Kuukausi on edellisestä vierähtänyt ja täällä siitä jälleen ollaan. Broken, beat & scarred. Ei se siitä. Monet tätä ja yleensäkin blogiani lukevat ihmiset tietävät, että sosiaalisessa mediassa, tarkemmin facebookissa on paljon asioita, jotka vaan kerta kerralta ärsyttävät itse kutakin enemmän tai vähemmän. Toki minulla itselläni on tapana niistäkin mölistä ääneen. Tosiasiahan siis on se, että jonkun sekin täytyy tehdä. Näihin asioihin lukeutuvat mm. ruokapäivitykset, hashtagit, ylenpalttista huomiota huutavat päivitykset ja moni muu asia. Pelkästään niiden listaamiseen menisi sen verran aikaa, että tiivistettäköön se yllämainittuihin esimerkkeihin.
Kuitenkin viime aikoina muita selkeästi enemmän on silmiini hyppinyt käsittämätön läjä kuvapäivityksiä. Sehän on siis toki yksi facebookin peruspilareista; jakaa kuvia. Jaetaan kokemamme hetket sekä ystäviemme, sukulaistemme että itsemme kanssa.
Eihän siinä ole mitään väärää? Vai onko?
Sanotaanko näin, että tiettyyn pisteeseen asti ei. Tavallisen sosiaalisen median harrastajan ja muuten vain huomiota aggressiivisesti hakevan käyttäjän välillä on hiuksenhieno raja. Kaikkihan me sitä teemme, tavallaan. Joku voisi saada väärän käsityksen ja luulla, että yleistän tai osoitan syyttävällä sormella kaikkia. Ei, se ei pidä paikkansa. Muutenhan osoittaisin omalla sormellani myös itseäni.
On kuitenkin tullut huomiooni viime aikoina normaalia enemmän, että niin sanottujen "tarpeettomien kuvien" jakaminen päivittäisellä rytmillä on mielestäni vain typerää. Tarpeettomuushan on suhteellista, mutta miettikää nyt kuitenkin. On oikein mukava seurata toisten tekemistä ja elämistä digitaalisessa muodossa, mutta liika on liika. Siinä vaiheessa, kun nämä kuvapäivitykset sisältävät kerta toisensa jälkeen käytännössä saman kaavan, ei se ole enää mitään muuta kuin huomion hakemista. Itsehän päivitän esimerkiksi profiilikuvani suhteellisen tasaisin väliajoin, eikä sekään olisi tarpeellista. Eivät nämä blogitkaan ole tarpeellisia. Ei siellä mikään oikeasti ole tarpeellista, mutta se ero on siinä, kuka tekee ja kuinka usein?
Esimerkki: käyttäjä A julkaisee päivänä 1 kuvan X, jossa em. käyttäjä on tyypillisesti peilin edessä älypuhelin kourassa ja vieno katse naamalla. Seuraavana päivänä sama käyttäjä julkaisee kuvan, jossa hän on tasan tarkkaan samassa paikassa, jotakuinkin sama ilme naamalla. Hädin tuskin vaatetus on vaihtunut.
Eat - sleep - take a selfie - repeat.
Tuota kaavaa noudattaa mielestäni brutaali määrä facebook käyttäjiä ja vaikka se ei varsinaisesti ole minulta, tai sen enempää keneltäkään muultakaan mitenkään henkilökohtaisella tasolla pois, tai se ei vaikuta oman elämäni laatuun piirun vertaakaan, niin silti en voi kun kysyä itseltäni: miksi? Toistuuko tässä sama teoria, kuin hashtageissa? Onko se huomion tarve edelleen niin korkea, kaikkien niiden risuaitaraiskausten jälkeen?
Toki, kuten sanottua, syyllistyn siihen jollain tasolla ehkä itsekin, mutta mainitsin myös ylempänä, että jatkuvuus on tämänkin ilmiön syöpä. On mielestäni jollain tapaa surullista, että digitaalinen maailma on mennyt siihen pisteeseen, että töihinkin menosta pitää kuvan saattelemana ilmoittaa. Hieno juttu, käyt töissä! Niin minäkin, what are the odds? Tuo nyt oli siis vain yksi esimerkki monien joukossa.
Ei kenenkään tarvitse joka toinen päivä tietää, että joku menee töihin. Tai vaikka jollain olisi siitä tarve ilmoitaa, niin mielestäni se peilin kautta otettu edelliseen verrattuna identtinen kuva on sitä sisältöäkin turhempi.
Edes kenenkään äidillä ei ole tarvetta seurata niin tarkkaan lapsensa elämänkulkua. Oikeasti. Ainoa, jolla on tarve johonkin olet sinä ja sinun tarpeesi olla esillä.
Once again, I breast my face.
Haluuksä puhuu siitä?