Blogi

Tuossa jokin aika sitten (siis viime viikolla) kypsyin täysin China Tigerin eli Dong bei hu:n lounaspalveluun. Kun meidät jätettiin venaamaan ruokaa yli puoleksi tunniksi ja kyselyistä huolimatta mitään pahoittelua ei tullut. Ja kyllä annoin kuulua puskaradio-osastolle siitä miten paskaa palvelu oli. Ruoka oli ja on ehkä hyvää, mutta eipä tartte siihen paikkaan enää mennä. Ja niin pieni asia kuin pahottelu tapahtuneesta olisi riittänyt.

Noh, tänään, tuossa hetki sitten sain vastaavasti ihan maailman parasta palvelua. Nimittäin vein fillaria huoltoon tuohon Roihuvuoren pyörähuoltoon ja täti otti saman tien mun fillarin käsittelyyn. Eli jarrujen säätöä ja polkimien "pomppimista" menin valittamaan. Ja puhelimessa mulle sanottiin, että aikamoinen jono on tällä hetkellä et jos ei kiire ole niin tuo. Noh, mutta siis, täti kävi saman tien mun fillarin kimppuun ja selitti koko ajan mitä tekee ja mitä ruuvia pitää vääntää ja kääntää. Ja ehkä sellanen kymmenen minuuttia meni ja täti totes et käypä kokeilemassa. Ja tässä vaiheessa jo mietin et perhana, eihän mulla ole edes lompsaa mukana kun piti vaan jättää fillari sinne. Noh, ajoin pienen lenkin ja totesin että hyvin toimii. Pientä pomppimista on nelosvaihteella, mutta siihen täti totes, että se on sit vaihdettava koko takaratas-osasto jos haluan siitä eroon. Ja sanoin et ajelen nyt jonkun aikaa ja jos alkaa tosissaan häiritä niin sitten tuon remonttiin. Ja kun kysyin hintaa niin se täti totesi että ei tää nyt mitään maksa. Et nythän sä osaat sitten itsekin säätää.. Siis ihan huippupalvelua ja ystävällistä. Ja sain hyviä vinkkejä. Joten kaikki jotka tarttette fillarihuoltoa tällä alueella niin suosittelen. Eikä se perushuoltokaan vuosi sitten mikään huippuarvokas ollu. Ja hyvästä palvelusta maksaakin mielummin kun töykeestä ja epäystävällisestä :)

Pitäis tänään käydä töiden jälkeen eka ostamassa fillariin etujarrupalat ja sit pitäs käydä kaupassa... Siis ruokakaupassa... Tosi se taitaa olla ihan itsemurhaa kun kerran huomenna on lakko ja toisin sanoen miljoona ihmistä tunkee ja töykkii kun hamstraa evästä vähintään vuoden tarpeiks. Eihän sitä koskaan tiiä vaikka lakko kestäiskin pidempään... Ehkä vois vaan käydä lähikaupasta hakemassa jotain ja unohtaa sittarit ja prismat...

Nimittäin kutimien... Tai ei ihan vielä, kun just vasta kävin ostamassa sekä langat että ohjeet. Mutta kunhan tästä taas vauhtiin pääsee, niin puseroa pukkaa. Eli hurahdin ostamaan Novitan kesän ja itseasiassa keväänkin neulelehdet. Ois taas kauhiasti kivoja ohjeita tarjolla. Mutta ekana silmään iski kesän lehdestä sellai ihku takahalkiolla oleva pusero. Joten sellanen pitää siis saada. Tosin siinä ohjeessa puhuttiin etukappaleen viimeistelystä, mutta tarkottanee takakappaletta kun kerran halkio tulee taakse. Eli siinä on kopsattu toisen etuhalkiollisen paidan ohje suoraan ton paidan ohjeen paikalle eikä o huomattu vaihtaa kappaleiden puolia oikein... Mutta minäpä sitten eri viksuna tyttönä pistin Novitalle meneen palautetta, notta mun mielestä ohjeessa on siis virhe. Tosin se virhe nyt ei mihinkään vaikuta kun joka tapauksessa ne kappaleet on viimeisteltävä tuli eteen tai taakse..

Ja joo, ihan ihku virkattu päiväpeitto ois kanssa.. Mutta mun virkkaustaito on mitä on ja siihen tarttis jotain pitsikukkakehikkoa johon ne kukkaset virkataan... Joten semmosessa voipi hermo mennä...

Tänään on taas saanu miltei hihittää ton yhden pätemiselle lausumisessa. Kun on menossa "phöösönal treinörille" illaa. Ja sit se phöösönal treinör tekee sitä ja se phöösönal treinör tekee tätä... Joku aika sitten lähti Barcelonaan.. ja en kyllä osaa suomeistaa sen tapaa lausua barcelona. On siis käyny ainakin kahdella espanjantunnilla joskus aikanaan kunnes sit keskeytti kurssin ja sit äänsi barcelonan "espanjalaisittain". Ja sitä lausumista on ihan mahdotonta suomeistaa kun siitä ei oikeen meinannu edes saada selvää...

Väärinhän se on, mutta mä lausun phöösönal treinörin ihan vaan et personal treineri.. ja Barcelona on just Barcelona :) Kai mä sit vaan oon ihan juntti :)

Ja joo, oisin ehkä hihittäny jollen ois tota "phöösönal treinör"-mainintaa kuullu jotakuinkin 53 kertaa päivän aikana...

Kai se on niin, että urheilija ei tervettä päivää näe. Tosin itseäni tuskin voi urheilijaksi tituleerata, mutta satunnainen treenaaja voi kyllä yhtyä tohon mielipiteeseen. Nimittäin nyt on peukku pipi. Jotenkin ihmeellisesti onnistuin eilen treenien alkuveryttelyssä nitkauttamaan sen. Siis oltiin polvihippaa ja parin kanssa sit näemmä yhteistuumin päätettiin läppästä ja tietty siin sitten kourat osu toisiinsa ja mun peukkuni väänty. Tosin just sillä hetkellä ei ehtiny voivotella eikä oikeestaan vielä treenien aikanakaan. Saunassa istuessa sit pyörittelin peukkua ja totesin et kyl se on vähän kipiä. Ja sit yöllä kolmen aikaan heräsin ja totesin et pitänee hakee särkylääkettä, sevverta kipiä on. Edelleen on vähän arka eikä oikeen uskalla ottaa mistään vähänkään painavammasta pihtiotteella kiinni. Mutta tuskimpa toi murtunu on. Nitkahtanu vaan.. Jos nyt ei viikkoon näy paranemisen merkkejä niin sit lekurille, mutta eiköhän se tästä. Ja jo huomisia treenejä odottelen kun alkaa selkä osottaa jumittamisen merkkejä. Sillä se lähtee millä on tullukin.

Tänään vois mennä sit vaikka lenkille. Kun kerran illalla ois lenkkisaunakin. Siis jos jaksaa ja viittii ja huvittaa :) Toisaalta puolentoista viikon lomalusmuilun jälkeen ei ehkä tekis yhtään huonoa käydä hilpasemassa pikkasta lenkkiä..

Tosin tää loma loppuu kyllä taas turhan lyhyeen. Maanantaina sit taas jo töihin... pöh.

Mut kummitytön kanssa on vietetty paljon aikaa ja toinen on kyllä hyvä kiukuttelemaan :) Ja suuttumaan :) Son hyvä tietää et on pippurinen pikkuneiti. Sitä ei sit äijät ala määräilemään :)

Tänään käytiin ihan ihka ekaa kertaa uimahallissa. Lasten allas näytti olevan vähän liian syvä tollai ekakertalaiselle mutta Aalto Alvarin aaltoaltaan matala pää oli just hyvä käsipohjan uimiseen. Niin hyvä, että neiti ilmotti liki kahden tunnin pulikoimisen jälkeen et ei yhtään lähdetä mihkään. Et nyt ollaan täällä :) Onneks sit tais tulla vähän vilu, ja olikin jo ihan innolla menossa saunaan. Ja uimassa käymisen päälle pitää aina käydä juomassa pillimehu ja ostaa irtokarkkeja kanssa :) Ja kummitätikin ehti uida kilsan verran sillä välin kun pikkuneiti oli äiskän kanssa aaltoilemassa. Ja oli muuten äärimmäisen muksaa uida 50 metrin altaassa. Tuntu kilsa paljon lyhyemmältä mitä tuntuu 25 metrin altaassa. Ei tartte olla koko ajan kääntymässä. Ja toisaalta oli niin hiljasta, että mulla oli rata ihan omassa käytössä. En ymmärrä et mikä idea siinä on et yks rata oli merkattu vesijuoksijoille, yks kuntouimareille ja yks nopeille kuntouimareille. Ja sit neljä rataa ihan tyhjillään. Mä sit otin radan 4 omaan käyttöön ja sain ihan rauhassa pulikoida kilsani :) Ja että oli muksaa... :) Tosin ois noin hienolla kelillä pitäny ennemminkin ulkoilla.... Mut vielä on kesää jäljellä? :)

Yläselkä ja habat on sitten ihan juntturassa. Oli siis ilmeisen tiukat noi maanantain treenit. Tai johtu siitä, et oli viikon tauko välissä. Ja tänään ois uudet treenit... Tällä ropalla ei vaan tehdä sit punnerruksia.. Tai voi aina yrittää. Sillähän tää lähtee millä on tullukin. Toivottavasti...

Nyt vois sanoo antaneensa kaikkensa... Aattelin kotiin tullessa et kun ehkä treenit ei tänään oo niin kauheet niin voisin hölkätä paikanpäälle. Ja niinhän mä sitten tein. Tosin kävi sit kummasti ilmi, että ne ei todellakaan ollu mitkään iisit treenit. Eka perus alkuveryttelyt ja siihen sit päälle käsipainojen kanssa lyöntisarjoja. Sit pareittain tuplalyöntien treenaamista, eli etusuora-etukoukku ja kaks takasuoraa. Ja noista sit variaatioita useemmilla lyönneillä. Ja sen jälkeen samaa sit säkkiin. Ja ton kaiken päälle vielä reipas kuntopiiri ja viiden minuutin vatsarääkki. Sit kömmin suihkuun ja saunaan ja sit vielä reipas kävely kotoon. Tosin kävin hakemassa kaupasta sardiineja tomaattisoosissa ja kananmunia.

Nyt on sit syöty salaatti, purkillinen sardiineja ja kaks keitettyä kananmunaa. Ja olo on aika rapsakan rento. Tosin ei vaan yhtään väsytä... Vaikka viime yön nukuin aika huonosti. Mut ehkä mun kroppa sit elää edelleen talviaikaa tai jotain...

Mutta, kuin monta kananmunaa on terveellistä syödä päivässä? Tuntuu et tään pakkodietin takia kananmunista on tullu mun vakiravintoa. Tän aamun alotin munakkaalla ja nyt sit vedin vielä iltapalaks kaks kananmunaa... Alkaako mun kolesterooli olla kohta taivaissa? Mut kun ei syö leipää niin jotain helppoa evästä pitää olla :)

Tää päivä alko sitten buranalla.. Tai no ei kai toi buranaa ollu mut jotain vastaavaa. Jostain syystä selkää jomotti ihan ihmeellisesti. Ei tuntunu miltään lihasjumilta vaan sellanen inhottava häiritsevä jomotus. Johtusko sit siitä, et eilinen päivä meni ihan hyväntekeväisyyteen. Saanu mitään aikaseksi. Jotenkin tuntu, että toi kellojen siirtäminen sekotti mun sunnuntain ihan täysin. Varsinkin kun en muistanu keittiön kelloa kääntää. Ja olin sit ihan tyynesti menossa "neljältä" Itikseen kunnes satuin vilkasemaan eteisen kelloa joka kertokin sit oikeen ajan olevan viisi. Eli aika turhaa mennä tunnin takia sitten shoppailemaan. Onneksi sentään kaveri pistäyty kahvilla niin oli edes jotain ohjelmaa päivälle.

Mutta toisaalta jos sunnuntai meni hyväntekeväisyyteen niin lauantaina kyllä sain aikaseksi. Kävin aamupäivällä ostamassa sen (suihku)verhotangon jonka sitten pingotin makkarin ikkunaan. Ja jo perjantaina kävin hakemassa Eurokankaasta pimennysverhokangasta ja sit näppäränä tyttönä ompelin makkariin pimennysverhon. Nyt ei tartte enää välittää oranssista ulkovalosta joka on ihan saatanasta kun killittää suoraan makkariin. Sellanen tavallinen "valkonen" valo menis vielä, mutta toi oranssi on ihan karmee. Se oli taas niitä taloyhtiön kokouksen päätöksiä johon mä en päässy mukaan. Oisin kyllä sanonu siellä et saavat sen hiton valon sitten asentaa niin ettei paista sisälle.. Mutta turha sitä on sit nurista kun en mukaan päässy. Niin ja kyllähän mä tosiaan lauantaina vähän siivosinkin. Jo ihan senkin takia et oli kämppä täys langanpätkiä hurjan ompelun jäljiltä. Joten pyyhkäsin pahimmat pölyt ja sit imuroin. Siinähän sitä onkin jo ihan riittävästi. Niin ja ostin 30 kpl tulppaaneja. Tumman violetteja keittiöön ja tummanpunasia olkkariin. Tuoreet kukat vaan aina piristää kummasti. Kukat on ihkuja, ja joo, mä haavelin joskus puutarhurin ammatista. Tai kukkakauppiaan... Ois ihana saada tehdä kaikkee kukka-asetelmia ja kimppuja jne. ...tää taitaa tarkottaa sitä, et mua ei otettas armeijaan? Eikös siellä kysytä niissä pipipää-kysymyksissä et oletko koskaan haaveillut puutarhurin ammatista? Vai onko toi vaan jotain urbaania legendaa? Mutta joo, mä olen haaveillu ja jotenkin voisin kuvitella että ihminen joka tekee töitä kukkien ja kasvien kanssa on onnellisempi? Tai ehkä mä kuvittelen vaan... Mutta mä ehkä saattasin olla onnellisempi jos tekisin töitä kukkien parissa... ehkä... :)

Ei ole toi matkaoppaan homma ainakaan mun kutsumusammatti. Kun nuita eläkeläisiä raahasin ympäri Budapestiä niin täytyy sanoa, notta välillä vähän kypsytti. Tuon neljä päivää vielä jakso, mutta ajatus esim. kahden viikon reissusta on lähinnä puistattava. Jo se, että kävelytahti oli lähinnä matelua siihen mimmoseen itse olen tottunut... Jos yksin oisin ollu, niin Budan puoli ja Margitin saari ois kierretty sen ekan päivän aikana. Tuolla tahdilla Margitin saari jäi näkemättä kokonaan. Ja joo, jos ois bussilla/ratikalla/metrolla menny niin ois ehtiny myös, mutta seuralaiset halus kävellä....

Nähtiin kyllä vapaudenpatsas, linnavuori, Matiaksen kirkko joka oli tosin huputettu ja kalastajalinnake. Siis ekan päivän aikana. Tokana päivänä kauppahalli, holokaustin muistomerkki ja Fatalin yltiöpäinen päivällinen. Kolmantena päivänä oli sit edessä kylpylä johon seurueen herrasväki ei halunnu tulla. Kuuskymppisille tuntuu kaikki uuden kokeileminen olevan niin pirun vaikeeta... Ja se kylpylä oli ihan parhautta. Ihana 38 asteinen vesi ulkoaltaassa. Siinä ois voinu lillua koko päivän. Mutta kaks tuntia oli aikaa näiden herrojen nihkeen suhtautumisen takia. Saman päivän iltana sitten raahasin porukan vielä parlamenttitalolle ja siellä ilmotin et nyt on tää opastus lopussa. Ja kukin voi tehdä ja nähdä mitä haluaa. Se sit tarkotti käytännössä sitä, että koko porukka kulki mun perässä :) Eihän ne reppanat siellä osanneet liikkua. Siitä kertoo jo sekin, et kun käytiin sillon illalla sit syömässä ja mä piipahdin sen jälkeen teekauppaan ja osa porukasta meni edellä niin ne sitten jäi odottamaan alikulkutunneliin kun eivät tienneet et mistä ulostulosta pitää mennä. Ja sen saman hemmetin tunnelin kautta oli kuljettu jo lähemmäs kymmenen kertaa...

Vikan päivän aamuna oli sit sovittu et kirjaudutaan hotskasta ulos ajoissa ja lähdetään tekeen vielä viimeset shoppailut. Ja meinas respassa sit tulla ongelma siitä, että vanhempien huoneessa oli rikkinäinen tuoli. Siis mude oli nostanu sitä tuolia siirtääkseen sen toiseen paikkaan niin oli etujalat tippunu. Niillä kun oli kolmen hengen huone jossa siis asu kaks ihmistä. Eli sitä kolmatta tuolia ei edes tarvittu. Sieltä sit tulee joku siivousjohtaja tms. nurisemaan et kun ootte rikkonu tuolin. Mulla vähän kiehahti. Totesin et niin minkähän takia kuuskymppiset ihmiset tulis tänne rikkomaan teidän tuolejanne? Et taitaa olla rahastuskonsti toi, että pistetään jokainen asiakas maksamaan se sama rikkinäinen tuoli. Jostain syystä se siivousjohtaja sit oli hyvin ymmärtäväinen ja totes et ois ollu kiva jos asiasta ois ilmotettu. No ois ollu kiva et ne siivoojat ois vieny sen rikkinäisen tuolin pois sit jo ennen kun uudet asiakkaat tulee huoneeseen... Ja niistä perhanan vesipulloista.. Siis hotskassa on pöydällä hienosti vesipullo jonka hinta on 700HUF, eli noin 7 kertanen hinta vastaavaan kaupasta löytyvään vesipulloon. Ja kukaan meistä ei sitä juonu. Tai no joi, mutta kävi hakeen kaupasta tilalle uuden vastaavan :) Ja check outissa sit todettiin et ei o juonu ja siivoojat oli samaa mieltä. Sit kun palattiin hotskalle niin eikö iltarespa alkanu taas kyseleen. Totesin sille vaan et ei o juotu ja ollaan tehty check out jo aamulla et turha on nurista enää mistään laskuista :)

Siellä siis täytyy pitää hyvinkin huolta omista oikeuksista. Vaikka mun mielestä unkarilaiset vaikutti olevan mukavaa väkeä niin näyttää ne osaavan myös kusettaa jos ei tosiaan pistä vastaan. Eli jos ikuna meette King's hotelliin Budapestiin niin ekana tarkastakaa et huonekalut on ehjät ja jos ei ole niin saman tien infoa respaan.

Niin, muuten käytiin vikana päivänä sit ennen lähtöä Cafe New Yorkissa ja voi jösses... Kuppi kahvia tai teetä tarkotti sitä, et eteen tuotiin tarjotin jossa on kannullinen (2 reilua kupillista) teetä/kahvia ja pieni leivos ja keksi. Siis sellasia suupalan kokosia. Ja tietty maitokannut, hunajat, sokerit, sitruunat ja lasi vettä. Ja sit se kakkupala... uuh... kaikki otettiin paikallista evästä. Eli pöydässä oli omenatorttuja pari, pari jotain vaniljamousse-tornia ja sit se suklaakakku. Tai ei se ollu varsinaisesti suklaakakku. Sellanen kyyneleen muotonen suklaasta valettu kuppi jonka sisällä oli ihanaa rusina-liköörikakkua. Ja päällä suklaakastiketta ja kermavaahtoa. Se oli sellanen herkku, että sen takia mä ihan mielelläni kärsin pari päivää vatsakivuista :) Ja se kahvilan miljöö oli jotain niin uskomatonta... Oli kyllä sen vajaan 10 euron väärtti se eväs :) Menepä fazun kahvilaan ja tilaa kuppi kahvia ja suklaakakku... et tasan saa kympillä kannullista kahvia ja leivosta?