Blogi

Ihmeessä miehet, tai no, tässä viime aikoina tapaamani useampikin mies... Ei kai saa yleistää kaikkiin miehiin vaikka mieli tekiskin... Niin, eli miksi ihmeessä miehet lupaavat palata asiaan ja sitten häviävät eivätkä ota mitään yhteyttä? Ja kyse ei siis ole siitä, että olis aiemmin ollu jotenkin nuivaa. Siis nämä herrat kun ovat ilmaisseet kiinnostuksensa ja sitten on sovittu, että treffataan. Tai niin kuin viime viikon lopulla tämä viimeisin herra-henkilö vastasi kysymykseen "Lähdetkö kanssani messuille kun on ilmaiset liput" että juu seura kiinnostaa ja messut kiinnostaa, mutta hän ei ole ihan varma pääseekö kun ehkä lähtee Keski-Suomeen. Mutta PALAA ASIAAN. Noh, ei siinä mitään. Kiva, että lupaa palata asiaan. Ja laitoin vielä viestiä, että jos mitenkään voisi viimeistään perjantaina ilmoitella niin voin pyytää jotakuta muuta. Noh, eipä sitten vielä lauantai-iltana ollut vastannut eikä vastannut viestiin enää sen jälkeen.

Eli, kysymys miehille. Kuinka helvetin tyhminä te oikein meitä naisia pidätte? Eikö nyt olis ihan reilua kertoa, että kiitti, mutta en olekaan kiinnostunut? Toi on niiiiin äärimmäisen tökeröä ja huonoa käytöstä. Ja näistä aivottomista vastuuntunnottomista nilkeistäkö pitäs muka löytää isä mun tuleville lapsilleni?!!? Voinpa oikeestaan todeta, että ei kiitos. Vaikken mitään perässäroikkujaa halua, niin olispa kiva ja erittäin mukavaa vaihtelua joskus tavata mies, jolla on edes alkeelliset käytöstavat hallussa. Ja tässä alkaa houkuttaa hyvinkin paljon se, että kävelee tuonne klinikalle, iskee pari tonnia rahaa tiskiin ja ottaa truutasta siittiöt sisäänsä ja hankkii lapsen. Lapsellekin on varmasti parempi jos isää ei ole ollenkaan kuin se, että isä on vastuuntunnoton paskapää...

Ugh. Olen puhunut

Kävin tuossa kolmisen viikkoa sitten luovuttamassa putkilollisen verta, joka lähti jenkkilään saakka allergiatestattavaksi. Ja samalla aloitin tän hippasen hauska dietin, jossa kaikki kiva on kiellettyä. Noh, eilen sitten pärähti postiluukusta allergiatestin tulokset. Kyllähän se lääkäri mainitsi, että niistä tulee mullekin kopio, mutta enhän mä sitä muistanu tietenkään. Noh, sittenpä ihan innoissani avasin kuoren, notta nyt selviää mikä mun vattaani rassaa. Ja vastaus oli että APRIKOOSI ja TURSKA. Jumaskeka kun kumpaakaan en ole aikapäiviin syöny. Turskaa varmaan ikinä elämäni aikana ole kurkusta alas päästäny. Eli ilmeisesti sitten aprikoosi ja turska "säteilee" muhun ja aiheuttaa vatsavaivoja. Ja sen samaisen testin tulos kertoi myös sen, että maidon suhteen ei pitäis olla mitään ongelmaa. Minkään sortin allergiaa tai intoleranssia ei ole. Kun taas aiemmin ihan kotomaisessa lääkärissä tehty testi ilmoitti, että hyvin hyvin selkeä intoleranssi on..

Ja, tuo mun diettihän kielsi kotimaiset viljat, eli siis en saa syödä pastaa. Ja eilen tullut tulos kertoi, että sen kun vaan vehnää nassuun, mutta riisiä, jota siis oon syöny nyt kolme viikkoa, ei pitäis syödä kun on noi vasta-aineet sen suhteen kohollaan. Kuten muuten on myös kanaa ja kalkkunaa kohtaankin. Eli tarkottaako tämä, että kun mun vatsa voi paremmin tän poissulkevan dietin johdosta niin itseasiassa ne ruoka-aineet joille olisin tuon testin mukaan allerginen tai yliherkkä itseasiassa sopii mulle parhaiten?

Täytyy vaan todeta, että hippasen sekavan olon sai noi tulokset aikaiseksi. Mutta kun lääkäri tälläselle dietille määräsi, niin jatketaan tätä nyt sitten vielä viikko. Ehkä tää homma sitten heittää häränpyllyä viikon päästä kun lekuri totee että mähän olen syönyt kaikkee todellisuudessa kiellettyä sapuskaa :)

Vinkeetä notten sanois...

Ihmettelin aamulla, että kuin voi olla ihminen näin väsyny. Silmäluomet tuntuu painavan tonnin ja olo on kuin jyrän alle jääneellä. Mutta ei auta. Hurtan kanssa ulos ja aamupalaa kasaan ja ei kun töihin. Töissä sitten työkaverin kanssa jutellessa valkeni syy tähänkin. Eilinen oli nimittäin kohtalaisen hektinen päivä...

Siis töissähän oli sitä perus huttua, siitä sen enempiä. Mutta sitten puoli neljän jälkeen spurttaus junalle ja pikapikaa perille päästyä lenkitys vaatteiden vaihto ja hurtta ulos. Lenkistä tuli kyllä tynkä kun vaan 20 minsaa aikaa oli sille suoritukselle laskettu. Kämpillä koiralle ruokaa, omat eväät mikroon lämpiämään, kamojen kasaaminen ja parissa kymmenessä minuutissa olin taas juna-asemalla odottamassa junaa Pasilaan. Pasilasta spurtti bussipysäkille ja kohti nyrkkeilytreenejä. Sitten tunti riehumista treeneissä ja pikapikaa vaatteiden vaihto ja reipas hölkkäys bussipysäkille. Bussilla omaan kotoon jossa ehdin ruhtinaalliset 20 minuuttia kerätä tarvittavia kamoja ja käydä läpi postin joka oli pelkkiä mainoksia. Niin ja kirjakerhon kirja jonka oon taas unohtanu perua etukäteen.. prkl... No niin, sitten taas spurtti bussipysäkille ja Itikseen jossa vaihto 550 bussiin. Sillä sitten Huopalahteen ihan vaan huomatakseni et sopivasti minuutin myöhästyin junasta. Eli siellä vartin odottelu ja ihan jäässä.. Yllättäen, kun vielä nyrkkeilytunninkin hikuset oli pesemättä. Onneks oli ottanu kotoa yhden verkkuritakin mukaan, joten vaatteiden lisäys. Sitten se juna tuli viimeinkin ja jälleen kohti koiruuden ulkoilutusta. Ajattelin, että nyt oon näppärä ja laitan saunan lämpiämään heti, ja kun tuun hurttis-lenkiltä niin pääsen suoraan saunaan. Ja pah, se perhanan sauna ei ollu syttyny. Musta kissa uunissa siis. Noh, ei muuta kun sit lenkin jälkeen uudestaan tulta "munille" ja sillä välin salaatin väsääminen ja kananmunien keittäminen. Sitten ruokaa nassuun ja viimeinkin noin 5 vaille 10 illalla pääsin saunaan. Eli siinä sitten puolen tunnin rentoutuminen saunoen ja sen jälkeen olikin sit jo nukkumaan menoaika. Ja ilmeisesti toi just ennen nukkumaan menoa saunominen ei ole hyvä sen takia, että aamulla oli silmät jotenkin ihan turvoksissa. Vaikka kuitenkin vettä lipitin puoli litraa lauteilla löhötessäkin.

Onneks tänään on tosi rentoa oloa luvassa.. Köh.. no ainakaan ei tartte juosta ympäriinsä. Hurttista pitää vaan lenkittää, piha pitää kolata ja pyykkiä ja astioita pestä. Eli ei yhtään mitään tekemistä. Ja silti aattelin vielä ehtiä laittaa takkaan tulen ja istahtaa lukemaan kirjaa... Veikkaan vaan, että uni tulee ennen kun ehtii ensimmäistäkään sivua lukea..

Tänään oli eri jännittävä päivä.. Kahden päivän tuskissa lenssussa makaamisen lopputuloksena oli se, että varasin ajan lekurille joka oli jo edellisellä kerralla pelotellu mua punkteeraamisella jos ei tää ikuinen nuhailu lopu. No eihän se loppunu joten sitten varttia vaille 11 tänä herran aamupäivänä hipsailin aavistuksen verran jännittyneenä herra tohtorin pakeille. Siinä ei sit paljon kyselty. Kävi läpi pikaisesti oireet ja totes et juu, kyllä siellä ontelossa jotain on ja suihkas puudutussumutetta nenuun. Ja se sumute valu kurkkuun ja jösses miten pahaa tököttiä. Se siis oli se pahin osuus koko hommassa. Mutta toisaalta vei myös kurkkukivun kun puudutti nielun. Eli olo oli oikeestaan aika hyvä :) Sitte kipattiin potilastuoli vaakatasoon ja kärsä täytettiin erinäisillä pumpulipuikoilla sun muilla puudutustikuilla ja kymmenisen minuuttia juttelin herra tohtorin kanssa mukavia. Tikut pois nenästä, sellanen jänskä käyrä ontto piikki nenään, pieni rusaus ja voilá, onteloon oli yksi reikä lisää. Tämän jälkeen herra tohtori otti sellasen imulaitteen jolla imas osan limasta pihalle ja josta otti sitten näytteen labraa varten. Eli tutkitaan notta onko mun nenässä jotain antibiootille resistenttiä bakteeria kun aina on tukossa. Ja sit tuoli istuma-asentoon ja vettä nenään.. Aika vinkee paineen tunne ja jessus sentään... se nenästä tullu töhkä ei ole kyllä heikkovatsaisten katsottavaa... Ja se määrä.. Ei jessus.. jos poskiontelo olis jotakuinkin desilitran vetonen niin ymmärtäisin mutta käsittääkseni ihan niin isosta tilasta ei ole kyse... Mutta uskotteko, että on aika helkkarin hieno tunne kun suunnilleen ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen hengitys kulki esteettä. Ilman, että on koko ajan niistämistarpeen tunne. Noh, nyt sit sen punkteeraamisen jälkeen onkin niistetty ehkä kerran viidessä minuutissa. Mutta sentään töhkä tulee ulos eikä keräänny tuonne mun pieneen sievään ontelooni. Ja tiedoksi... kun puudutus häviää niin sit särkee... Ja kun ens torstaina meen uudelleen punkteerattavaksi niin sit muistan ottaa särkylääkkeet mukaan...

Eikä tässä muuten vielä kaikki... Kävin maanantaina antioksidantti-lääkärillä. Siellä sitten otettiin puteli verta joka lähtee jenkkilään allergiatestattavaksi ja nyt eletään mukavia aikoja. Nimittäin suostuin tälläseen ruoka-aineita poissulkevaan neljän viikon kokeiluun.. eli en saa syödä mitään missä on sokeria, ei mitään missä on kotimaista viljaa, ei mitään maitotuotteita ja hedelmiä maksimissaan 2 päivässä. Ja kaikki tämä ihan vaan sen takia et selvitetään mikä ruoka-aine se on joka aiheuttaa vatsaoireita ja sitä kautta väsymystä ja sitä kautta vastustuskyvyn heikkenemistä ja sitä kautta iänikuisia flunssan oireita. Mutta tuskaa tää tulee olemaan.. Nimittäin TATTARIPUURO ON IHAN HELKKARIN PAHAA!!!!!

Tai no, vaarallinen ja vaarallinen... Ei pitäis yrittää jos ei ole varma. Siis kaikkihan sai alkunsa jo viikkoa aiemmin muutaman tunnin retkellä Ikeaan. Kun piti pari hyllyä hankkia keittiön ja olkkarin seinille. Noh, hyllythän ei ollu kalliita. 5 euroa kappale, eli ihan polkuhintaan. Pikkuveli sitten ystävällisesti porasi seinään reiät ruuveille ja todettiin että seinä on täysin paska. Eli kun laastit ja tiilet on vuodelta 1958, niin täyttä haperoahan ne... Mutta niin kuin ennenkin niin hitusen silikonia reikään, proppu perässä ja sitten muutaman päivän kuivuminen. Sillä on siis aiemmin pysynyt viritelmät vallan mainiosti seinällä. Noh, annoin sitten näiden viritelmien kuivaa viikon ennen kuin sitten perjantai illan ratoksi virittelin hyllyjä paikoilleen. Ryhdyinpä sitten täyttämään olohuoneen hyllyä, joka siis oli strategisesti viritetty pianon päälle. Ja kappas vaan, niinpä tuli hylly tavaroineen alas että ryhmähti. Varsinaisen hyllyn sain kyllä kiinni, mutta kaikki tavara tuli alas. Ja totta helkkarissa olin yhden teräväkulmaisen korurasian ehtinyt sinne hyllylle laitta. Ja totta helvetissä juuri se rasia sitten putosi pianon kannen päälle ja teki pari kivaa pikkurillin pään kokoista lommoa lakkapintaan. Ja totta helkkarissa olen just myymässä sitä pianoa, tai no, vaihtamassa sitä digipianoon pianoliikeessä. Mutta niinpä niin, ihan hitusen verran vituttaa. Jos se perhanan piano on 20 vuotta ollut suunnilleen täysin lommoton. Yksi pieni lommo on kulmassa kun rakas veljeni suutuspäissään heitti lautasen joka tietty osui pianoon ja teki lommon. Mutta siis kulmassa ja ei edes näy. Kannessa olevat lommot kun on vähän eri juttu. Noh, nyt vaan odottelen pianoliikkeestä puhelua ja voin sitten samalla kertoa tästä iloisesta "perhetapahtumasta". Saapi nähdä minkä verran hinta tulee alas. Toisaalta ne klommot on siinä suojakannessa joka nousee, joten sen ehkä saisi jopa vaihdettua. Mutta siis, pitänee keskustella sen pianoliikkeen häiskän kanssa.

Niin, ja sen keittiön hyllyn otin pois saman tien. Eli siihen en edes yrittänyt kasata mitään tavaraa. Ja sitten paklattiin. Olohuone on sinänsä helppo, kun seinät on maalattu. Eli pakkelia ja varastosta maali ja tadaa, siitä tulee ihan yhtä hyvä kuin uutena :) Mähän olen lähes ammatti-pintakäsittelijä. Keittiö onkin sitten eri juttu. Siellä kun on tapetti. Fiksasin kyllä kolot, mutta ei ne vaan näytä ihan niin hyvältä kuin pitäis. Toisaalta, siihenkin keksin jo ratkaisun. Ja samalla saan uutta ilmettä kyökkiin. Eli teen siihen seinälle toisenlaisella tapetilla "taulun". Tai siis kymmenen senttiä reunoille sitä vanhaa tapettia ja ylös oven karmiin saakka, siis katosta. Ja siihen väliin sitten jotain kivaa tapettia. Eli näemmä se on kevät taas.. Näitä sisustusvisioita alkaa olla siihen malliin. Joskin tällä kertaa olosuhteiden pakosta...

Ei kukaan satu tietämään ketään pianonkannen entisöijää?

Nimittäin tämä kroppa... Reilun kuukauden tauko on tainnu joogan suhteen olla ja voi jösses... Ei varmaan enää tänä enempää voi ihminen olla jumissa... Selkä katkee ennemmin kuin taipuu yhtään mihinkään. Kai tästä on vedettävä se johtopäätös, että nyt loppu mässäily ja alkaa reenaaminen. Eikä varmaan kenelläkään muulla ole mitään ton suuntasta mielessä vuoden vaihteessa? Ei tietty... Mutta joo, kyllä tuo joulun mässäily taas sai miettimään näitä omia ruokatottumuksia. Miks ihmeessä se on niin vaikeeta ostaa salaattiaineita ja pistää puolet lautasesta jotain kanin ruokaa? Mutta kun ei. Tän alkuviikonkin oon vaan mätystäny jotain Napolin pataa... Ja suolakurkkuja.. Missä ne kasvikset oikein on?!!?

Mutta, annoin luvan itselleni mussuttaa ja mätystää tän viikon loppuun saakka. Sit on pakko saada uusi suunta. Taas eilisessä uusimmassa KuntoPlussassa oli joku viikkodietti juttu.. tai ruokavalio-juttu. Ei sitä oikeesti miksikään dietiksi (siinä mielessä mitä sillä suomen kielessä yleensä ajatellaan tarkotettavan) voi sanoa kun kuitenkin ihan perus pöperöitä siinä sai syödä. Tai kai se tässä omassakin ruokailussa vikana määrä.. Ei niinkään ravinnon laatu. Vähemmälläkin kun tulis toimeen. Eli jos vaikka kuukauden jaksaa mittailla ja tsekkailla annoskokoja niin kai se siitä sitten pikkuhiljaa menee takaraivoon ja osaa ilman vaakaakin miettiä et minkä verran sitä kurkusta alas mättää ruokaa kerralla.

Mä taidan tarvita jonkun personaltreiner-ruokavahdin... Vapaaehtosia?!!? :)

Pitäisköhän ihan käydä viemässä suklaatia Suomen Thaimaan lähetystöön... Kun sain viisumit pois sieltä vartissa. Siis sen normaalin neljän päivän odottelun jälkeen. Ja sen jälkeen kun olin eka ollu viemässä niitä ja ensin mamma totee siinä luukulla että nämä puuttuu. Eli osote Thaimaassa ja takaaja Suomessa. Noh, nehän sitten keksin siihen kun kerran enolle ja sen kaverille viisumeja olin hakemassa. Mutta sitten täti jatkaa sitä tarkastusta ja totee että "kopio passista". Eikä tule kuuloonkaan, että ne siellä vois, edes maksua vastaan ottaa mitään kopioita. Onneks sentään työpaikka on lähellä sitä keleen lähetystöä niin ei muutakun kipitys takas töihin, kopiot passeista ja kipitys takas. Sitten se täti otti hakemukset kiltisti vastaan. Ja mä olin siinä vaiheessa jo pirun pahalla päällä. Mietin mielessäni et otan helkkari sata kopiota kummastakin passista ja kiikutan niille. Et valkkaa siitä sit. Eiköhän kopiot riitä :) Vähän kyllä pelotti, kun sen toisen takaajaks suomessa suunnilleen keksin nimen. Tai no, tiesin et on herran poika jonka nimi on jotain T:llä alkavaa. Raapustin paperiin että Tomi ja kävi sit ilmi et ois ollu Tuomas. Mutta näemmä sillä ei ole pskankaan väliä. Ne siellä lähetystössä mitään tarkasta. Eli viisumit on nätisti plakkarissa ja herrat pääsee matkaan. Ja tää oli vika kerta kun teen yhtään mitään muuta ku vien noita hakemuksia lähetystöön. Herrat saa ihan itse täyttää hakemukset ja ottaa kopiot sun muut proopuskat. Menee hermo noiden thaikkujen niin ylen ystävälliseen ja iloseen palvelualttiuteen.. Daa'ah... Jännää sinänsä, että siellä thaikuissa ne eukot on niin ystävällisiä ja palveluintosia mut näemmä menee niin, että kun ne pääsee sieltä pois niin näyttävät sen "oikean karvansa". Voi sitä onnea niillä äijillä jotka on kuskannu "tottelevaisen ja kuuliaisen ja aina palvelualttiin" thaikkunaisen Suomeen :)

Thänk kaad, ei löytyny ranteesta murtumaa... Eilen illalla olin ihan varma et nonni, siinä meni veneluu taas että naksahti. Mutta ei onneks, pahemman laatunen tärähdys vaan ja joku pehmytkudosvaurio kai, mutta ei mitään vakavampaa. Olin jo eilen ihan varppi, että tähän loppu mun nyrkkeilijän "ura". Et kun viimeinkin oikeesti viihtyy jonkun lajin harrastusten ja etenkin treenien parissa niin sit yks epäpuhdas oikee yläkoukku ja se siitä. Mut ei onneks. Joku jumaluusolento on näemmä edes joskus mun puolella... Treenitaukoa tosin pitäs pitää vuoden loppuun saakka, mutta totesin, että meen treeneihin, en vaan mäiski mitään. Eli keskityn vaan kuntopiireihin ja lihastreeniin enempi. Moon niiiiin ilonen ettei murtunu... :)

Huoh.. nyt ois pienen kummitytön joululahjus valmis. Eli noin 50 tuntia työtä ja tilkkutäkki Hello Kitty-figuurilla on kasassa. Täytyneepä todeta, että jos oisin etukäteen tienny mimmonen homma tollasessa on, niin ois jäänyt tekemättä. Siis ihan täysin hullun hommaa väkertää sormet ruvella. Ja jotenkin ehkä tyhmää näin jälkeenpäin... Leikata nyt kankaasta tilkkuja ihan vaan sen takia et saa ne sitten taas ommella takas kankaaksi... Noh, tulipahan tehtyä. Ehkä melkein ylpein ikuna tekemistäni töistä.. Tai ehkä se kudottu kastemekko vielä voittaa tän... ehkä...

Mietinpä tässä... Kun sikainfluenssan määritelmä on tuo 38 astetta kuumetta ja kasa erinäisiä muita oireita. Niin... kun itse en yleensä missään lenssussa ikupäivinä ole saanut 37,5 astetta korkeampaa kuumetta, niin onko varma että siassa se kuume sitten nousee? Eli voiko sen sairastaa niin "lievänä" ettei kuumetta vaan nouse? Näin aikuisiällä kun on tasan kerran ollu 38 astetta kuumetta ja sekin oli vatsataudin mukanaan tuoma onnellinen olotila. Flunssassa (ja niitä sairastan mooooooonta vuodessa) ei ikuna tule kuumetta, ei edes poskiontelotulehduksen seurauksena. Ja noita normi influenssojakaan en ole koskaan sairastanut. Tai jos olen, niin nekin normina flunssana, ilman kuumetta. Vai tarkottaako tää nyt sitä että kun en koskaan muuten saa kuumetta niin sitten kun tuo sikatauti pärähtää niskaan niin ihan varpilla saan sen kaikkein pahimman mahdollisen version? Ihan vaan piruuttaan... :)