Blogi

Oli aivan fantastinen setti lauantaina! Sitä aina vaan ihmettelee tällaisten onnistuneiden iltojen jälkeen, että miksi ei kokoa porukkaa kasaan useammin, koska on niin huisin kivaa!

Löysin pari uutta ystävää, nimittäin juustopöydästä. Yrtti-pippuri-paprika-Brie (NAM!) ja iiiiiiihana 12 kuukautta kypsynyt appenzeller... ARGH! Niin rasvaista ja suolaista ja syntistä mutta niin ihanaaaaaaaaaaa...

Fantastista, kerrassaan. Ja viikonlopun kruunasi eilisen upea sää. Harmittelin vaan, kun en jaksanut lähteä Vanhankaupunginkoskelle katsomaan melontakilpailuja. Oli uutiskuvan mukaan väkeä kuin pipoa.

Mahtuu silti viikonloppuun "ikävyyksiäkin". Menin taas jälleen kerran (WHY THE HELL!!!) töppäämään sen yhden ihmisen edessä, oikein urakalla vieläpä, sanoisin. Miksi sitä ei koskaan ikinä opi! No, säästyypähän puhelinlaskussa taas muutama euro, kun ei tarvitse soitella sinnepäin vähään aikaan. Huoh...

.....jantai!

Jesh - huomenna on "tyttöjen ilta" pitkästä aikaa! Kokoamme kivan juusto-/viinipöydän ja maistelemme ostoksiamme suloisten huokausten saattelemana. Mukava nähdä taas kaikkia frendejä, nykyisin kun on niin harvoin aikaa tavata kaikkia säännöllisesti (jeah right - jos on halu niin on keinot joku sanoisi).

Niskavaivat jatkuvat. Eipä ollut apua relaksanteista, ainakaan toistaiseksi. Täytynee ottaa kovempi annos, josko alkaisi auttaa. Hierottavaksi kun ei voi mennä ennenkuin jumi on hieman paremmassa kuosissa.

Mukavaa ja aurinkoista viikonvaihdetta kaikille. Ensi viikolla lasketaankin sitten tunteja Wappuun!

Nyt kaipaisi oikein kunnollista hiljaista aamiaista, nautiskelua auringonpaisteessa. Höyryävän kuumaa maitokahvia ja tuoreita croissanteja.

Upea aamu, aurinko jo lämmittää, ja lokit kirkuvat. Sielu lepää vaikka ympäriltä kuuluu myös remonttireiskojen paukuttelua.

Raukea olo. Jostain pitäisi löytää drive ja alkaa hommiin. Eiköhän se tästä, muutaman kahvikupillisen jälkeen. :)

Kauhistuksen kanahäkki mikä ryysis! Ei oo todellista.

Toivottavasti huomenna on rauhallisempaa... Pakko on olla kun pitää hostata ulkomaalaisia vieraita. Ei tästä tule muuten yhtikäs mitään.

Pakkoloman tarpeessa vaikka vasta oli pääsiäinen, halleluja.

Jokakeväinen Kaivopuiston kierros lähestyy! On aivan mahtavaa ottaa aurinkoisena kevätaamuna raitiovaunu kohti Kaivarin rantaa: kierrellä rauhassa komeissa maisemissa, kuljeskella komisaario Palmun jalanjäljissä, haistella vanhan hyvän ajan tunnelmaa. Pysähtyä puolen päivän aikaan lounaalle rantaravinteliin ja kuunnella lokkien kirkunaa.

Keväässä on sitä jotain. Ja pian koittava Vappu aloittaa vuoden parhaan ajan, kesän. Vapun jälkeen elämä on virallisesti voittanut. Ei haittaa vaikka tulisi takatalvi tai meri olisi vielä jäässä, nyt on suunta vain parempaan. Vapun vietto Kaivopuistossa piknikkeineen on joka vuosi yhtä yllättävä ja hieno kokemus, aina löytää jotain uutta. Kontrasti normaalin päivän Kaivopuiston ja villin fiiliksen Wappuparkin välillä on valtava, suorastaan tajunnan räjäyttävä.

Laskekaamme aamuja - tähtitornilla tavataan!

Upeetaa, mahtavaa, Tukholmaan luvattu loistavaa keliä viikonlopulle. Sinne siis.

Hyvää pääsiäistä kaikille - ottakaahan rauhallisesti ja rakastakaa toisianne. Pannaan munat poikimaan.

Olen tarkkaillut jo jonkin aikaa ravintolalounaiden tasoa täällä pääkaupunkiseudulla. Lounassetelillä saa kyllä laadullisesti niin laidasta laitaan olevaa tavaraa, että kummastuttaa, miten jotkut paikat edes kehtaavat tarjota asiakkailleen näkemänikaltaisia mössöjä niin kovalla hinnalla. Toinen ääripää on sitten ihan gourmet-tason ateria alkusalaatteineen ja jälkiruokineen. Minä en paljoa vaadi - maukas perusruoka kelpaa mainiosti.

En tiedä moniko ravintola miettii lounasasiakkaita potentiaalisina ilta-asiakkaina. Minulla on kyllä voimakkaasti sellainen mielikuva palvelun ja tarjotun pöperön perusteella, että ei kovin moni. Silti voin kyllä sanoa itseni ja varmasti monen muunkin puolesta, että jos tutustun lounasaikaan johonkin ravintolaan, ja ruoka on huonoa, en mene sinne myöskään ilta-aikaan enkä varsinkaan, jos on kyse yhtään fiinimmästä tilaisuudesta.

En syö ulkona joka päivä. Ravintolaruoka alkaa yksinkertaisesti tökkimään, jos sitä syö liikaa. Senkin vuoksi olisi kiva syödä laadukasta ruokaa joka aterialla, jonka ulkona syöden nauttii. Jää hyvä mieli koko päiväksi, jos saa rahalleen vastinetta!

Tässähän onkin jo nälkä.

Raportointi on kovin mukavaa. Varsinkin silloin kun tietää, että kukaan ei tule ajatuksella tekemääsi raporttia lukemaan. Saa toteuttaa itseään, ;) Olen monta kertaa miettinyt, että pitäisiköhän laittaa pieni testi sinne tekstin sekaan. Heittää johonkin kappaleeseen pieni "jänis" ja katsoa, josko joku sen huomaisi... heh heh heh....

Ymmärrän toki, että osa raportoinnista tehdään siksi, että verottaja yms. vaativat, että tietyistä toimista on mustaa valkoisella. Ja jo pelkästään tulevia juttuja varten on hyvä olla vanhemmista historiatietoa. On nimittäin huomattu sekin, että ne kerrat kun ei ole raportoitu, osoittautuvat juuri niiksi kerroiksi, kun olisi pitänyt raportoida. Ja siinä vaiheessa jossittelu onkin sitten turhaa.

Joka tapauksessa. Itse pidän raporttien kirjoittamisesta. Saan samalla ilmaista itseäni kirjallisesti ja huoltaa kieltäni. Pysyypähän ainakin jonkinnäköinen tatsi hallussa siihenkin hommaan. Totesin tuossa juuri, että enpä ole sitten ylioppilaskirjoitusten tehnyt juuri mitään pidempiä tekstejä kynän ja lehtiön kanssa. Saati sitten konseptipaperille. Tietokone on jyrännyt silläkin alalla - teen ajoittain pelkkiä muistiinpanoja suoraan koneelle. Kauhukseni huomasin, että kun jouduin eräässä seminaarissa kirjaamaan paljon asiaa paperille, käteni KIPEYTYI kynällä kirjoittamisesta. Täytyy varmaan alkaa treenata kirjoituslihaksia. Sommitella runoja ja esseitä vihkojen sivuille.

Runollista iltapäivää - pidetään sana hallussa!

Ihanaa kun vanhat hyvät asiat tulevat takaisin! Joka vuosikymmenellä on ollut jotain hyvää, mutta kyllä takatukkien paluu on jo jotain sellaista hypetystä, että ei tällainen tavallinen tallaaja voi kuin nostaa kädet ylös.

Olin jo melkein unohtanut, kuinka söpöiltä tytöt voivat näyttää permanentatussa otsiksessa ja suorassa takatukassa. Tai pojat leijonanharjamaisessa päälitukassa ja mahtavissa niskahaivenissa. Odotan innolla kesää, jotta pääsen ihailemaan jälleen näitä muotiluomuksia.

Itse olen niin naivi, että pitäydyn sellaisessa tukassa, joka sopii minulle, ainakin omasta mielestäni. Vielä en ole nähnyt yhtään ihmistä, jolle takatukka sopisi. Ehkä sekin päivä vielä koittaa!

Vaaleanpunaisia, olkatopattuja college-paitoja odotellessa - mukavaa lyhyttä työviikkoa!

Siis ei oo todellista! Nyt se iski, pääsiäispaniikki! Se on ja tulee jo ensi viikolla, ja sit on kahden viikon perästä jo Wappu! Apua!

Rairuohot pitää saada kasvamaan, hankkia munia virpojille, ostaa kevätkukkia ja alkaa pestä talvivaatteita varastoonpanoa varten. Ja kevätsiivous... En jaksa edes ajatella...

Mitä tälle keväälle tapahtui? Sehän meni ohi ihan ilman että edes huomasin! Toukokuussahan alkaa jo kesä!

JES JES JES JES JES JES JES!