Blogi

täytän taas tänään 25 vuotta :)

on onnellisesti ohi.
Perjantaina, tai siis lauantaina kahden aikaan yöllä olin vielä morsiammen kanssa juhlapaikalla väkertämässä kukkaköynnöstä esiintymislavan reunaan. Ja onneksi sitten jo puoli kolmen maissa yöllä nukkumassa. Tosin toinen kaaso väkersi kukka-asetelmia viiteen saakka lauantai aamuna. Tosin oma vika kun hidasteli perjantain puolella hommiensa kanssa ja sitten innostui kittaamaan kaljaa siinä töitä tehdessään.

Juu ja olihan meillä jännitysmomenttiakin ilmassa. Morsian ja tuo toinen kaaso olivat menossa juhlapaikalle perjantaina siinä puoli kymmenen aikaan illalla ja paikalle päästyään sitten huomasivat että nytpä on ovesta lasi rikottu. Morsian soittamaan sulhaselle ja soittaessaan kuulee sisältä kolauksen. Kiertävät talon ja näkevät, että ikkuna on talon takana auki. Noh, ei muuta kun poliisit paikalle, ja vasta sen jälkeen sisälle. Ja yllätys on suuri kun kuohuviinilaatikko löytyy ulko-oven edestä. Eli toisin sanoen aivan saatanan tyhmiä varkaita. Kaverit kun oli nätisti ohittaneet eteiseen kasatun pinon kalja- siideri- ja lonkerolaatikoita ja painuneet keittiöön mylläämään. Siellä ei sitten muuta juotavaa ollut kuin alkudrinksuihin kuoharia. Siitä (oletettavast paikalliset mopo)pojat oli sittten ottaneet laatikon mukaan ja ovelle päästyään kuulleet morsiamman äänen. Eli äkkkiä laatikko lattialle ja ikkunasta pihalle. Mitään ei siis joutunut varkaiden mukaan.

Niin ja, tosiaan sitä itse vetäsin sitten oikein rentouttavat 5 tunnin unet ja ei vaan enää uni tullut silmään. Eli viimeisiä järjestelyjä tekemään ja sitten kampaajalle ja tuloksena ihan ihana kampaus. Meikki oli ihan omien kätösten tulos. Kirkossa kaikki sujui ihan hyvin. Tosin morsiuspoika alko jänskäämään eikä suostunut kävelemään morsiustytön kanssa vierekkäin. Lyhyt kaava ja sitten juhlapaikalle. Ruokaa, juomaa ja yksi puhe. Munkin sitten piti nousta lavalle muutama sana sanomaan ja sekin meni jopa ihan kohtuullisen hyvin. Muutaman tunnin jälkeen kiireisimmät alkoi poistua paikalta. Ja kun väki vähenee niin pidot paranee. Eli mukavaa oli ja näemmä kolmeen asti meni, ennen kuin viimeiset vieraat saatiin taksiin ja kohti kotia. Eli loppupeleissä hyvät bileet, mutta toista kertaa en tähän hommaan lähde. Eli kaasoa musta ei tule enää ikuna!!!

menen naimisiin niin siihen seremoniaan on tasan kaks vaihtoehtoa. Joko miäs on niin rikas, että sillä on varaa maksaa täydenpalvelun hääjärjestely. Eli siis mä vaan kerron mitä haluan ja joku palkattu tekee kaiken mun puolesta. Tai sit sellanen pikanen visiitti maistraatissa. En niiko enään ikinä väkerrä yhtäkään käyntikorttia tai liimaile paikkakortteihin nimilappusia tai väkerrä sisal-narua saippuakuplapurkkien ympärille tai tee jotain opasteita tai autokoristeita tai koristele yhtäkään helvetin juhlasalia... Eli mä olen nyt jokseenkin täynnä näitä helkkarin hääjärjestelyjä. Sunnuntaina siinä iltasella kun hääpaikka on siivottu ja kamat raijattu roskiin lienee aika helkkarin hyvä fiilis. Nyt vaan odottaa et nää kaikki typerät pikkuniperrykset ois ohi. Ei tod enää jaksa. Varsinkin kun toinen kaaso ja itse morsiankin on jättäny ihan helkkaristi kaikkee sellasta tähän viimesille päiville mitä ois voinu tehdä jo kuukaus sitten. Joten nyt sitten nykerretään jotain pahveja kukkapurkkien ympärille. Ja ne pahvit ja purkit on ollu sillä kaasolla jo iät ja ajat. Ja sit ommellaan morsiuspuvun helmaa kun se helkkarin helma on nuppineulattu lyhyemmäks jo puoltoista kuukautta sitten. Se on vaan nin helkkarin hieno taito jättää tollaset vimosille illoille kun kaikkee muutakin tehtävää ois. Ja kuka ne sit tekee muu kun minä, joka on kaikki omat hommansa hoitanu tunnollisesti ajat sitten. Ehkä munkin ois pitäny morsiustytön puvun tekeminen jättää näille parille vikalle päivälle. Ois ollu kiva nähhä et kuka ton kaiken pikkunykerryksen sit ois tehny. Varsinkin kun morsiammen ja toisen kaason työtahti ei oo ihan siitä nopeimmasta päästä...

Mutta, mä yritän vielä jaksaa olla pari päivää kiva ja ihana ihminen ja sen jälkeen häippäsen näköpiiristä möksälle tai jonnekin korpikuusen kannon alle niin ettei tartte nähdä kumpaakaan ihan hetkeen...

Tai no ehkä ei, mutta itteni oon ainakin yllättäny ihan täysin. Tossa lomalle jäätyäni kun päätin, että joka päivä pitää jotain kuntoilunkaltasta tehdä nottei ihan laiskistumaan pääse kun työmatkafillarointia ei tartte enää suorittaa. Päätin sit et niinä päivinä kun ei oo treenejä, käyn hölkkäilemässä. Viime viikolla sit keskiviikkona ekana lomapäivänä kävin vetäsemässä 3,5 kilsan lenkin eikä ees hirveemmin tuntunu missään. Olin siis ihan täysin yllättyny. Minä, joka oon aina vähän niiko inhonnu lenkkeilyä ihan suvereenisti köpittelen noinkin pitkän matkan. No sit torstain ja perjantain lenkit meni ihan päin pärsettä. Hirviää kylkipistoa. Ja siitäkin voi syyttää vaan itseään. Kuka käskee syödä suklaata just vähän ennen lenkkiä... Ja viikonlopusta ei sit viitti edes mainita. Sehän meni ihan ryypiskelyn merkeissä.

Noh, tää viikko alko sitten reenimaanantailla, joten ei tarvinnu miettiä lenkkiä. Eilen taas sit siivosin niin raivokkasti sellaset 6 tuntia, että ei enää paljoo lenkit houkutellu. Ja nyt, taikuri yllätti itsensäkin. Aattelin tossa puoli kympin aikaan, että josko vetäsis sen saman kolme ja puol kilsaa kun se niin helposti meni. Ja siinä ehkä 2,5 kilsan kohdalla päätin et hitto, heitetäänpä lenkki ja köpitellään samaa matkaa takas. Eli ulkoilukartan mukaan tehty summittainen mittaus kerto kokonaismatkaksi reilun 5 kilsaa... Juman kautsi, mähän olen elämäni kunnossa. Aikaakin meni mun miälestä ihan sopivat noin 35 minsaa... Ihan vaan taputan itseäni olalle ja totean että kyllä oot hyvä tyttö TiBu :) Molen ylpeä itsestäni.

Ei mikään oo niin ihanaa kuin herätä keskellä yötä, siinä kolmen maissa ja todeta, että eipä nukuta. Että tässä nyt sit on "hyvää" aikaa pohtia elämää. Fidud ole, mutta kun ei nukuta niin ei nukuta. Ainoo hyvä puoli tässä on se, että kun on lomalla niin ei suuremmin väliä vaikka väsyttäs aamulla. Tai jos ei aamulla väsytä niin ainakin voi sit ottaa tirsat päivällä.

Ja tää elämän pohtiminen on niin turhaa kun ei oo mitään pohdittavaa. Asiat kun junnaa nätisti samaa rataa... Same same but different. Joten minkä hiton takia herätä?? No okei, kävin vessassa, mutta sen jälkeen vois ihan hyvin nukahtaa uudelleen.

Ai nii, oon nyt elelly kolmatta päivää ilman telkkua. Perjantaina kuva veti sellasta kasikon näköstä rullaa ja lauantaina ei sit enää tullu minkäänlaista kuvaa. Kaipa siitä sit kuvaputki meni. Voishan sitä mennä ostaan uuden, mutta enpä jaksa. Sieltä kuitenkaan mitään kattomista tuu. Toki tänään (tai eilen) vähän ihisti kun viikon ainoo ohjelma jonka vois kattoo tuli, eli Drop dead diva. Mutta joo, hengissä selvisin tästäkin kriisistä ;) Siks kai mä nyt sit heräsinkin yöllä pohtimaan tätä elämää :)

Vai olis niinko baariin pitäny mennä tällä kelillä... Kuuden aikaan illalla suuntana oli keskusta ja terdekierros ja sit puolen yön aikaan suunnitelma, että vois vaikka jonnekin baariin. Onneks alotettiin kokeilu Kallesta jonne ei luonnollisestikaan (onneksi) maksa mitään sisälle. Siellä kykeni just tiskiltä käydä hakemassa juotavaa ja sit suunnata rappukäytävään juomaan. Ihan sikamaisen kuuma. Just niiden yksien siidereiden verran viihdyttiin ja sit naapuriin Heseen syömään (ja syömistä tais tulla illan aikana harrastettua enemmän kun juomista) ja sit iltayön bussilla kotiin.

Siis tälläsellä kelilleä ja näi LOMAlaisena pitäis olla möksällä yöuimassa ja yösaunomassa, eikä missään Helsingin keskustassa suunnittelemassa baariin menoa. Ihan täyttä tuhlausta... Tosin tällä heikkotasosella ulkoilulla ei pitäs olla mitään ongelmaa jaksaa huomenna suunnata näitä raihnasia luitaan biitsille.

Eka lomapäivä meni aika tehokkaasti laiskotellessa. Tai no pesin koneellisen pyykkiä, tyhjensin astianpesukoneen ja täytin sen ja tein ruokaa. Tosin viime yönä tempasin liki 12 tunnin yöunet ja liikaa nukkuneena olo oli sit ihan pöhnänen. Mitään varsinaista tekemistä ois edes jaksanu. Puoli ysin aikaan sitten totesin, että jos aion tänä yönä nukkua ois parasta painella hetkeksi pihalle. Parvekkeella istuminen kun ei ihan kata tota ulkoilu osuutta. Kävin sit juoksemassa, tai siis hölkkäämässä 3 ja puoli kilsaa ja suorastaan ihmettelen miten helpolta se tuntu. Ois voinu vielä jatkaakin, mutta aattelin et ehkä ei pidä liikaa innostua. Mutta kai tosta parin kuukauden jokapäiväsestä fillaroinnista on sit jotain hyötyä kunnon kannalta ollu. Nyt jos sit loman aikana joka päivä tekis jotain urhelun tapasta niin kyllä tää tästä.

Huomenna ois sit päiväretki Porvooseen edessä. Suunnittelin alunperin, että teen sellasen laivareissun että sit fillaroin takas päin. Mutta kun kaveri kysäs että lähtisinkö mukaan ihan vaan autoreissulle sinne niin mikä jottei. Pääseehän sinne sit vielä uudestaan potskilla jos innostuu. Pääasia et jotain ohjeman tynkää on kehitteillä.

Ja kun lusmuna jätin maanantain reenit väliin niin sit ois potkimista ja huitomista edessä huomenna. Sen jälkeen onkin enää kolme kertaa jäljellä, tai kolme sellasta kertaa joille mä pääsen mukaan ja sit kutsuu kotokoto ja hääjärjestelyt.

Tää viikonloppu on ollu taas jotekin yliahkeraa aikaa... Eilen kun oli viileetä, päätin, että nyt on tehtävä toi oma morsiusneidon kolttu valmiiksi. Eli pääsee siitäkin pahasta. Pari viikkoa sitten tein kummitytön morsiustyttö-puvun valmiiksi ja se olikin ihan iisipiisi tehdä. Burdan kaavat kun on niin helppoja ja ohjeet oli selkeitä. Oma mekko sit pisti vähän miettimään välillä kun ohjeet löyty suunnilleen kaikilla muilla mahdollisilla kielillä paitsi englanniksi tai suomeksi. Onneks Burdan kaavoissa on myös kuvallisia ohjeita. Joten sitten vähän välillä sovellettiin ja valmista tuli. Vielä helmaa pitää molemmissa koltuissa lyhentää, mutta sit ois valmista. Halle luja!!!

Tänään sitten aamulla mietin et pitäskö lähtä torilta ostamaan vadelmia et vois pakastaa. Tein sit pakkasinventaarion ja totesin, että viime vuonna keräämiä vadelmia on vielä niin paljon et turha tuhlata rahoja. Mutta sit kävin läpi hillo- ja marmeladivarastot ja totesin, että kaikki on enemmän tai vähemmän happamia. On niiiin typerää tehdä aina ihan liikaa ja sit saa heittää loput roskiiin. Joten heitin pilalle menneet pois, otin sykkelin alle ja fillaroin Shittariin ja ostin 800 g kirsikoita ja mansikoita. Sitten putsimaan ja noin 500g mansikoita tein hilloa ja 400g kirsikoita marmeladia. Viimevuotinen luumumarmeladi vaikutti olevan vielä ihan syötävää niinkuin vadelmahillokin, joten niitä ei tarvinne tänä vuonna tehdä. Tosin jos kotokodon luumupuu tekee paljon luumuja niin sit on ehkä taas mietittävä jotain uutta. Ja löysin ihkun mustaviinimarjamarmeladin ohjeen. Ehkä on pakko tehdä sitäkin kun siinä oikein mainitaan et on hyvää paahtoleivän päällä. Eli kun makeen nälkä iskee niin... :)

Kuvatuksiakin otin noista tekeleistäni, mutta kun ne näyttää olevan taas liian isoja Shityn kuvagalleriaan niin saavat sit olla. Mä jaksa alkaa väkertelemään niiden kanssa...

Ah, just kun sitä entiset mustelmat parani tuosta kyynärvarresta, niin eiköpä sitten eilen saatu uusia aikaan. Ja vielä vähän mehevämpiä. Aiemmat kun oli ihan vaan tyynyjen pitämisestä aiheutuvia. Eli kun toinen potkii tyynyihin niin ne remmien reunat sitten paino nätit mustelmat. Tällä kertaa nää on sit enemmänkin itse aiheutettuja. Eli taisteluparin iskuista ja potkuista tyynyihin ei tullu mitään suurempia jälkiä, mutta sitten kun sitä pääs itse potkimaan ja harjottelemaan kyynärpää-iskuja niin johan on nätin sinertävät kyynärvarret. Tosin, kun kyynärpäässä just tuossa "terävimmässä" kohdassa on mustelma, niin voinee todeta, että ne iskut on ainakin onnistuneita. Kun just sillä kohdallahan sitä pitäs osua ja saada aikaan tuhoa. Tosin sen toisen nenään, ei siihen omaan kyynärpäähän...

Ja sen lisäks että on käsivarret mustelmilla niin sitä on myös noi sääret. Ei onneks kovin pahasti.. pientä sinermää ja vähä kipua. Mutta pääspä harjottelemaan kierrepotkuja kunnolla :) Vaikkakin tää on niiin alottelijan räpellystä vielä. Tuskin tästä kovin kummoseksi muutuukaan, mutta voipahan sanoa tehneensä jotain :)

Ja parasta kaikessa... kun tuolla ei hirveesti harrasteta perus nyrkkien heiluttelua, niin pitkät kynnet ei haittaa :) Eli mun kaaso-kynnet on turvassa ainakin vielä :) Vasta häiden jälkeen pitää leikata lyhkäseks kun alkaa sit noi tavan reenit ja nyrkit taas viuhuu...

No nyt on työkaverin loma pilalla. Siis ihan totaalisen täydellisen pilalla. Kun hän ei nyt tyttärensä kanssa pääsekään suorittamaan Green cardia. Vooiiiiijjjj eeeeiiiijjj... Kun eihän se tytär nyt siellä mökillä viihdy yhtään jos ei ole jotain ohjelmaa. Voi hyvänen aika... Mitä he nyt sit tekis...

Se on hienoa tämä suomalaisten lomailu. Tai no, siis ei kaikki tätä harrasta. Mutta se, että pitää niin maan pirusti hommata ohjelmaa vaikka tarkotus on kuitenkin ihan vaan olla mökillä koko loma. Mun oman käsityksen mukaan mökkeilyssä on just parasta se, että ei ole mitään aikatauluja. Voi käydä saunomassa ja uimassa kun huvittaa, lueskella kirjoja ja ihan vaan olla ja laiskotella. Ja jos se kakara ei siellä mökillä viihdy niin sit on vaihtoehtona se, että kakaran pakottaa joka tapauksessa mökille tai sit ei vaan mennä mökille. Mutta jos mä vaan saisin korvatulpat ettei mun tarttis kuunnella tota tyhjänpäivästä vatvomista...