Blogi

Mikäs sen mahtavampaa tällaiselle persjalkaiselle kuin todellinen innovaatio housunlahkeiden lyhentämisen saralla: pikapalte. Tai no, sitähän on ollut olemassa jo ties kuinka ja kauan, mutta kun itse löysin sen, koin todellisen ahaa-elämyksen. Uskomattoman helppo käyttää - ja poistaa, sekin vielä!

Housunlahkeissa tuntuu olevan liikaa mittaa lähes joka paikassa, jossa myydään edullisia ja trendikkäitä vaatteita. Zara, H&M, ClaireDK puhumattakaan VeroModasta. Normaalit koot muuten mutta housunlahkeissa on aina muutamia senttejä ylimääräistä. Ainoat housut, joissa on edes jotain toivoa löytää oikean mittaista lahjetta, ovat farkut. Siispä käytän pikapaltetta ja nautin. Ei tarvitse leikata lahkeita tai ommella, olen molemmissa ihan tuhottoman huono.

Täytyypä siis tänään suunnistaa kauppaan: pikapalte pääsi loppumaan ja kesäksi hommatut pellavahousut huutavat tuunausta, :D

Ja taas on perjantai! I-HA-NAA! Aurinko paistaa ja elämä hymyilee. Täytyy varmaan käydä ostamassa jotain kukkasia kotiin, ja tietysti äidille!

Sunnuntai onkin sitten todellinen perhepäivä, menemme mamman luokse syömään ja viettämään aikaa. Kaikki lapset koolla siippoineen which is nice.

Täytyy jatkaa hommia. Eilinen semma vei taas puoli päivää työajasta ja sen kyllä huomaa, maili huutaa leipää ja postiboksi on täynnä mitä kummallisempaa lippulappua :D. Tyhjennän sen ennen viikonloppua - that I promise.

Mukavaa viikonvaihdetta ja oikein antoisaa äitienpäivää. Muistakaahan hemmotella niitä mammojanne!

Vietän nykyisin suurimman osan tehokkaasta peliajastani työpaikalla. Resurssivajausta täällä siis. Katselen kuinka selkäni takana aurinko nousee, paistaa, laskee; raahustan kotiin, makaan sohvalla - ja toistan. Päivästä toiseen. Toki yritän jossain välissä harrastaa jotain, mutta kieltämättä klo 21 jälkeen sekin on aika haasteellista. Ihmissuhteiden huollosta puhumattakaan.

Huolestuttavinta tässä kuviossa on se, että olen jo tottunut siihen, että normaali työpäivä kestää 10 tuntia ja että syön lounaan 3 minuutissa. En enää välitä. Ärsyttää vaan ihan suunnattomasti kun elämän parhaat päivät, kuukaudet ja vuodet juoksevat ohitse. Työtilanteesta on sanottu, mutta kun valitukset kaikuvat kuuroille korville, on ilmeisen luovuttamisen aika. Tai uuden duunin etsimisen aika.

Pohdiskelen tässä vaihtoehtoja. Näen mielessäni Kolumbuksen mainoksen, jossa heppu makaa auringon alla ja laskeskelee heinä suussa pilviä. Ehkä tuollainen kesä helpottaisi? Saisi ajatuksen juoksemaan ja selkeyttäisi suuntaa? Mene ja tiedä. Fakta on kuitenkin se, että jossain tulee raja vastaan. Jos ei fyysisesti niin psyykkisesti.

Anteeksi teille kaikille, joille tiuskin kun olen väsynyt. Syy ei ole teissä. Syy on minussa kun teen tätä itselleni ja alistun taistelutta. Koittakaa kestää, kyllä mä täältä vielä nousen.

Valkoiset vaatteet ovat ihania. Ne kirkastavat kantajansa olemuksen jotenkin enkelimäiseksi. Mitä valkoisempi ja hennompi materiaali, sen parempi. Kun pitää yllään valkoista, hommat eivät yksinkertaisesti voi mennä pieleen. Ainoa ongelma valkoisen käytössä on se, että sen ihana enkelimäisyys tahraantuu niin kovin helposti. Kuten enkelimäisyys yleensäkin. Ja sitä tahraa on kovin vaikea saada pois. Vaikka se ihanin valkoinen vaate olisi mitä ihaninta ja pestävintä puuvillaa, tahtovat tahrat tarttua ikuisiksi ajoiksi. Vaikka ne värillisistä vaatteista irtoaisivat helpostikin. Onko tämä joku vaateteollisuuden kikka vai onko kyse luonnonlaista? Stigmat ovat, näkyvät ja pysyvät?

Hankin itselleni juuri uuden ihanan valkoisen jakun ja tänään huomasin kauhukseni, että siinä on jo pari tummaa läiskää. Ei aavistustakaan mistä olen ne siihen saanut, mutta pois ne eivät ainakaan pyyhkimällä lähteneet. Nyyh. Täytynee ottaa huonekalusuoja-aine käyttöön. Tai teetättää siihen teflon-pinta. Mistäköhän sellaisen saisi...?

Koin eilen illalla rankan duunipäivän jälkeen miellyttävän yllätyksen: Da Capoja saa nykyisin patukan ohella pusseissa, käärekonvehteina... nam nam. Nyt se riemu repeää. Ja vyö ja housut samalla kertaa. Luulin jo päässeeni suklaan himosta, mutta sitten erehdyin maistamaan muutaman näitä, ja sehän oli menoa se. Asiaa ei varmaan auttanut se, että olen taas tosi jumissa duunien kanssa... eikä se, että olen taas tosi jumissa ihmissuhteiden kanssa.

Ärsyttää ihan siggenä sellanen asenne, et ei voida vastata viesteihin kun yritetään soittaa tai muuten ottaa yhteyttä. Helvetti jos ei kiinnosta olla yhteydessä niin senkin voi kyllä sanoa, ei se ainakaan tilannetta huonommaksi tee. Lapsellisuuden huippu mököttää yksin ja olla kertomatta että mistä oikein kiikastaa. Ihme hommaa.

Lähden taas muumioitumaan tuonne palaveriin. Aivokuolio kohtaa alle 40-vuotiaana tällä menolla.

Olihan taas ohjelmaa perjantai-illalla. Istuttiin onnessamme terassilla Mikonkadulla ja yht'äkkiä alkoi kauhea savu nousemaan aseman takaa. Tuli jengiin eloa! Pohdittiin kaikkea dieselveturin räjähtämisestä makasiinien tuhopolttoon ja sehän se sitten oli. Eipä ollut vaikea arvata.

Uutisista näkyi, kuinka jengiä oli kerääntynyt ihan siihen makasiinien viereen katsomaan sitä paloa. Oli mäyräkoirat mukana - viihdettä riitti koko illaksi. Vähän vaan outoa, en itse pidä tuollaista näkyä mitenkään mielenkiintoisena.

Tultiin siinä 23 hujakoilla takaisin keskustaan, ja koko keskusta oli sellaisen harmaan savupilven sisällä. Kaupunki tuoksui savusaunalle. Kyllähän sen tajuaa, kun puu palaa, että mitkä hajut siitä lähtee, mutta oli se aika erikoista. Haju tunki jopa ravintoloihin sisälle, extreme-ilta siinäkin suhteessa.

Tänään olisikin sitten taas vuoden mukavin päivä, veroehdotuksen palautus. Onneksi en itse joutunut sitä korjaamaan, mutta avokki teki sitä sitten senkin edestä. Kauhee duuni, mutta kai se on sitten vaivan arvoista, jos saa takaisin vähän enemmän sitä rahhahhhaahhhaaaaaa.

Aurinkoista alkanutta viikkoa - nautitaan siitä!

On se nyt kumma S.....A kun noita helvetin tagaajia ei saada kuriin. Siis mikä ihmeen vipu on päässä väärin päin kun pitää sotkea toisten ihmisten asuntojen seiniä? Siis noista helvetin töhryistä ei saa kyllä minun päässäni kauniita niinku mitenkään!! En TAJUA! Eikä se, että niiden putsaaminen maksaa mutta se, mikä visuaalinen haitta ja mielipaha niistä tulee! Että voi ottaa taas päästä!

Aurinkoista viikonloppua kaikille - onneksi on edes hyvät kelit luvassa...

Aurinkoa kaikille! Edes työ ei stressaa kun on tuollainen ilma ulkosalla! Aah! Hameet käyttöön ja baanalle!

Pitäisi jossain välissä äänestää uutta kansikuvatyttöä/-poikaa, kun vaan malttaisi kahlata noita kuvia läpi! Saa antaa vinkkiä, jos tietää jonkun tosi kivan... ;) Tahtoo malliksi mallin paikalle, sano. Tuntuu olevan kova osanotto tuossa kilpailussa.

Ihan asiasta viidenteentoista, missä on tämän kaupungin paras terassi? Viime kesänä ei tullut paljoa terasseilla notkuttua säänkään vuoksi, ja ajattelin korjata asian tänä vuonna. Tahtoo terdelle, jossa on hyvä tunnelma, hyvä valikoima juomaa ja mahdollisuus syödä. Ja tietysti aurinkoa mahdollisimman pitkään!

Oletteko käyneet keskustassa hetkeen? Täällä on taas kadut auki ja aika iso osa keskustaa dominoivista rakennuksista joko hupussa, telineiden takana tai menossa sinne. Saa jatkuvasti varoa ja miettiä mihin astuu tai mihin kääntyy - onneksi en liiku autolla...

Koskakohan viimeksi on ollut tässä kaupungissa sellainen kesä, että joku osa keskustaa ei olisi auki tai remontissa. Onneksi saivat sentään Espan puiston jotenkin kuosiin ennen pahinta turistivilinää. Stockmannin laajentuminen, Makkaratalon ja Keskuskadun WTC:n remontit, Aleksin remppa, Kämpin remppa... you name it, we have got it. Toivottavasti jälki on sitten odotuksen arvoista. :D

Kaamee määrä duunia taas vaihteeksi. Liian paljon first priority -proggiksia, liian vähän aikaa.

Jatkakaamme siis tuottavan työn parissa.

Olipa upea viikonvaihde! Sekä sään että ohjelman puolesta. Kaivopuisto oli aivan tukossa, vessaan piti jonottaa puoli tuntia kerrallaan mutta eipä siinä mitään kun oli seuraa ja virvokkeita mukana.

Tuli vietettyä todella "aikuinen" vappu. Käytiin aattona syömässä ravintolassa ja tultiin ajoissa kotiin jotta jaksettiin aamulla ajoissa kirmata kohti Kaivopuistoa. Siellä nautittiin sitten juustoa ja rypäleitä ja keksejä ja kuohuviiniä ja kaikkea muuta mukavaa "retkiruokaa". Aurinko paistoi, ja nenä sai väriä, mikäs sen mukavampaa. Sitten oltiinkin jo seitsemän aikaan ihan nukkumaanmenokunnossa. Raitis ilma on vaarallista. Piti kuitenkin tuijottaa pari leffaa siinä kotisohvalla sillä tuloksella, että valvoin väsymyksen ohi ja nyt on taas olo kuin hakatulla... Väsy painaa, ja kaverit kerjää rahaa. Fantastico.

Mukavaa kun on lämmin ja lyhyt työviikko edessä. Toivottavasti jaksaa pitää hyvää säätä viikonlopulle saakka, niin pääsee lenkkeilemään tuonne luonnon helmaan.

Koitetaan kestää!