Tammikuu on puolessa välissä, ja moni huhkii kuntosalilla uuden vuoden lupauksensa parissa. Ruokavalio on muokattu uuteen uskoon, eikä herkkuja vedetä enää samaan malliin kuin alkutalven pimeinä tunteina sohvannurkassa.
Hyvän mielen lähettiläs, toimittaja ja kehopositiivisuuden sanansaattaja Jenny Lehtinen lopetti omat laihdutuslupauksensa noin kaksi vuotta sitten. Muun muassa Vaakakapinasta ja Jenny+-ohjelmasta tunnettu nainen on tehnyt kovaa työtä kehopositiivisuuden eteen viime vuosina.
Noin 12-vuotiaasta saakka laihduttanut Lehtinen on ymmärtänyt, että laihdutuksen lisäksi tavoite oli aina olla fiksumpi ja kauniimpi, vähemmän vihainen ja aina iloinen. Lupaukset kaatuivat omaan mahdottomuuteensa.
“Aiemmin tekemäni lupaukset olivat niin övereitä, että ei niissä oikein ollut mitään järkeä. Tärkeintä oli tajuta, että olin laihduttamisen lisäksi luvannut tekeväni dieetin tunnetasolla. Se on ollut ihan vihoviimeinen kompastuskivi kaikkeen”, Lehtinen miettii.
Lupauksissa ajatus kokonaisvaltaisesta paremmuudesta
Vuodenvaihde on herkkää aikaa ihmisille, jotka kamppailevat painonpudotuksen kanssa. Lehtisen mukaan laihdutuksen takana on kuitenkin suurempi tavoite. Läskistä eroon pääsemisen lisäksi omasta elämästä halutaan tehdä kokonaisvaltaisesti parempaa.
“Toivoisin, että ihmiset oppisivat katsomaan elämäänsä aidosti rehellisin silmin ja miettiä, mikä siinä elämässä oikeasti kaipaa muutosta”, Lehtinen sanoo.
Jos on yrittänyt laihduttaa satoja kertoja ja paino on aina palannut samoihin lukemiin tai vielä isommaksikin, on syytä pohtia muita toimintatapoja ja tavoitteita.
Lehtisen mukaan voi hyvin keskittyä terveellisempään ruokavalioon ja liikkumiseen, mutta ennemmin hyvän olon kautta kuin pakonomaisesti laihduttamalla. Hänen mielestä laihduttaminen on perseestä, raskasta ja vastenmielistä.
“Laihdutuksessa mielihyvä syntyy korkeintaan siitä, että voi onnitella itseään hyvästä itsekurista.”
Armollisuutta itseään kohtaan voi oppia
Suorittajatyyppinen perfektionisti ruoskii itseään helpommin epäonnistumisen kynnyksellä. Armollisuus itseään kohtaan ei tule nappia painamalla. Itsestään ei Lehtisen mukaan tarvitse heti tuntea hekumaa, jos on aiemmin ollut todella ankara ja kenties vihannutkin itseään.
“Suorittajan kannattaa hypätä myötätuntoon ja itsensä rakastamiseen samalla intensiteetillä, kuin muihinkin elämänsä osiin”, Lehtinen pohtii.
Alkuun riittää, että tulee toimeen itsensä kanssa sen sijaan, että olisi kiihkeä kuherruskuukausi koko ajan käynnissä. Pienet liikkeet voivat olla todella merkittäviä.
“Jos on aiemmin yrittänyt joka vuosi ottaa itseään niskasta kiinni, niin jos tänä vuonna ottaisi itseään kädestä kiinni”, Lehtinen sanoo.
Kaikki ovat tasa-arvoisia kehosta riippumatta
Kehopositiivisuuden saralla ollaan vasta raapaistu pintaa. Lehtisen mielestä tietoisuus asiasta on lisääntynyt, ja ihmiset ymmärtävät paremmin lihavuuden moninaiset syyt.
“Asia ei ole niin yksinkertainen, että hei, tuossa on nyt vaan itsekuriton läski, joka ei ymmärrä, kuinka sairas se on”, Lehtinen lataa.
Yhteiskunnan tasolla tapahtuu vielä paljon erinäköisten ja -kokoisten piilosyrjintää. Syrjintä on Lehtisen mukaan niin selvää, että harva sitä harjoittava ihminen edes ymmärtää, mitä tekee. Hän muistuttaa, että pelkän ulkonäön perusteella ei voi tietää ihmisen terveydentilasta mitään.
“Muutoksen täytyy tapahtua ihmisen pään sisällä. Kehopositiivisuuden ytimeen liittyy kuitenkin ajatus siitä, että ihmiset ovat tasa-arvoisia kehosta riippumatta”, Lehtinen sanoo.
Kritiikkiä saa myös yleinen keskusteluilmapiiri, jossa keskitytään vain lihavuuden kustannuksiin fyysisten sairauksien kautta. Merkittävä lasku tulee kuitenkin henkisten kustannusten kautta, kun ihmiset kokevat syrjintää, pelkäävät lihavuutta, sairastuvat syömishäiriöihin ja ahdistuvat ja masentuvat.
“Jos yhteiskunnallinen fiilis olisi enemmän sen kaltainen, että kaikki saisivat olla sellaisia kuin ovat ja jokaista arvostetaan, niin meillä olisi merkittävästi paremmin voiva yhteiskunta”, Lehtinen päättää.
4 kommenttia
Down2Earth2
19.1.2019 18:45
*Huokaus*... Vanha totuus: Syö vähemmän ja kuluta enemmän. Kärsivällisyyttä ja itsekontrollia.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Aina sama laulu
24.1.2019 19:57
Kaikki eivät ole tasa-arvoisia kehosta riippumatta. Haluat edustamaan maatasi olympiakisoissa 100m pikajuoksussa? Turha luulla läski. Jenny kuuluu kategoriaan "mutku mä olen kokeillut jo tätä ja tätä.. ei mikään toimi". Aijaa, oletkos kokeillut esimerkiksi työntää kehoosi vähemmän kaloreita mitä kulutat tai oletko urheillut aktiivisesti? Ei et ole, näyttää siis siltä ettet olekaan kokellut kaikkea.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
xsafordummies
1.2.2019 01:57
Kahdessa ekassa kommentissa ei ole ymmärretty mitään, eikä todennäköisesti luettu edes juttua kokonaan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
PäätUmpeen
8.2.2019 16:13
Kaksi ekaa kommenttia ovat hyvä esimerkki siitä, että kehopositiivisuusaatetta todella tarvitaan, ja että esitaistelijoilla on valtava urakka vielä edessään.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin