Deittailukentällä keksitään aina uusia tapoja tehdä ihmiset onnettomiksi. Viimeisin somea vallannut ilmiö on nk. bio-baiting, eli pehmeä huijaaminen. Termi tarkoittaa siis ihmisten tapaa kaunistella deittiprofiiliaan puolittaisilla totuuksilla, jotka kuulostavat juuri sopivan uskottavilta. Se ei ole aivan catfishingia, mutta riittävän lähellä tuntuakseen likaiselta kun sen huomaa.
Termi nousi esiin Yahoo!Newsin raportista, jossa ilmiötä kutsuttiin uusimmaksi myrkylliseksi deittailutavaksi, johon kannattaa kiinnittää huomiota. Sen sijaan että valehdeltaisiin suoraan, bio-baitingia harrastavat ihmiset liioittelevat työtään, kiinnostuksenkohteitaan tai persoonaansa vain sen verran, että saavat toisen kiinnostumaan.
Esimerkiksi pehmeät huijarit saattavat kirjoittaa profiilissaan olevansa kirjailijoita, vaikka taustalla on yksi epäonnistunut yritys saada sopimus kustantamon kanssa. Tai pehmeä huijari voi väittää olevansa kova reissaamaan, mutta passissa on vain yksi leima jostain Kalkuttasta. Se on samaa energiaa kuin esittäessä elämää, jota ei oikeasti elä.
Asiantuntijan mukaan Tinderin biossa urakoivat bio-baittaajat, jotka ylikuratoivat ja kaunistelevat tietojaan, harrastuksiaan ja kiinnostuksenkohteitaan ollakseen kiinnostavampia, ruokkivat ongelmia mitä tulee aitouden kulttuuriin ja sen vaatimuksiin. Kasvavan performatiivisuuden ja muun deittijargonian nyt unohtaen kyse on suoraan sanottuna siitä, että ratkomalla väärällä tavalla omia ongelmiaan luo niitä vain tukun lisää. Lisäksi nykyisin odotetaan kaikkien olevan aitoja, mutta sellaisin reunaehdoin, että se näyttää hyvältä kuvissa ja apeissa.
Periaatteessa pehmeän huijaamisen voi tiivistää tähän videoon:
Jos julkaisu ei näy, harminlista.
Mitä pehmeä huijaaminen oikein on ja miksi se on vaarallista?
Transaktivisti ja kirjailija Dylan Thomas Cotter (Transgender & Triggering) sanoo, että pehmeä huijaaminen tarkoittaa harhaanjohtavan deittiprofiilin luomista, joka esittää ihmisen jonain, mitä hän ei oikeasti ole. Kyseinen asiantuntija kutsuu tätä kikkakolmosta vain yhdeksi monista manipuloivista deittistrategioista, ja vielä sellaiseksi, joka pelaa epävarmuuksilla ja paineella näyttää haluttavalta.
Maailmassa, jossa deittisovellukset toimivat myös henkilöbrändäyksen välineinä, pienet liioittelut alkavat näyttää selviytymiskeinolta. Tohtori Bashanin mukaan moni tekee niin, koska rehellisyys tuntuu haitalta. Sosiaalinen media on kouluttanut käyttäjiä hakemaan hyväksyntää yhteyden sijaan, ja rehellisyys siitä, kuka oikeasti on, ei tunnu riittävän.
Esimerkiksi henkilö voi väittää vanhempiensa olevan metallialalla ja kärsineensä valtavat tragedian lapsuudessa, mutta kautta rantain ilmenee, että faija on raudoissa, äiti on töissä tölkkitehtaalla purkittamassa hernekeittoa ja kaveri heitti yhdeksänvuotiaana hamsterin ulos ikkunasta (ja tämänkin jyrsijätarinan bio-baittaaja lainasi meemistä).
Ennen pitkää tällainen jekkuilu ja "juoksin maratonin vaikka oikeasti kävin kaupassa ilman autoa" -setit aiheuttavat sen, että treffejä harkitsevat joutuvat käyttämään hirveästi aikaa ja energiaa sen päättelemiseen, mikä potentiaalisen treffikumppanin elämäntarinasta ja -asenteesta on totta.
Asiantuntijat ja itseämme viisaammat kehottavat varomaan epämääräisiä vastauksia, ristiriitaisia tarinoita tai ihmisiä, jotka välttelevät videopuheluita. Jos joku kiertää kysymyksiä työstään, kodistaan tai ystävistään, hän saattaa olla kiinnostuneempi imagostaan kuin sinusta.
Pehmeä puijarointi kumpuaa samoista lähteistä kuin suurin osa deittikatastrofeista – pelosta ja epävarmuudesta. Se on digitaalinen versio hyvästä valaistuksesta ja imartelevista kuvakulmista.
“Itsevarmat, henkisesti tasapainoiset ihmiset eivät turvaudu harhaanjohtaviin deittitaktiikoihin.”
Todellinen vihreä lippu on se, että joku uskaltaa näyttää itsensä sellaisena kuin on.
Lähde: Vice