Bulevardin Kahvisalongista on sanottava, että puitteet ovat komeat. Helsingin kenties snobeimmassa osoitteessa – Bulevardi ykkösessä – sijaitseva kauniisti entisöity uusrenessanssityylinen rakennus on 1800-luvun lopun kuuluisimman arkkitehdin, Ateneumin ja Rikhardinkadun kirjastonkin piirtäneen Theodor Höijerin käsialaa.
Itse sali on valoisa ja avara, tuolit kauniita ja pöydät siistejä. 95 prosenttia kahvilan asiakkaista on keski-ikäisiä tai sen ylittäneitä naisia. Tarjolla on semi-ok kattaus lehtiä luettavaksi, ihan vetävän näköisiä salaatteja (5,90–8,50 e), hyväksyttävä lajitelma leivonnaisia (3,50–4,80 e) sekä anniskeluoikeudet. Päivän ensimmäinen pettymys seuraa kuitenkin välittömästi, kun selviää että kahvilassa on itsepalvelu. Pitkin hampain liityn tiskillä jöllöttävän jonon jatkoksi.
Kahvikuppini (2,50 e) seuraksi valitsen vitriinistä kinkkuquichen (4,80 e) – tai féousen, kuten lorrainelaiset sitä nimittävät, jonka tarjoilijatar tarjoutuu lämmittämään minulle. Hyvä kun mikron ovi ehtii sulkeutua, kun kuuluu jo ping! Ja quicheni pitäisi mukamas olla lämmin.
Vainoharhaisen supikoiran lailla sörkin quicheani tovin ennen maistamista. Ensimmäinen suupala paljastaa piirakan korkeintaan 20-asteiseksi. Tomaatin tunkeminen kinkkupiirakkaan voi kuulostaa hyvältä idealta, mutta kostautuu yleensä vetisyytenä. Näin tälläkin kertaa, pohjan muistuttaessa koostumukseltaan etäisesti suihkun lattialle unohtunutta vessapaperirullaa.
Pyyhkiäkseni pettymyksen maun suustani hörppään kahviani, joka paljastuu Juhla Mokaksi. Ei niin että Juhla Mokassa mitään vikaa olisi; Suomen suosituin arkisumppi, joka soveltuu mainiosti vaikkapa palavereissa tarjoiltavaksi.
Ei kuitenkaan Bulevardilla sijaitsevaan kahvisalonkiin.
Kahdella ja puolella eurolla kuvittelisi saavansa kupillisen – jos nyt ei yirgacheffelaista Klatchia tai panamalaista Hacienda La Esmeraldaa– niin ainakin Presidenttiä.
Bulevardilla on edelleenkin yksi ainoa herrasmiehen kriteerit täyttävä kahvisalonki, eikä se sijaitse Erottajan kulmassa.
Kiitämme
- osoitetta
- siisteyttä
Moitimme
- tyylivirheitä