aika hengailla vessassa? Mielestäni oikeanpuoleisen kopin 17:13 jo lähentelee sitä?

Minun, ja muiden kiinankielentaidottomien onneksi sain muuten myös käännökset kuvan teksteihin: ovessa kerrotaan paitsi että koppi on varattu, myös että kyseessä on kyykkymallin toiletti. Näin suomeksi reikä lattiassa.

Jos olet Expoon menossa, ja haluat mukaan nopeuskilpailuun, tiedoksi, että kyseiset kopit ovat YuYuan puutarhan yleiset wc-tilat (http://en.wikipedia.org/wiki/Yuyuan_Garden).

Ystäväni muistutti, että Kiinassa (niinkuin muuten Venäjälläkin) liikennevalopylväässä sekunnit vähenevät sen mukaan, paljonko kadunylittäjällä on aikaa kipittää toiselle puolen. Näissä vessoissahan on kyseessä käytännössä sama ilmiö. Paitsi, että onneksi sekunnit kulkevat nousu- eikä laskusuuntaan.

Toukokuun Mondo kertoo, että reilaaminen on taas muotia. Kerrataan nopeasti mitä se tarkoittaa: neitsyt-kertansa reilaaminen oli muotia vuonna 1986, jolloin VR myi lippuja 16000 kappaletta. Eli käytännössä joka 1/334 suomalainen kävi junailemassa saman vuoden aikana.

Sen jälkeen halpalentoyhtiöt ovat jyränneet ja reilaaminen ei ole ollut enää yhtä kiinnostavaa. Kuitenkin vuodesta 2006 alkaen reilaajien määrä on ollut koko ajan kasvussa. Ehkä kyseessä on uusmuoti. Vaikka Las Palmasista voi tulla sellainen. Se on kerran löydetty pakettimatkailun huippuvuosina ja nyt olkaa hyvä, seuraava löytäjä vaan taas kehiin uudella idealla. Supermuotia kerran löydetystä ei vaan enää väkisin tekemälläkään tule. Vai onko reilaaminen kuin Chanelin vintage-laukku: kun se löydetään uudelleen, arvostus pysyy, mutta tuotetta katsotaan uusin silmin?

No niin, siis reililippujen tämänhetkiset myyntiluvut: puolet huippuvuosien lukemista. Juuri 18-vuotta täyttänyt on reilien perusasiakas ja yli 26-vuotiaiden matkailijoiden määrä on kasvussa. Aion muuten tulevaisuudessa olla itsekin vanhusreilaaja.

Ja sitä paitsi olen sen nuoruusreilailunkin kokenut. Ongelma oli se, että reili tekee ahneeksi. Hei mä olen maksanut tän lipun ja mä haluun nähdä kaiken samalla rahalla. Euroopan kartalla oli kiva leikkiä arpajaisia siitä, minne kaikkialle voisi periaatteessa mennä. Tästä syystä tein oman reilini heinäkuussa 2007 Amsterdamista Istanbuliin, Balkanin kautta. Onneksi olin kolunnut Keski-Eurooppaa jo aikaisemmin, tämän reissun perusteella ei olisi hajuakaan mitä siellä sijaitsee. Reissun jälkeen esimerkiksi oli pikku vaikeuksia muistaa, että olinkohan ollut yötä Bernissä vai Baselissa.

Mutta kuitenkin, reilin huikeudesta innostuneena lähdin vielä samaisena kesänä 2007 kuukauden Greyhound-bussikierrokselle Jenkkeihin. Hankin Greyhoundin North America Discovery Passin etukäteen Kilroylta. Hommahan toimii yhtä mukavasti kuin reili: hinta kieppuu samoissa, käyttö helppoa, koska toiminta sama kuin reilipassissa. Suositus.

Siis mitä helkkaria. Koskaan aikaisemmin matkatoimisto ei ole vetänyt sanattomaksi, tunti taaksepäin kävi niin. Kyseessä suomalainen Teddy Tours. Yhtiö napattiin keskiviikkona Reutersille ja on sieltä levinnyt uutisiin maailma ympäri. Mistä siis on kyse?

Teddy Tours järjestää nallematkoja. Mukaan eivät pääse omistajat, vain heidän pehmolelunsa. Idea on tuttu jo Saksasta: kun Berliinissä kyyditettiin nalleja, omistajilta kysyttiin mm. saako nalleille tarjoilla alkoholia. Seuraavasta Lapin Kansan jutusta käy kutakuinkin ilmi, mistä puuhailussa on kyse: http://www.lapinkansa.fi/cs/Satellite/Lappi/1194643104964/artikkeli/teddy%20tours%20jarjestaa%20nallekarhuille%20lomamatkoja%20lappiin.html

Eli tiivistettynä: kaksi brittiä on lähettänyt postissa nallensa Suomeen. Paketti maksaa reippaan satasen ja siihen voi sisällyttää kaikkea kirkosta ja Lappia-Talosta Ounasvaaran retkeen. Kun nalle postitetaan takaisin omistajalleen, mukaan laitetaan valokuvia ja video reissun kohokohdista. Ainakin halvempaa, helpompaa ja ekologisempaa kuin saapua paikalle itse.

Yrityksen nettisivuilta ( http://teddytourslapland.com/catalog/etusivu.php ) löytyvät mm. eri reissujen hinnat. Jos nallea ei ole omasta takaa, voi ostaa pakettimatkan, johon on sisällytetty myös itse matkaaja. Yrityksen perustaja toteaa, että ensimmäiselle yrityssuunnittelijalle liikeideaa esitellessä vastaanotto oli tyrmistynyt. Ei sinänsä yllätä. Mutta toisaalta, ovathan valokuvat tunnelmallisia Lappi-postikortteja (jos kestää katsoa nallea postikorttiensa pääosassa).

Muuten, se Reutersin versio on luettavissa täältä: http://www.reuters.com/article/idUSTRE64B2Q920100512 .

Haastattelin viime Cityyn Anne Kukkohovia. Anne antoi matkakuumetta nostavia reissuvinkkejä, joista yksi oli tukholmalainen Beyond Retro. Kun piipahdin viime viikolla Tukholmassa, en malttanut olla pistäytymättä myymälässä pitkän tauon jälkeen. Valitsin Ruotsin ensimmäisen BR:n, joka sijaitsee SoFossa (Åsögatan 144). Toinen vintage-ketjun myymälä löytyy Drottninggatan 77:sta. Hintataso hyvin ok, tyyliin vyö alle 200 kruunua ja takit pyörivät 500 kruunun kieppeillä. Halvempiakin löytöjä voi tehdä, jos ehtii penkoa.

Toinen, Visit Swedenin asiantuntemuksella valittu vintage-myymälä, jota suosittelen, on Bondegatan 48:n Lisa Larsson ( http://www.lisalarssonsecondhand.com/pics.htm ). Hintataso samoissa kuin BR:ssa, mutta neliöitä ehkä viidennes. Paljon pikku sälää, esim. kenkä- ja koruvalikoimat hauskoja.

Koska kesä tulee ja Tukholmaan on taas pakko päästä ainakin Pohjolan suurimman valokuvamuseon Fotografiskan avautumisen kunniaksi (http://fotografiska.eu/), toivoisin lämpimiä suosituksia naapurin pääkaupunkiin. Omani on Fotografiskan yläkerran kahvila, josta on ehkä Tukholman rentouttavin näkymä lahden yli keskustan suuntaan ja mm. Gröna Lundiin. Kahvilasta en voi kertoa vielä enempää, sillä vielä viime viikolla jouduin ihailemaan näkymää kypärä päässä kiireisten remonttimiesten keskellä. Niin muuten, samaan kiinteistöön tulee Annie Leibovitzin näyttely alkaen avajaisista 21.5. Annie aikoo tulla itse paikalle.