Totesin eilen illalla, et jep, mulla on sellanen lihas kuin rintalihas. Oli siis nyrkkistreenit illalla ja hakattiin säkkiä normaalia hartaammin. Illalla sit nukkumaan mennessä oikee rintalihas kramppas. (Ja toim. huom! Rintalihaksella ei tässä tapauksessa tarkoiteta millään tasolla maitorauhasia…) Eli syvään ei pystyny hengittämään ja tasan yhdessä asennossa pysty oleen. Könysin sit hakemaan kylppäristä Sirdaludin nassuun ja nukahdinkin ilmeisen nopeesti. Ja heräsin joskus kahden aikaan siihen et yritin ilmeisesti unissani kääntyä ja jösses kun vihlas. Eli takas samaan vinoutuneeseen sikiöasentoon ja nukahdinkin kai aika nopsaan, mutta loppuyön nukuin pienissä pätkissä. Ja sit yllättäen aamulla ei mitään kipuja. Ei pienintäkään merkkiä edes siitä et joskus ois ollu joku lihas jumissa. Vähän pisti harmittamaan… Siis se, että yö meni ihan pipariksi tollasen takia.
Ja mitä me tästä opimme? No emme mitään… Suuntaamme uimahallille illalla ja huomenna lounas-joogaan… Se mikä ei tapa, vahvistaa… Ja mulle ei vittuile edes omat lihakset 🙂